Inhoan uutta asuntoani - vinkkejä tilanteen sietämiseen?
Muutin uuteen kaupunkiin työn takia ja otin vuokra-asunnon. Taakse kotikaupunkiin jäi tilava, hyvin suunniteltu kaksio, jossa mm. erillinen keittiö. Oli myös pieni parveke ja kauniit näkymät merelle..
Kun oli melko kiire asunnon valinnassa, niin otin sitten yksiön uudesta kaupungista. Ihan tilava yksiöksi, mutta silti on kauheaa kun koko elämä keskittyy yhteen huoneeseen ja keittiö on vielä puoliksi avomallinen. Ei ole parveketta ja näkymät ikkunoista rumat.
Tässä nyt jumissa kuitenkin vähän aikaa jos en halua maksaa sopimusrikkomusmaksua.
En nyt tiedä mitä tällä hain. Kai sitä halusi vain puuskahtaa turhautuneisuutta jonnekin kun taas heräsin aamulla ja totesin miten tylsää on, kun ei ole erillistä keittiötä tai olohuonetta ja näkymätkin vielä rumat. Jos jollain on vertaistukea antaa tai vinkkejä ikävän asunnon sietämiseen, otan ne mielelläni vastaan. Ja kyllä, muutan tästä heti kun voin mutta tähän piti sitoutua minimissään 12 kuukaudeksi (kuten kaikkiin asuntoihin joita katsoin) ja jos muuttaa tuota ennen niin pitää maksaa sopimussakko.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tiedä kuinka kiire oli, ettet ehtinyt vaikka etuovesta katsomaan muita asuntoja. Ja muutitko näkemättä tätä asuntoa, jossa nyt asut? Et silloin huomannut kaikkia puutteita?
Aika kiire tai töhö täytyy olla, jos ei edes parvekkeen puuttumista huomannut etukäteen. Kukaan ei ole ihan noin tyhmä, paitsi jos muutti Porvooseen.
Aika moni suomalainen asuu ikävässä koirankopissa betonihelvetissä.
Sä et sentään ostanut tuollaista omaksi kuten itse jossain psykoosissa joitakin vuosia sitten tein 😝 Ja tässä olen edelleen, kukapa nyt mitään ostaa. Menee kyllä myöhemmin kaupaksi koska edulliset kustannukset ja hyvä sijainti. Olen sellainen päänsisällä eläjä onneksi, etten edes ns. näe konkreettisia asioita, jos pidän itseni kiireisenä ja omissa ajatuksissani.
Tutki vuokrasopimus uudelleen.
Meillä oli tilanne uuteen kaupunkiin muuttaessa, että asunto, jonka vuokrasimme kuvien perusteella, ei vastannut ollenkaan kuvia vaan oli melkoinen läävä. Kuvia oli rajusti muokattu edustaviksi.
Meillä oli kanssa, että asuntoon on sitouduttava 12 kuukaudeksi mutta vuokrasopimuksessa oli rasti toistaiseksi voimassaolevan kohdalla.
Tämä oli yksi peruste vuokrasopimuksen purkuun vaikka kovasti vuokranantaja oli sitä mieltä, että ketään ei ole tässä huijattu ja sopimusta ei voida purkaa ilman rikemaksua. Otimme asianajajan neuvotteluihin mukaan joka sanoi, että vuokrasopimus ei ole laillisesti pätevä, jos rasti on toistaiseksi voimassa olevan kohdalla mutta siihen sitouduttava 12 kuukaudeksi. Sopimus ei voi olla samaan aikaan toistaiseksi ja määräaikainen vaan tässä tapuksessa noudatetaan toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanomisehtoa. Kuulemma oikea ratkaisu olisi tehdä määräaikainen sopimus 12 kuukaudeksi jonka jälleen tehdään uusi toistaiseksi voimassa oleva sopimus. :)
En tiedä viilasiko asianajaja tässä kohtaa vuokranantajaa linssiin mutta sopimus purettiin välittömästi ilman rikemaksua. Kyseinen asunto on edelleen vähän väliä vuokrattavana kolme vuotta tapahtuneen jälkeen samoilla kusetuskuvilla.
Hirveintä on asuntojen äänihaitat. Itse vihaan nykyistä asuntoa patteriverkoston nakuttavan äänen takia. Muutan heti kun saan tältä alueelta asunnon uuden vuokra-asunnon.
Muuta. Asennetta. Mitä enemmän harmittelee, sitä enemmän harmittaa.
Pienessä asunnossa arki on toimivaa, kun siellä on vain se, mitä tarvitsee. Jos mahdollista, erota sänky verholla. Nyt on pimeää eikä ikkunoista mitään näkisikään. Sytytä kynttilä, tee kuuma juoma ja lue kirjaa tai selaa nettiä. Käy kävelyillä.
Asuin 26 neliön yksiössä vm 1958 keskustan laitamilla. "Ylellisyytenä" oli kylpyamme, ovella erotettu eteinen kaappeineen ja ranskalainen parveke. Vuosia asuin. En viihtynyt. Kaksiosta yksiöön muuttaminen ei ollut viisas ratkaisu,eikä esikaupugin luonnonläheisyydestä kivikaupunginosaan. Nyt on 64 neliötä saunalla ja pikkupihalla lapsuuden lähiössä.