Häpeä on ainoa ystäväni

Miltä se tuntuu?

Niin minullakin häpeä on aina mukana, karkuun ei pääse. Koko elämän ajan ollut siitä lähtien kun muistan.

Vierailija kirjoitti:

Miltä se tuntuu?

Häpeälliseltä

Ihmiset eivät nykyään häpeä tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät nykyään häpeä tarpeeksi

Ei ainakaan ne joiden olisi syytä

Häpeä on kyllä mielenkiintoinen. Se on niin voimakas ja musertava tunne. Toisin kuin muita kielteisiä ja potentiaalisesti tuhoisia tunteita, häpeää ei ehkä voi valjastaa ja "kanavoida" hyvään tarkoitukseen.

Siis kun jotkut puhuvat, että esim. kateuden voisi kanavoida itsensä parantamiseen ja myönteiseen kilpailullisuuteen.

Häpeästä en ole kuullut mitään vastaavaa. Sitä kai pidetään niin lamauttavana tunteena.

Sama täällä. Olen jonkinlainen anti-Midas, kaikki mihin kosken muuttuu paskaksi ja sitä myötä häpeälliseksi asiaksi.

Ainaski sulla on yks ystävä... 😢

Yksi henkilö häpesi yhdenillan suhteitaan. En ymmärtänyt, että miksi  jatkoi aina vain niitä,  kerta häpesi. Oli humalassa ja hankki useita kertoja sukupuolitaudinkin ja tarvitsi välillä jälkiehkäisypillereitä. Miksi ette lopeta häpeällistä käytöstä, niin ei tarvitse hävetä?

Vierailija kirjoitti:

Yksi henkilö häpesi yhdenillan suhteitaan. En ymmärtänyt, että miksi  jatkoi aina vain niitä,  kerta häpesi. Oli humalassa ja hankki useita kertoja sukupuolitaudinkin ja tarvitsi välillä jälkiehkäisypillereitä. Miksi ette lopeta häpeällistä käytöstä, niin ei tarvitse hävetä?

Eivät pysty/suostu myöntämään, että itsessä olisi vika. Elikkä hyvin perinteinen suomalainen.

Itse kuljen myös elämän läpi jatkuva häpeä seuralaisenani. Häpeä on ihan kammottavan kuluttava tunne, se jäytää syvältä, vie uskon kaikkeen omaan tekemiseen. Tietoinen, älykäs minäni ymmärtää, ettei minussa ole mitään sen hävettävämpää kuin kenessäkään muussakaan. Ja silti tunne-minäni elää itseään häveten joka hetki...

Faith kirjoitti:

Häpeä on kyllä mielenkiintoinen. Se on niin voimakas ja musertava tunne. Toisin kuin muita kielteisiä ja potentiaalisesti tuhoisia tunteita, häpeää ei ehkä voi valjastaa ja "kanavoida" hyvään tarkoitukseen.

Siis kun jotkut puhuvat, että esim. kateuden voisi kanavoida itsensä parantamiseen ja myönteiseen kilpailullisuuteen.

Häpeästä en ole kuullut mitään vastaavaa. Sitä kai pidetään niin lamauttavana tunteena.

Miten sinä ajattelet minun löytävän motivaation siivoamiseen, kun joku on tulossa kylään? 

Luulet vain!