Kaksivuotias huutaa uhmassa: " Mee pois!" , " En tykkää susta!"

Ja sanon, että minäpä tykkään sinusta, mutta sinä et nyt sanonut minulle nätisti. Se on ikävää. jne. jne.



Loputtomiin... Eihän siinä muutakaan voi. Negatiiviset tunteet ovat sallittuja meillä, samoin niiden ilmaisu, mutta opetan huutamaan, että mua suututtaa! sen sijaan, että huutaisi äidin olevan tyhmä.

esim " jos sinulla on joku hätä, kerro mikä se on, huuto ei auta" .



2v on apinan tasolla ja saa vielä kirkua.

anna purkaa tunteitaan, koska juur tuossa tilanteessa on ihanaajos lapsi saa tuntea rauhallisen, vahvan äidin rakastavan häntä; hän oppii etteivät sanat tee pahaa ja että vaikka hänellä olis paha olla niin äiti ja maailma on turvallisia koska eivät kaadu hänen oloonsa. Ja hän rakastamisen arvoinen.



Tuo on juur se kohta jossa monelle alkaamennä pieleen ja tunne-elämän kehitys solmuun kun vanhemmat ei osaa suhtautua.



Pysy siis rauhallisena ja rakasta. vasta teosta tuon ikäiselle sanotaan että tuo ei käy ja estetään jos tarpeen.

kuulisitpa vaan mitä meidän 2v1kk♥

sanoo ;)

Meillä on juuri samanlaista, joten paljon tsemppiä ja empatiahalaus sinne!

että äidille tulee tosi paha mieli. jo pienikin on osannut pyytää anteeksi.

T:ap

Mutta äitipä tykkää susta nyt ja aina. Usein menee lapsi aika hiljaiseksi, ja selvästi tekee pienen kiukkupussin mielelle tosi hyvää, kun tietää, että siitä tykätään, vaikka meuhkaisi kuinka.

Yleensä lapsi sanoo, että etkä rakasta, jolloin vastaan, että rakastaa, rakastan aina. Sitten se sulaa nauruksi se tilanne.