Lue keskustelun säännöt.
Lapsen harrastuksesta, kun halua on kovasti mutta....
30.08.2008 |
Poikani 12v. on pelannut jo pari vuotta jalkapalloa ja tykkää kovasti harrastuksestaan. Hän on motoriikaltaan melkoisen kömpelö ja tottakai tämä näkyy myös kentällä... Oma lapseni ei siis tajua olevansa SURKEA pelaaja..Huoh, kamala sanoa näin, mutta se on totta. Olen myös huomannut, että otteluissa valmentaja peluuttaa meidän poikaa kaikista vähiten ja tavallaan ymmärränkin sen.
En siis pojalle voi sanoa, että lopettaisi jo, kun toinen on edelleen intoa täynnä. Joukkueessa siis pitäisi toimia "kaikki pelaa" -periaate, mutta käytännössä se on kyllä niin, että vaihtopenkillä istuvat ottelusta toiseen eniten ne huonoimmat. Mitä tekisitte tässä tilanteessa vai tekisittekö mitään ja antaisitte pojan harrastaa hänelle rakasta harrastusta ja odottaa, että joskus tajuaa, että ei ole mestariainesta? Vaikea tilanne. Toki olen iloinen, että näin liikunnallinen laji on pojalla, koska sehän vain kohentaa huonoa motoriikkaa...
Kommentit (8)
Kannattaa jatkaa, jos poika itse innoissaan. Siinä vaiheessa, jos itse huomaa huonommuutensa, niin on turha pakottaa harrastukseen, koska itsetunto siinä vaan ropisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on jäykkä! Se näkyy sekä kentällä, että venyttelyissä. Olenkin kehottanut venyttelyihin ja venyttelemme monesti yhdessä: minä lenkin ja poika harkkojen jälkeen.
Eikö aikuinenkaan saa käydä jumpassa jos ei ole Tuulin Matinsalon tasoinen aerobiccaaja? Tai eikö työpaikan jalkkisjengi saa pelata , koska eivät ole tasoltaan Litmasia?
Ihmeellistä ajattelua ap:lla.
Liikuntaa, kykyä olla tiimipelaaja, kavereita, tunne että kuuluu johonkin ryhmään, onnistumisen elämyksiä... Kannusta vaan pelaamaan koska se on hauskaa.
ymmärrän ap ajatuksia täysin. tänään(kin) olen ollut poikani futisturnauksessa päivän ja jengi otti turpaa ekat pelit kun oli todella "kaikki pelaa" mentaliteetti. valmentaja ja pojat(kin) kai kyllästyi parin pelin jälkeen ja sitten tuli hiukan valikoidummat kentälliset. peli luisti ja tasaväkisyys löytyi.
on kurjaa todeta että toinen on oikeasti HUONO! ja toisaalta ei se muidenkaan ymmärtävyys ole rajaton. MUTTA kukapa äiti haluaa pahoittaa lapsensa mielen toteamalla että et muuten pärjää ja kannattaisko vaihtaa lajia...
vaikea tilanne. Itse ehkä keskustelisin lapsen kanssa mitä mieltä hän on harrastuksestaan ja viihtymisestä sen parissa. onko se juuri sitä mitä haluaa tehdä vai onko innostunut sen tottumuksesta tai lojaalisuudesta vanhempia kohtaan.
Itse harrastin monta vuotta nuorena kun ajattelin että vanhemmat pettyy jos haluan lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hän kuitenkaan ammattilaiseksi tähtää. Oletko varma ettei tiedä olevansa muita huonompi? Jos kerta vaihtopenkillä aina istuu. Voi olla ettei häntä haittaa, kunhan saa pelata, kun se on niin hauskaa.
ei ole koskaan maininnut, että tuntisi huonommaksi itsensä...
Ikäväähän se on jos valmentajat sorsii, niin väärin! :( Mutta jos poika tykkää jalkapallosta niin totta kai jatkatte. Onko poika muuten jäykkä?
Meillä vastaava tilanne poika 8v harrastaa jääkiekkoa. Tykkää harkoista ja peleistä mutta kyllä hän oikeasti on aika surkea vaikka kuinka yrittää ja harjoittelee. Olen huomannut että poika on huomatattavasti jäykempi kuin monet muut. Me nyt yritetään kotona alkaa venyttelemään jos se vaikka vähän auttaisi.