Miten jotkut voi olla aina hymysuin?
Siis en tiiä miksi, mutta mun perusilme on jostain syystä sellainen aika masentunut, enkä naura mitenkään luonnostaan helposti. Elämänasenteeni ei kuitenkaan ole mitenkään sellainen, en tiedä miksi näytän vain peruslukemilla siltä : D Miten jotkut voi aina olla sellaisia hymyileväisiä ja iloisen oloisia? Mietin vaan että kun aloitan kohta työt niin ei ehkä olisi hyvä näyttää kettuuntuneelta mutta en tiedä miks mun perus naama näyttää vähän siltä XD
Kommentit (29)
Moni koko ajan hymyilevä ei ole oikeasti lainkaan onnellinen. Heillä on naamari. Sen huomaa ajan kanssa, joskus heti.
Vaikea neuvoa, kun itse olen vastakohta. 😅Hymyilen usein ja nauran helposti. Voithan alkaa hymyilemään, niin se voi jäädä enemmän päälle. Hymyily on hyväksi myös aivoille/mielialalle, sillä se viestittää hyvän olon tunnetta aivoihin.
Mä hymyilen paljon, mutta en muista milloin olisin nauranut. Mulle on joskus suututtu kun olen huomaamattani hymyillyt kun joku on kertonut jotain surullista, ne on luulleet että nauran niiden kärsimykselle.
Vierailija kirjoitti:
Mä hymyilen paljon, mutta en muista milloin olisin nauranut. Mulle on joskus suututtu kun olen huomaamattani hymyillyt kun joku on kertonut jotain surullista, ne on luulleet että nauran niiden kärsimykselle.
Et ole siis kuunnellut. Oletko jotenkin sairas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hymyilen paljon, mutta en muista milloin olisin nauranut. Mulle on joskus suututtu kun olen huomaamattani hymyillyt kun joku on kertonut jotain surullista, ne on luulleet että nauran niiden kärsimykselle.
Et ole siis kuunnellut. Oletko jotenkin sairas?
Olen kuunnellut. En ole.
Toiset on iloisella ilmeellä varustettuja ja nauravaisia, varsinkin seurassa. Ei se sitä meinaa et heillä ei olisi mitään kurjia fiiliksiä ja vastoinkäymisiä elämässään
Mulle on niin usein sanottu että "mä luulin aluks että sä oot jotenkin vihainen" tms. 🙄Onneksi kun avaan suuni niin vaikutelma kai katoaa aika äkkiä kun olen tämmöinen herkkis ja ystävällinen kaikille, puheliaskin ja olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä
Se on jännä miten hymy vaikuttaa. Moni luulee, että esim. Elastinen on kiva tyyppi, kun sillä on vaan sellainen suu.
No samalla tavalla, kun toiset ovat naama viturallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on niin usein sanottu että "mä luulin aluks että sä oot jotenkin vihainen" tms. 🙄Onneksi kun avaan suuni niin vaikutelma kai katoaa aika äkkiä kun olen tämmöinen herkkis ja ystävällinen kaikille, puheliaskin ja olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä
Tätä minäkin pelkään! En siis tiedä miksi ilmeeni ei ole hymyileväinen, vaikka en mitään muuta haluaisi muille välittää. Oispa itelläkin sellanen iloinen olemus, koska en haluaisi vaikuttaa vihaiselta, mutta mistä se sitten kertoo kun se on vaa mun perusilme :,D Voikohan tätä jotenkin muttaa jos yritän tietoisesti ajatella että hymyile ja sitten se tulis luonnistaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hymyilen paljon, mutta en muista milloin olisin nauranut. Mulle on joskus suututtu kun olen huomaamattani hymyillyt kun joku on kertonut jotain surullista, ne on luulleet että nauran niiden kärsimykselle.
Et ole siis kuunnellut. Oletko jotenkin sairas?
Olen kuunnellut. En ole.
Siis kuunnellut kärsimyksiä ja hymyillyt päin naamaa? Olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hymyilen paljon, mutta en muista milloin olisin nauranut. Mulle on joskus suututtu kun olen huomaamattani hymyillyt kun joku on kertonut jotain surullista, ne on luulleet että nauran niiden kärsimykselle.
Et ole siis kuunnellut. Oletko jotenkin sairas?
Olen kuunnellut. En ole.
Siis kuunnellut kärsimyksiä ja hymyillyt päin naamaa? Olet sairas.
Niin. En ole.
Mua hymyilyttää pienet asiat, huomaan niitä helposti. Menee siis niin, että äsken hymyilytti joku asia, nyt joku toinen, ja kohta joku kolmas. Jos mua seuraa ja katselee, voi tulla käsitys, että hymyilen aina. Ei ihan pidä paikkaansa, mutta vaikutelmasta ei ole haittaa ainakaan työssä. Kohtaan paljon ihmisiä, joitten luottamus täytyy nopeasti voittaa, jotta se, miksi tapaamme sujuisi mutkattomasti.
Vierailija kirjoitti:
No yhtä lailla kuin sun perusilme on vakava, niin jollain muulla se on iloinen. Ei liity mielentilaan.
Tämä. Itse olen masentunut, mutta huomaan silti usein hymyileväni itsekseni ja joskus joku kysyykin, että mikä hymyilyttää. En tiedä sitten onko se jotain itsensä psyykkaamista vai onko mulla vaan "lääkitys kunnossa". Mutta esimerkiksi kun olin masentumeiden osastolla, sielläkin yksi vakavasti masentunut nainen hymyili koko ajan, se oli jopa vähän creepyä. Odotin koko ajan että sekoaako se kohta. Toisaalta nyt olen itse sellainen 😄.
Hymyily ei siis välttämättä tarkoita mielentilaa, tai että ihminen olisi onnellinen, voi olla jopa päinvastoin.
Hei,
itse olen enemmän sellainen hymyileväinen ja "aina iloinen". Se on joskus raskas rooli, koska muuttuu ihmisten mielestä ainoaksi oikeutetukseni.
Kannustaisin sinua olemaan töissä enemmän vapaasti ja oma itsesi, mutta kuitenkin asiallinen. Välillä voit hymyillä ja olla muuten lämmin. Kysy joltakulta, mitä hänelle kuuluu ja jää aidosti kuuntelemaan.
Tsemppiä :)
Olen luonteeltani hmyilevä ja iloinen enkä näe mitään syytä peittää sitä. Nauran herkästi, mutta en hekottele tyhjänpäiväisesti koko aikaa. Puolison kanssa pidetään naurukekkereitä lähes päivittäin, ne saattavat alkaa aika pienestä ja johtavat kunnon kekkereihin. Ihan parasta.
Vierailija kirjoitti:
No yhtä lailla kuin sun perusilme on vakava, niin jollain muulla se on iloinen. Ei liity mielentilaan.
Tuli heti elastinen mieleen...
Mulla on melkein aina hyvä fiilis. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun puhun jollekin. Se näkyy pienenä ja isompana hymynä lähes aina.
No yhtä lailla kuin sun perusilme on vakava, niin jollain muulla se on iloinen. Ei liity mielentilaan.