Ahdistaa olla töissä kun koen olevani työporukan ulkopuolinen ja ettei minusta pidetä
Muut kaveraavat keskenään ja niin on hauskaa, mutta minulle ei vapaaehtoisesti jutella vapaa-ajan asioista.
Kommentit (30)
VMP. Töitä siellä tehdään. Kun aikaa kuluu, huomaat on ihan hyvä kun on vähän etäisyyttä draamoihin ja riitoihin. Ja niitä kyllä tulee
Kun kukaan ei jätä ulkopuolelle työasioissa, on ok.
" Ai kamala kun ahdistuin tänään pelkästään siitä että satuin kuulemaan yhden työyhteisön jutustelua, oli palattu lomilta ja porukan kellokas tenttasi muilta miten loma sujunut."
Kellokas on poro, jolla on kaulassaan kello ja jota muu karja laitumella seuraa.
Tuo oli kyllä mainio vertauskuva!
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen päinvastainen: minua on houkuteltu ja suorastaan painostettu osallistumaan erilaisiin illanistujaisiin, en ole suostunut. Minua on yritetty liittää väkisin whatsapp-ryhmään, en ole liittynyt. Minulta kysellään kovasti yksityiselämästäni, en ole kertonut. En ymmärrä mikä himo heillä on tähän. Minulla on oma elämäni ja sosiaalinen piirini, en kaipaa siihen työkavereitani eikä minua todellakaan huvita olla heidän kanssa tekemisissä yhtään ylimääräistä mitä pakko. Siis työryhmä on ihan kiva, mutta vedän rajat.
Oletko ulkonäöltäsi sopiva ja jotenkin mukautuvan oloinen? Usein kiinnostava ulkonäkö vaikuttaa.
Riippuu tosi paljon millaisesta työstä on kyse, että miten paljon tuo pääsee vaikuttamaan sinuun. Itse oli juuri kokemus tällaisesta tilanteesta, ja kyseessä työ, jossa ollaan ihan koko ajan yhdessä ja rupattelu kuuluu asiaan, eli kyllähän se vähän loukkasi. Myös se, että onko se ihan suoraan sellaista tahallista ulkopuolistamista, vai onko kyseessä ehkä tahatonta käytöstä, kun eivät vielä tunne sinua kunnolla. Jos tahallaan ovat päättäneet eristää ja jättää ulkopuolelle, niin se alkaa jo kuulostaa työpaikkakiusaamiselta, ja siihen kannattaa ehdottomasti pyytää puuttumista pomolta, tai lähteä parempiin hommiin. Muussa tapauksessa voit ehkä yrittää vähän tutustua heihin, tuoda töihin joskus jotain herkkuja tms, mikä tavallaan luo sellaista yhteisöllisyyttä matalalla kynnyksellä jne. Hankalia juttuja, mutta et ole yksin. Jotkut luulee, että kiusaaminen on vain lasten ongelma. Valitettavasti sitä on ihan joka paikassa.
Minulle sanottiin ensimmäisenä työpäivänä että sä olet vanha - seniori.
Olen työssä alalla, jossa elämänkokemuksen ei pitäisi olla negatiivinen asia. Ympärilläni on näennäisen sivistyneitä korkeakoulutettuja ihmisiä.
Olen pian 50 ja tuo lausahdus kuulosti siltä, että varaa itsellesi hautapaikka. Ymmärrän että alle kolmekymppisen näkökulmasta viisikymppisellä on jo toinen jalka haudassa.
Tuon toteamuksen jälkeen minusta on tuntunut hyvin ulkopuoliselta, siltä että en kuulu tähän yhteisöön ja minulla on ollut tässä työyhteisössä hyvin yksinäinen, tylsistynyt olo ja se mitä tunnen, heikentää työsuoritustani ja keskittymiskykyä. Työ on mielekästä, mutta minulle työkavereilla on työviihtyvyydelle suuri merkitys.
Mä koen että oon suht läheinen työkavereiden kanssa, jutellaan henk.koht. asioistakin mutta jotkut jonkun verran tapailee vapaa-aikanaan, mä en ketään. Enkä koe ulkopuolisuutta, kun ihmiset on mulle töissä tosi kivoja. Tosin varmaan jos ottaisin asiakseni ehdotella vapaa-ajan tekemistä yhdessä, niin ehkä mut joskus mukaan pyydettäisiin edes kohteliaisuudesta. Mutta ei mua haittaa, meillä tosin kaikki muut ei muodosta mitään vapaa-ajan kaveriporukkaa keskenään vaan jotkut tietyt työkaverit on keskenään läheisempiä.
Meidän työpaikalla on ihan kivoja työkavereita. Mitä nyt tietysti ne muutamat, joilla on joku oma huumori ja pieni rinkinsä. Eiköhän yleensä ihmiset halua olla ystävällisiä toisilleen. Mutta en tiedä, kuinka voisi sanoa yhdelle henkilölle, että hän haisee hieltä! Ihan kamala katku leijailee hänen ympärillään. Ihan fiksu ja mukava nainen hän on, mutta kyllä sitä hajua on pakko vältellä. En ymmärrä ollenkaan, kuinka joku ei pese itseään ja vaatteitaan, eikä varmaan käytä dödöä!
Miten voi huomauttaa hien hajusta työkaverille? Kokemuksia, kiitos!
Mua ahdistaa kans mutta myös vapaa-ajan tuttavien kanssa, silloin harvoin kuin en ole yksin.
Aina ulkopuolinen.
Minulla on vastaavia kokemuksia..työkavereiden kanssa tulin kyllä juttuun mutta firman johto sulki minut ulkopuoliseksi ja ulkopuolisuuden tunne oli koko työsuhteen aika jonka firmassa olin.