Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ( ero perhe) vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla, alan väsymään toisen vanhemman eli exäni jatkuvaan viesteilyyn kuinka minun viikollani ollaan eletty kuin pellossa
31.07.2023 |
Alakoulu- ikäinen lapsi , me vanhemmat erottu joitain vuosia sitten. Molemmat tahoillaan uudessa avo/ avioliitossa.
Lapsen isä on aina ollut erittäin tarkka, jopa liiankin tarkka mielestäni.
Minuaon aina ahdistanut minua on se, että lähes joka kerta kun lapsi menee luotani isälleen, saan tekstiviestejä kuinka ollaan minun mieheni kanssa toimittu lapsen kanssa väärin.
Mielestäni olemme ihan tavallinen perhe. Olen sanonut exälle että hänen huolensa ovat mielestäni yli reagoituja. Joudun aina selittelemään elämäämme hänelle niinä viikkoina kun lapsi on meillä.
Exän huolen aihe viimeksi oli tämä:
Teen vuorotöitä enkä ole enää kesälomalla. Mieheni tekee etätöitä. Teen osa- aikaista ja olen melko paljon vapaalla. Olin lähes koko viikon vapaalla kun lapsi oli luonamme. Oli muutama työpäivä, ja keksin lapselle tekemistä ( kaverin luo joka asuu kauempana, kaikki kaverit asuvat 15km päässä), yhtenä päivänä mummo kävi pitämässä seuraa jotta lapsella ei olisi tylsää. Yhtenä päivänä satoi eikä ollut oikeen mitään ohjelmaa. Mies huolehtii toki ruokailut jne töidensä ohella ja joskus välillä ehtii puuhailla lapsen kanssa tauoilla, kun tekee etätöitä. Mutta tuona sateisena päivänä oli tylsä päivä, lapsi oli paljon puhelimella pelailemassa ja katseli joitain youtube- kanavia. Muutaman kerran käynyt vuoden aikana niin että lapsi on katsellut paljon puhelinta kun olen töissä. Siksi ajattelin että iltapäiväkerho koulu- aikoina olisi hyvä ja käytimme viime keväänä enemmän ip- kerhoa sitten. Nyt kesällä sain exältä valitusta tästä, että lapsi ollut paljon puhelimella ja lasulla uhkailtiin. Exä ei snna katsoa kotona youtubeja lainkaan, mutta antaa pelailla joitain pelejä..
Yleensä syytökset koskevat miestäni; kun olen itse töissä, exän mielestä mieheni ei osaa huolehtia lapsesta tarpeeksi. ( taustalla voi osittain olla katkeruus erostamme, suoraan sanottuna jätin exäni tämän toisen takia ja muutimme pian yhteen, tämä nyt on sivuseikka ja toivon että tähän ei nyt takerruta, ei koske lapsen kasvatus-asioita mitenkään. Exällä on kuitenkin uusperhe nyt).
Vapaalla ollessaan mies kyllä touhuaa paljon lpsen kanssa; vie ulos puöräilemään, puistoihin jne, huolehtii ruoka- ajat, leikkii jne. On aina pitänyt huolta. Lapsi joskus haukkuu miestäni ja uhmaa tätä ja sanoo että ei tykkää tästä yhtään koska isi inhoaa myös sua. Mielestäni exältä väärin tuokin että lapsellemme haukkuu miestäni, oli hän itse kuinka vihainen hyvänsä.
Mies ei ansaitse näitä moitteita lapsen hoitoon liittyen kuitenkaan lainkaan.
Mies huolehtii läksyt lapsen kanssa tietysti jos olen iltaan asti töissä. Kerran epähuomiossa joku yksi läksy jäi tekemättä, ja sain tästäkin ikävää palautetta exältä viestitse.
Että se oli mieheni vika, tietysti olisi pitänyt arvata että Juha oli tämän takana että läksyt jäi tekemättä, exä sanoi. Yhden ainoa kerran vuodessa läksy jäänyt tekemättä.
.. Jatkuu
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Kuulehan mummo. Tässä tapauksessa äiti on rikkonut perheen ja ottanut kotiinsa asumaan uuden miehen, josta lapsi ei pidä. Joten eikö pysyvyyden nimissä yksinhuoltajuus kuuluisi pikemminkin isälle.
Koskaan ei kuulu isälle lapsen yksinhuoltajuus, jos ainoastaan sossu katsoo äidin sopimattomuudeksi huoltajana. Tämä mummo on käynyt nämä prossesit läpi oman elämäni kautta, joten elä väitä muuta.
Lapseni isä oli alkoholisoitunut paska (joka uhkaili aseella ) ja minulla oli uusi todella rakastettava mies. Yksinhuoltajuus tuli minulle anottuani noin vain. Naisen oikeus on olla onnellinen uudessa suhteessa !
Älä unohda trollin oikeutta trollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi oikeasti istahtaa alas ja miettiä onko niissä eksän viesteissä perää, eikä vain huitaista kaikkea kädellä.
Ap vaikuttaa sellaiselta joka säätää ja säveltää ja lapsi sitten menee miten milloinkin fiilispohjalta.
Rytmi, selkeys ja tavoitteet puuttuvat.
Ja sen ap:n miehen ei kannattaisi olla noin isossa roolissa.
Tai töiden.
Lapselta puuttuu selkeys ja johdomukaisuus ja tavoitteellisuus.
Ja tuo että valitetaan että 15 kilsaa on muka pitkä matka kaverien luo Laiskuutta se on jos ei tuollaista matkaa viitsi.
Ehkä Ap:n kannattaisikin selkeyttää ajatuksiaan, toimintaansa, perhe-elämäänsä, mutta ei todellakaan sen kautta mitä ex-puoliso milloinkin haluaa tai keksii kritisoida.
Ex tuo nyt juuri sitä säätöä ja säheltämistä herkkään uusperhe-arkeen. Kommentoi tätä, kritisoi tuota, haluaa sitä ja tätä ja mitä milloinkin. Ex nyt takaisin omalle tontilleen, siellä on oma uusperhe ja varmasti puuhaa ihan riittävästi.
Kun ex on turvallisesti siellä omalla tontillaan ja saatu pysymään siellä, Ap:n ajatuksetkin selkenevät ja saa rauhan toteuttaa omaa vanhemmuuttaan ja perhe-elämää omalla tavallaan. On ehdottomasti lastenkin etu, että vanhemmat tietävät omat ja lasten rajat ja noudattavat näitä.
Tuohon Ap:n exän sekoiluun alkavat kohta hajoilla kaikki, myös exän oma uusperhe on kohta kovilla tuollaisen rajattoman säätäjän kanssa. Ap:ta asia ei sinällään koske, mutta yhteiselle lapselle rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi oikeasti istahtaa alas ja miettiä onko niissä eksän viesteissä perää, eikä vain huitaista kaikkea kädellä.
Ap vaikuttaa sellaiselta joka säätää ja säveltää ja lapsi sitten menee miten milloinkin fiilispohjalta.
Rytmi, selkeys ja tavoitteet puuttuvat.
Ja sen ap:n miehen ei kannattaisi olla noin isossa roolissa.
Tai töiden.
Lapselta puuttuu selkeys ja johdomukaisuus ja tavoitteellisuus.
Ja tuo että valitetaan että 15 kilsaa on muka pitkä matka kaverien luo Laiskuutta se on jos ei tuollaista matkaa viitsi.
Ehkä Ap:n kannattaisikin selkeyttää ajatuksiaan, toimintaansa, perhe-elämäänsä, mutta ei todellakaan sen kautta mitä ex-puoliso milloinkin haluaa tai keksii kritisoida.
Ex tuo nyt juuri sitä säätöä ja säheltämistä herkkään uusperhe-arkeen. Kommentoi tätä, kritisoi tuota, haluaa sitä ja tätä ja mitä milloinkin. Ex nyt takaisin omalle tontilleen, siellä on oma uusperhe ja varmasti puuhaa ihan riittävästi.
Kun ex on turvallisesti siellä omalla tontillaan ja saatu pysymään siellä, Ap:n ajatuksetkin selkenevät ja saa rauhan toteuttaa omaa vanhemmuuttaan ja perhe-elämää omalla tavallaan. On ehdottomasti lastenkin etu, että vanhemmat tietävät omat ja lasten rajat ja noudattavat näitä.
Tuohon Ap:n exän sekoiluun alkavat kohta hajoilla kaikki, myös exän oma uusperhe on kohta kovilla tuollaisen rajattoman säätäjän kanssa. Ap:ta asia ei sinällään koske, mutta yhteiselle lapselle rankkaa.
Ap ei osoita mitään halua muuttaa omassa hosumisessaan mitään. Ap kuulostaa adhd/add-tapaukselta.
Eihän se eksä sekoile. Vaan ap.
Nyt pitäisi kyetä istumaan alas ja olemaan aikuisia. Lapsen edun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Kuulehan mummo. Tässä tapauksessa äiti on rikkonut perheen ja ottanut kotiinsa asumaan uuden miehen, josta lapsi ei pidä. Joten eikö pysyvyyden nimissä yksinhuoltajuus kuuluisi pikemminkin isälle.
Koskaan ei kuulu isälle lapsen yksinhuoltajuus, jos ainoastaan sossu katsoo äidin sopimattomuudeksi huoltajana. Tämä mummo on käynyt nämä prossesit läpi oman elämäni kautta, joten elä väitä muuta.
Lapseni isä oli alkoholisoitunut paska (joka uhkaili aseella ) ja minulla oli uusi todella rakastettava mies. Yksinhuoltajuus tuli minulle anottuani noin vain. Naisen oikeus on olla onnellinen uudessa suhteessa !
Se jos mummo on käynyt prosessin viime vuosituhannella ei kerro mitään nykyisistä käytännöistä. Vielä leveilee, että kieltänyt lapseltaan yhteydenpidon lapsen isänpuoleiseen sukuun. Ei yhteyttä serkkuihin, setiin, täteihin, isovanhempiin. Se ettei mummo itse ole näille sukua ei pitäisi olla mikään perusta rikkoa lapsen yhteyttä sukuunsa. Mitä pahaa lapsi oli tehnyt että häntä näin rankaistiin.
Nykään on melkein mahdotonta saada yksinhuoltajuutta mikäli ex siihen ei tahdo suostua. Vaikka se ex olisi millainen ihmisp*ska. Pitäisi pystyä osoittamaan että ex on vaaraksi lapsen terveydelle ja kehitykselle.
Liikaa väärin kirjoitettuja yhdys-sanoja, en pysty lukemaan tuollaista lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Nykyisin sitä yksinhuoltajuutta on lähes mahdoton saada.
Vaikka ex olisi miten luonnehäiriöinen, alkoholisoitunut, vaikka kirvesmurhaaja, aina on lapsella 'oikeus' vanhempaansa.
Vaikka todellisuudessa oikeudet kasaantuvat sille vaikealle vanhemmalle.
Vieraannuttamisesta on tehty varsinainen keppihevonen, valttikortti ja pelimerkki hankalille ja suorastaan vaarallisille ex-puolisoille.
Erossa ei aina myöskään voi tietää kuinka toinen osapuoli käyttäytyy, harvassa taitavat olla järkevästi ja lasten etua ajatellen hoidetut erot.
Useimmiten on niin, että liitossa on kärvistelty pitkään tietäen, että erotessa repeää h-vetti valloilleen.
Ja sitä h-vettiä täytyy sitten sietää kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
Tsemppiä kaikille, jotka tunnistatte tilanteen. Kyllä tämä joskus loppuu.
ONKO näin? Surullista, jos vaimo ja lapsi voi huonosti, eikä eroon pääse aloittamaan omaa elämää ihan ilman jonkun exän uhkailuja. Kyllä ennen oli toisin. No, onneksi ex-hullu hirtti itsensä, eikä kiusannut enää.
Mulla sama tilanne, ex kyttää kaikkea mitä meillä tehdään. Yhdessä ollessa ei paljon omien lasten kasvatus häntä kiinnostanut. Nyt tulee ohjeistusta: liian myöhään ulkona (8v pihalla lomalla klo 19), ei saa nukkua samassa sängyssä minun kanssani (joskus haluaa viereen), ei saa sitä ja tätä. Todella ärsyttävää kontrollointia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Kuulehan mummo. Tässä tapauksessa äiti on rikkonut perheen ja ottanut kotiinsa asumaan uuden miehen, josta lapsi ei pidä. Joten eikö pysyvyyden nimissä yksinhuoltajuus kuuluisi pikemminkin isälle.
Kauhean kaheli ihminen olet.
Trolli jaksaa yrittää repiä riitaa, mutta kukaan ei jaksa lähteä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Kuulehan mummo. Tässä tapauksessa äiti on rikkonut perheen ja ottanut kotiinsa asumaan uuden miehen, josta lapsi ei pidä. Joten eikö pysyvyyden nimissä yksinhuoltajuus kuuluisi pikemminkin isälle.
Koskaan ei kuulu isälle lapsen yksinhuoltajuus, jos ainoastaan sossu katsoo äidin sopimattomuudeksi huoltajana. Tämä mummo on käynyt nämä prossesit läpi oman elämäni kautta, joten elä väitä muuta.
Lapseni isä oli alkoholisoitunut paska (joka uhkaili aseella ) ja minulla oli uusi todella rakastettava mies. Yksinhuoltajuus tuli minulle anottuani noin vain. Naisen oikeus on olla onnellinen uudessa suhteessa !
Se jos mummo on käynyt prosessin viime vuosituhannella ei kerro mitään nykyisistä käytännöistä. Vielä leveilee, että kieltänyt lapseltaan yhteydenpidon lapsen isänpuoleiseen sukuun. Ei yhteyttä serkkuihin, setiin, täteihin, isovanhempiin. Se ettei mummo itse ole näille sukua ei pitäisi olla mikään perusta rikkoa lapsen yhteyttä sukuunsa. Mitä pahaa lapsi oli tehnyt että häntä näin rankaistiin.
Nykään on melkein mahdotonta saada yksinhuoltajuutta mikäli ex siihen ei tahdo suostua. Vaikka se ex olisi millainen ihmisp*ska. Pitäisi pystyä osoittamaan että ex on vaaraksi lapsen terveydelle ja kehitykselle.
Ja sinulla on valmis mielipide tuomitsemaan ihmisen(minut), joka on käynyt kaiken helvetin. Perheväkivalta, joka käsitti haulikko minun ohimolla, kahden lapsen tappouhkaus, jos jätän hänet. Kyllä leveilen, että jätin koko mieheni suvun, koska he kaikki olivat hieman omanlaatuisia. 10 hengen porukasta 5 on tehnyt itsarin. En todellakaan halua lasteni olevan missään tekemisisissä noin alamaalimaväestön kanssa. Ero ex-mieheni suvusta oli elämäni paras päätös ikinä. Yrittivät maksattaa jotain velkojakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Kuulehan mummo. Tässä tapauksessa äiti on rikkonut perheen ja ottanut kotiinsa asumaan uuden miehen, josta lapsi ei pidä. Joten eikö pysyvyyden nimissä yksinhuoltajuus kuuluisi pikemminkin isälle.
Koskaan ei kuulu isälle lapsen yksinhuoltajuus, jos ainoastaan sossu katsoo äidin sopimattomuudeksi huoltajana. Tämä mummo on käynyt nämä prossesit läpi oman elämäni kautta, joten elä väitä muuta.
Lapseni isä oli alkoholisoitunut paska (joka uhkaili aseella ) ja minulla oli uusi todella rakastettava mies. Yksinhuoltajuus tuli minulle anottuani noin vain. Naisen oikeus on olla onnellinen uudessa suhteessa !
Se jos mummo on käynyt prosessin viime vuosituhannella ei kerro mitään nykyisistä käytännöistä. Vielä leveilee, että kieltänyt lapseltaan yhteydenpidon lapsen isänpuoleiseen sukuun. Ei yhteyttä serkkuihin, setiin, täteihin, isovanhempiin. Se ettei mummo itse ole näille sukua ei pitäisi olla mikään perusta rikkoa lapsen yhteyttä sukuunsa. Mitä pahaa lapsi oli tehnyt että häntä näin rankaistiin.
Nykään on melkein mahdotonta saada yksinhuoltajuutta mikäli ex siihen ei tahdo suostua. Vaikka se ex olisi millainen ihmisp*ska. Pitäisi pystyä osoittamaan että ex on vaaraksi lapsen terveydelle ja kehitykselle.
Ja sinulla on valmis mielipide tuomitsemaan ihmisen(minut), joka on käynyt kaiken helvetin. Perheväkivalta, joka käsitti haulikko minun ohimolla, kahden lapsen tappouhkaus, jos jätän hänet. Kyllä leveilen, että jätin koko mieheni suvun, koska he kaikki olivat hieman omanlaatuisia. 10 hengen porukasta 5 on tehnyt itsarin. En todellakaan halua lasteni olevan missään tekemisisissä noin alamaalimaväestön kanssa. Ero ex-mieheni suvusta oli elämäni paras päätös ikinä. Yrittivät maksattaa jotain velkojakin?
Miten sitten ikinä päädyit tekemään lapsia kyseisen miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Kuulehan mummo. Tässä tapauksessa äiti on rikkonut perheen ja ottanut kotiinsa asumaan uuden miehen, josta lapsi ei pidä. Joten eikö pysyvyyden nimissä yksinhuoltajuus kuuluisi pikemminkin isälle.
Koskaan ei kuulu isälle lapsen yksinhuoltajuus, jos ainoastaan sossu katsoo äidin sopimattomuudeksi huoltajana. Tämä mummo on käynyt nämä prossesit läpi oman elämäni kautta, joten elä väitä muuta.
Lapseni isä oli alkoholisoitunut paska (joka uhkaili aseella ) ja minulla oli uusi todella rakastettava mies. Yksinhuoltajuus tuli minulle anottuani noin vain. Naisen oikeus on olla onnellinen uudessa suhteessa !
Se jos mummo on käynyt prosessin viime vuosituhannella ei kerro mitään nykyisistä käytännöistä. Vielä leveilee, että kieltänyt lapseltaan yhteydenpidon lapsen isänpuoleiseen sukuun. Ei yhteyttä serkkuihin, setiin, täteihin, isovanhempiin. Se ettei mummo itse ole näille sukua ei pitäisi olla mikään perusta rikkoa lapsen yhteyttä sukuunsa. Mitä pahaa lapsi oli tehnyt että häntä näin rankaistiin.
Nykään on melkein mahdotonta saada yksinhuoltajuutta mikäli ex siihen ei tahdo suostua. Vaikka se ex olisi millainen ihmisp*ska. Pitäisi pystyä osoittamaan että ex on vaaraksi lapsen terveydelle ja kehitykselle.
Ja sinulla on valmis mielipide tuomitsemaan ihmisen(minut), joka on käynyt kaiken helvetin. Perheväkivalta, joka käsitti haulikko minun ohimolla, kahden lapsen tappouhkaus, jos jätän hänet. Kyllä leveilen, että jätin koko mieheni suvun, koska he kaikki olivat hieman omanlaatuisia. 10 hengen porukasta 5 on tehnyt itsarin. En todellakaan halua lasteni olevan missään tekemisisissä noin alamaalimaväestön kanssa. Ero ex-mieheni suvusta oli elämäni paras päätös ikinä. Yrittivät maksattaa jotain velkojakin?
Miten sitten ikinä päädyit tekemään lapsia kyseisen miehen kanssa?
10v. onnellista avioliittoa. Miten voi tietää ennen seurustelua, että toinen muuttuu niin totaalisesti. Toinen muuttui, kun jäi työttömmäksi. Mikään ei häntä ei enää kiinnostanut. Jos olisin ennustaja, niin en olisi tehnyt yhtäkään. Mutta lapset on ja nykyinen mieheni on adoptoinut molemmat lapseni, joten ei mitään hätää. Tämä aika oli vuosia 1975. Minulla kuitenkin kävi tuuri, että vielä silloin oli miehet herrasmiehiä.
Rakkaus on suuri.... Vieläkin olemme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset jotka pallottelevat lasta vk/vk ja elävät uusioperheissä samantien kun eroavat, tai ylipäätä koskaan, ovat jotenkin jo avun ulkopuolella. Kun itse sotkee asiat tohon pisteeseen, minkä sille voi että on niin tyhmä. Ongelmia saa pyytämättäkin, aapeen ja exänsä kaltaiset hankkivat niitä vapaaehtoisesti.
Se on uusperhe, tyhmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapsi tietenkin kertoo isänsä luona, mitä olemme tehneet. Koskaan en saa mitään iloista tai positiivista palautetta/ kommenttia mistään.
Esim hilla- reissuista jossa lapsi jaksoi olla ensi- kertalaisena pitkään ja oli innoissaan että sai myydä niitä ja sai rahaa. Tai siitä että lapsi on ylittänyt itsensä jossakin kun olemme vieneet hänet harjoittelemaan tiettyjä juttuja jne.
Ex on vähän koti- hiiri ja itse olen huolissani että hän ei vie lasta kuin harvoin esim hiihtämään, luistelemaan , uimaan jne koska lapsi ei ole näissä asioissa kovin hyvä ja nämä olisi hyvä oppia joskus, lapsi sentään menee jo 2- luokalle. Lapsi on melko arka juurikin näissä liikunnallisissa asioissa. Minusta tuntuu että minä yritän motivoida ja opettaa lasta ja exä ei. Silti hän arvostelee minua/ meitä.Ex ei koskaan viestittele/ juttele mitään ylimääräistä. Näin ollut aina. Vain pakolliset lapseen liittyvät paitsi silloin eron jälkeen paljon oli minun ja mieheni haukkumista, jopa huorittelua mutta se on jäänyt pois.
Voi, miten ymmärrän tilannettasi, vaikka se onkin hieman sekaisin kirjoitettu ja monikaan ei taju, mitä loppujen lopuksi asia sinun näkökulmastasi on vaikeaa. Luen rivien välistä, mitä minulle on joskus 35v sitten sattunut ja kuulostaa hyvin samanlaiselta kohtalolta. Otan vilpittömästi osaa huoleesi ja neuvon ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Minun kohdallani hain täysin yksinhuoltajuuden, eikä kenelläkään ollut mitään sanomista. EI ex-ukolla, ex-anopilla, ei ex-täteillä. Siis ei kenelläkään, kuin minä ja lapseni yhdessä. Emme ole olleet missään tekemisissä ex-sukulaisten kanssa 45 vuoteen.
3 lapsenlapsen mummo!
Kuulehan mummo. Tässä tapauksessa äiti on rikkonut perheen ja ottanut kotiinsa asumaan uuden miehen, josta lapsi ei pidä. Joten eikö pysyvyyden nimissä yksinhuoltajuus kuuluisi pikemminkin isälle.
Koskaan ei kuulu isälle lapsen yksinhuoltajuus, jos ainoastaan sossu katsoo äidin sopimattomuudeksi huoltajana. Tämä mummo on käynyt nämä prossesit läpi oman elämäni kautta, joten elä väitä muuta.
Lapseni isä oli alkoholisoitunut paska (joka uhkaili aseella ) ja minulla oli uusi todella rakastettava mies. Yksinhuoltajuus tuli minulle anottuani noin vain. Naisen oikeus on olla onnellinen uudessa suhteessa !
Se jos mummo on käynyt prosessin viime vuosituhannella ei kerro mitään nykyisistä käytännöistä. Vielä leveilee, että kieltänyt lapseltaan yhteydenpidon lapsen isänpuoleiseen sukuun. Ei yhteyttä serkkuihin, setiin, täteihin, isovanhempiin. Se ettei mummo itse ole näille sukua ei pitäisi olla mikään perusta rikkoa lapsen yhteyttä sukuunsa. Mitä pahaa lapsi oli tehnyt että häntä näin rankaistiin.
Nykään on melkein mahdotonta saada yksinhuoltajuutta mikäli ex siihen ei tahdo suostua. Vaikka se ex olisi millainen ihmisp*ska. Pitäisi pystyä osoittamaan että ex on vaaraksi lapsen terveydelle ja kehitykselle.
Ja sinulla on valmis mielipide tuomitsemaan ihmisen(minut), joka on käynyt kaiken helvetin. Perheväkivalta, joka käsitti haulikko minun ohimolla, kahden lapsen tappouhkaus, jos jätän hänet. Kyllä leveilen, että jätin koko mieheni suvun, koska he kaikki olivat hieman omanlaatuisia. 10 hengen porukasta 5 on tehnyt itsarin. En todellakaan halua lasteni olevan missään tekemisisissä noin alamaalimaväestön kanssa. Ero ex-mieheni suvusta oli elämäni paras päätös ikinä. Yrittivät maksattaa jotain velkojakin?
Sinulla lienee lapsenlapsia, kun itseäsi mummoksi tituleeraat. Kuvittele tilanne, jossa eron, kuoleman tai vakavan sairastumisen seurauksena lapsi jää lapsesi puolisolle. Sitten tämä puoliso katkaisee lapsen yhteydenpidon sinuun ja koko sinun puoleiseen sukuun koska pitää teitä omalaatuisina. Miltä tuntuisi? Surisitko itsesi puolesta? Lapsenlapsesi puolesta? Juuri siten sinä teit. Nyt kun olet itse mummo, oletko koskaan miettinyt miltä tästä mummosta tuntui?
Ja ymmärrän minä ettei aina voi olla hyvissä väleissä expuolison kanssa. Joskus se voi olla hengenvaarallista. Vaikka nämä sekopäät ovat vaaraksi exälleen, niin usein ei ole vaaraksi lapselleen, omalle verelleen. Ja vaikka sekä äidin että lapsen olisi mahdoton olla tekemisissä exän kanssa, niin vaikea kuvitella että koko suku olisi samanlaisia.
Koskaan ei kuulu isälle lapsen yksinhuoltajuus, jos ainoastaan sossu katsoo äidin sopimattomuudeksi huoltajana. Tämä mummo on käynyt nämä prossesit läpi oman elämäni kautta, joten elä väitä muuta.
Lapseni isä oli alkoholisoitunut paska (joka uhkaili aseella ) ja minulla oli uusi todella rakastettava mies. Yksinhuoltajuus tuli minulle anottuani noin vain. Naisen oikeus on olla onnellinen uudessa suhteessa !