12v haluaa lopettaa futiksen. Mitä tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä harrastaa kehonrakennusta. Voi treenata milloin vain ja salikortti on halpa.

Salille päästäkseen pitää olla 15v. Ei ole hyvä harrastus kasvavalle lapselle/nuorelle liian aikaisin.

Kyseessä ei ole mikään lakisääteinen ikäraja, vaan jonkun kuntosalin itse asettama raja.

Monissa toki joku raja on mutta ei todellakaan kaikissa.

Tuon ikäisen kannattaa tehdä varkauksia mahdollisimman paljon.

12 vuotialla on jo päätös oikeus esim.avioeroissa kenen luokse haluu asumaan? Joten 12 vuotias osaa ihan itse kertoa mitä haluaa harrastaa?Tulee kuuluksi lastensuojelu virastokin, miksi ei kotinsa jossa asuu?Emme tunne lastasi. Hänellä on purpetti ikä tulossa tai pällä jo?

Katujengit. Roadmaniksi.

Lyhyt tauko harrastukseen riittää. Puhelin, tv ja pelikoneet pois. Johan alkaa harrastukset taas kiinnostamaan. Ehdottomasti kannattaa pitää poika jalkapalloharrastuksessa, ettei joudu nuorijengeihin kannabisaddiktiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Oikeastaan se ei ole edes jännä ilmiö. Nykynuorille on kerrottu väsyksiin asti, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kun vain yrittää. Monelle ne haaveet menestyksestä ovat paljon elävämpiä kuin kiinnostus itse lajiin.

Huijatuksihan siinä itsensä tuntee kun sisäistää, että suurimmasta osasta ei tule ammattilaisia vaikka miten yrittäisi.

Sanoisin että esimerkiksi lähes kaikista jääkiekon harrastajista jotka ovat pelanneet pidempään voisi tulla jonkin tasoisia vähintäänkin puoliammattilaisia, koska sarjatasoja on kuusi. Mestiksessä taidetaan vielä maksaa palkkaa, muissa ollaan vapasehtoispohjalta, mutta kustannuksia samaan malliin kuin juniorina ei kuitenkaan enää ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitä lasta kiinnostaa?

Ehkä joku kitaransoitto luulen että voisi tykätä myös jostain itsenäisestä liikunnasta. Tai ehkä höntsäfutiksesta. Sanoo ettei jaksa pelata tosissaan. Ap

Entä frisbeegolf silloin kun ei soita kitaraa. Lajia voi harrastaa yksin ja itsenäisesti ilman tiukkoja aikatauluja.

Frisbeegolf on kyllä mukava harrastus! Tulee liikuttua luonnossa. Meidän 13v käy harva se päivä heittelemässä kavereidensa kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Monella lahjakkaaallakin menee mielenkiinto, kun elämään ei mahdu kuin se harrastus. Harvalla on vain se yksi mielenkiinnon kohde.

Lisää höntsäilymahdollisuuksia, ei kaikkien tarvitse pyrkiä ammattilaisiksi!

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi olla ilman harrastusta

Å

Koska teini etsii elämään jännitystä ja äksöniä. Teinit myös ovat impulsiivisia, kuuluu teini-ikään. Usein, varsinkin joukkueharrastuksesta, saa jännitystä ja äksöniä ja hyviä kavereita. Jos tuossa iässä joutuu pakosti lopettamaan harrastuksen, se yleensä johtaa huonoon seuraan. Vapaaehtoisesti lopettavilla on monia syitä. Olis kyllä hyvä, jos tilalle löytyisi joku muu harrastus. Nuoren mielen mukainen.

Filatelia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Oikeastaan se ei ole edes jännä ilmiö. Nykynuorille on kerrottu väsyksiin asti, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kun vain yrittää. Monelle ne haaveet menestyksestä ovat paljon elävämpiä kuin kiinnostus itse lajiin.

Huijatuksihan siinä itsensä tuntee kun sisäistää, että suurimmasta osasta ei tule ammattilaisia vaikka miten yrittäisi.

Sanoisin että esimerkiksi lähes kaikista jääkiekon harrastajista jotka ovat pelanneet pidempään voisi tulla jonkin tasoisia vähintäänkin puoliammattilaisia, koska sarjatasoja on kuusi. Mestiksessä taidetaan vielä maksaa palkkaa, muissa ollaan vapasehtoispohjalta, mutta kustannuksia samaan malliin kuin juniorina ei kuitenkaan enää ole

Mistä ne rahat varusteisiin, valmennukseen, jääaikaan ja matkoihin sitten tulevat? Kysyn vilpittömästi koska en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Monella lahjakkaaallakin menee mielenkiinto, kun elämään ei mahdu kuin se harrastus. Harvalla on vain se yksi mielenkiinnon kohde.

Lisää höntsäilymahdollisuuksia, ei kaikkien tarvitse pyrkiä ammattilaisiksi!

Monelle lahjakkaalle ei höntsäily riitä. Se ei anna sitä haastetta mitä nuori kaipaa. Yksi lapsista joutui alempaan sarjaan aikataulullisista syistä. Intohimoinen harrastaja jaksoi vähän aikaa, mutta hän dominoi sekä omia , että vastustajia, eikä se ollut kenellekään hauskaa. Ei edes hänelle itselleen. Harrastus lopahti tylsyyteen ja korona-aikaan.

Futis olisi hyvä harrastus. On sosiaalinen ja liikunnallinen harrastus. Eli saa sekä fyysistä, että psyykkistä hyvinvointia treenattua. En keksi parempaa harrastusta lapselle kuin joku futis. Sitäkin voi pelata vähemmän tosissaan ja harrastus mielessä. On kisamatkoja ja monenlaisia leirejäkin.

Entäpä tennis, padel, salibandy,

tai suunnistus, partio, uinti,

tai itsepuolustuslajit?

Liikunta jossain muodossa purkaa kyllä hyvin teinin ylimääräistä energiaa ja helpottaa mielen myllerrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Oikeastaan se ei ole edes jännä ilmiö. Nykynuorille on kerrottu väsyksiin asti, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kun vain yrittää. Monelle ne haaveet menestyksestä ovat paljon elävämpiä kuin kiinnostus itse lajiin.

Huijatuksihan siinä itsensä tuntee kun sisäistää, että suurimmasta osasta ei tule ammattilaisia vaikka miten yrittäisi.

Sanoisin että esimerkiksi lähes kaikista jääkiekon harrastajista jotka ovat pelanneet pidempään voisi tulla jonkin tasoisia vähintäänkin puoliammattilaisia, koska sarjatasoja on kuusi. Mestiksessä taidetaan vielä maksaa palkkaa, muissa ollaan vapasehtoispohjalta, mutta kustannuksia samaan malliin kuin juniorina ei kuitenkaan enää ole

Mistä ne rahat varusteisiin, valmennukseen, jääaikaan ja matkoihin sitten tulevat? Kysyn vilpittömästi koska en tiedä.

Lipputuloista, jopa II divisioonan peleihin tulee yllättävänkin paljon maksavia katsojia. Ja sponsoreita on myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Oikeastaan se ei ole edes jännä ilmiö. Nykynuorille on kerrottu väsyksiin asti, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kun vain yrittää. Monelle ne haaveet menestyksestä ovat paljon elävämpiä kuin kiinnostus itse lajiin.

Huijatuksihan siinä itsensä tuntee kun sisäistää, että suurimmasta osasta ei tule ammattilaisia vaikka miten yrittäisi.

Sanoisin että esimerkiksi lähes kaikista jääkiekon harrastajista jotka ovat pelanneet pidempään voisi tulla jonkin tasoisia vähintäänkin puoliammattilaisia, koska sarjatasoja on kuusi. Mestiksessä taidetaan vielä maksaa palkkaa, muissa ollaan vapasehtoispohjalta, mutta kustannuksia samaan malliin kuin juniorina ei kuitenkaan enää ole

Mistä ne rahat varusteisiin, valmennukseen, jääaikaan ja matkoihin sitten tulevat? Kysyn vilpittömästi koska en tiedä.

Sponsoreita ja junnuilta seuralle. Ja usein jääkiekkoilijat käyvät töissä elääkseen ja saavat pelata ja varusteet ilmaiseksi. Alemmissa sarjoissa.

Ja jokaisella nuorella on oikeus haaveilla ammattilaisuudesta. Itselläni vaihtui teininä kaikki harrastukset. Soittaminen ja laulaminen ja teatteri vaihtui judoon ja tennikseen ja punttisaliin. Siihen missä muutkin kaverit oli. Konservatorio sai jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Omassa tuttavapiirissä on lopetettu se kilpaurheilu, mutta liikunta ja treenaaminen on pysynyt. Itse yleisurheilin parikymppiseksi saakka. Lopettamisen jälkeen olen harrastanut omatoimista juoksua, käynyt salilla, tehnyt pilatesta sekä pyöräillyt ja supannut kesäisin. Ja siis koko ajan aktiivisesti jotain. Kavereista, jotka eivät nuorena kilpaurheilleet, aika harva tekee mitään säännöllisesti vaan liikunta on sellaista kausittaista. Itse treenaan tällä hetkellä maratonille, yksi kaverini triathlonille ja toinen kaveri käy yleisurheilun veteraanikisoissa.

Kilpaurheilu lapsena ja nuorena on jees ja opettaa pitkäjänteistä ja liikunnallista elämäntapaa. Mutta se pitää tehdä lapsen jaksamisen ehdoilla. Kuten ap minusta toimii. Antaa lapsen lopettaa, koska haluaa. Mutta olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä, että jotain fiksua tekemistä, josta saada fiksuja samanhenkisiä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Monella lahjakkaaallakin menee mielenkiinto, kun elämään ei mahdu kuin se harrastus. Harvalla on vain se yksi mielenkiinnon kohde.

Lisää höntsäilymahdollisuuksia, ei kaikkien tarvitse pyrkiä ammattilaisiksi!

Monelle lahjakkaalle ei höntsäily riitä. Se ei anna sitä haastetta mitä nuori kaipaa. Yksi lapsista joutui alempaan sarjaan aikataulullisista syistä. Intohimoinen harrastaja jaksoi vähän aikaa, mutta hän dominoi sekä omia , että vastustajia, eikä se ollut kenellekään hauskaa. Ei edes hänelle itselleen. Harrastus lopahti tylsyyteen ja korona-aikaan.

Ehkä kyse ei ollut liiasta lahjakkuudesta vaan pikemminkin joistakin muista ominaisuuksista tai ehkäpä niiden puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Oikeastaan se ei ole edes jännä ilmiö. Nykynuorille on kerrottu väsyksiin asti, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kun vain yrittää. Monelle ne haaveet menestyksestä ovat paljon elävämpiä kuin kiinnostus itse lajiin.

Huijatuksihan siinä itsensä tuntee kun sisäistää, että suurimmasta osasta ei tule ammattilaisia vaikka miten yrittäisi.

Sanoisin että esimerkiksi lähes kaikista jääkiekon harrastajista jotka ovat pelanneet pidempään voisi tulla jonkin tasoisia vähintäänkin puoliammattilaisia, koska sarjatasoja on kuusi. Mestiksessä taidetaan vielä maksaa palkkaa, muissa ollaan vapasehtoispohjalta, mutta kustannuksia samaan malliin kuin juniorina ei kuitenkaan enää ole

Mistä ne rahat varusteisiin, valmennukseen, jääaikaan ja matkoihin sitten tulevat? Kysyn vilpittömästi koska en tiedä.

Sponsoreita ja junnuilta seuralle. Ja usein jääkiekkoilijat käyvät töissä elääkseen ja saavat pelata ja varusteet ilmaiseksi. Alemmissa sarjoissa.

Ja jokaisella nuorella on oikeus haaveilla ammattilaisuudesta. Itselläni vaihtui teininä kaikki harrastukset. Soittaminen ja laulaminen ja teatteri vaihtui judoon ja tennikseen ja punttisaliin. Siihen missä muutkin kaverit oli. Konservatorio sai jäädä.

No niin, mukavaa että joku joskus myöntää että junnut maksavat seuroissa aikuisten harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin futiksen tilalle 12 v- vuotiaalle mahdollisuutta tasapainoiseen lapsuuteen ilman koko elämää hallitsevaa kilpaurheilu "harrastetta".

Sellainen on muuten aika jännä ilmiö, että hyvin suuri osa heistä jotka ovat läpi lapsuuden ja nuoruuden harrastaneet jotain lajia lopettavat nuorina aikuisina, jollei heistä tule lajin ammattilaisia.

Oikeastaan se ei ole edes jännä ilmiö. Nykynuorille on kerrottu väsyksiin asti, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, kun vain yrittää. Monelle ne haaveet menestyksestä ovat paljon elävämpiä kuin kiinnostus itse lajiin.

Huijatuksihan siinä itsensä tuntee kun sisäistää, että suurimmasta osasta ei tule ammattilaisia vaikka miten yrittäisi.

Sanoisin että esimerkiksi lähes kaikista jääkiekon harrastajista jotka ovat pelanneet pidempään voisi tulla jonkin tasoisia vähintäänkin puoliammattilaisia, koska sarjatasoja on kuusi. Mestiksessä taidetaan vielä maksaa palkkaa, muissa ollaan vapasehtoispohjalta, mutta kustannuksia samaan malliin kuin juniorina ei kuitenkaan enää ole

Mistä ne rahat varusteisiin, valmennukseen, jääaikaan ja matkoihin sitten tulevat? Kysyn vilpittömästi koska en tiedä.

Lipputuloista, jopa II divisioonan peleihin tulee yllättävänkin paljon maksavia katsojia. Ja sponsoreita on myös.

Jos jopa II divisioonaan tulee yllättävän paljon katsojia, niin tuskin enää siellä kuudennella tasolla tarvitsee yllättyä.