Miksi jotakuta kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin lähinnä ulkonäöstä. Olin pieni, laiha ja ylippäätään ruma kasvonpiirteiltäni, enkä kouluun mennessä tiennyt yhtään miten puolustautua ja pitää puoliani. Ei-suomalaisesta nimestäni pilkattiin ja väänneltiin ilkeitä versioita.

Pienestä koostani huolimatta en ollut näppärä tai vikkelä vaan hidas ja kömpelö. Innokas urheilemaan mutta auttamattoman huono kaikessa fyysisessä toiminnassa. Lisäksi ala-asteella olin kouluaineissa luokan parhaimmistoa sekä tulin toimeen luokan tyttöjen kanssa, lähinnä siten että tytöt kokivat minut turvalliseksi ja reiluksi kun en itse kiusannut heitä, enkä ketään muitakaan.

Kiusaajien muita motiiveja en voi kuin arvailla, mutta samat itsestäni johtuvat aiheet aiheuttivat muiden poikien ja miesten pilkkaamista ja härnäämistä pitkälle aikuisuuteen. Esim. lapseni äidin vanhemmat pilkkasivat minua 12 vuoden suhteemme ajan, samoista aiheista jopa. Ex-appiukko varsinkin. Oli itse lihava ja minä olin edelleen laiha. Työelämässä sama juttu. Pieni mies on täysin vapaata riistaa.

Nyt työttömänä koti-isänä elän elämäni parasta aikaa kun saan olla omissa oloissani tai vain tyttäreni kanssa.

YHYY OON RUMA JA MUA KIUUUSAAATAAAN YHYY😩😫

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kysymys pitäisi olla uhriin keskittymisen sijaan: "Miksi jonkun pitää kiusata?" Tämä on se suuri kysymys. Miksi joku on ilkeä ja haluaa ja tekee pahaa toisille? Mikä hänessä on vikana? Mikä ongelma hänellä on ja mitä sille voisi tehdä, että hän lopettaisi?

Ei se olekaan aina ilkeyttä. Ihmisiä naurattaa jutut ja toisten kustannuksella vitsailu. Toiset nauraa mukana, toiset kertoo niistä traumoina psykologille.

Kiusaaja tavallaan haluaisi olla kiusatun kaveri, hän hakee reaktiota ja haluaisi tutustua erilaiseen ihmiseen. Kuitenkaan ystävyys ei kehity, vaan jää tähän kiusoitteluvaiheeseen limboamaan.

Mulla on otollinen ulkonäkö siihen. Samasta ulkonäköseikasta (ei paino) kiusattu koko elämä koulussa, työelämässä ja huudeltu pihaan ulkona tuntemattomien toimesta. Paikoissa mistä en ole päässyt pois niin on alettu vainota jne. Eli koulut, työpaikat jne. Lapsena luulin kiusaamisen loppuvan aikuisena ja onneksi en tiennt totuutta, koska olisin päättänyt elämäni teininä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja tavallaan haluaisi olla kiusatun kaveri, hän hakee reaktiota ja haluaisi tutustua erilaiseen ihmiseen. Kuitenkaan ystävyys ei kehity, vaan jää tähän kiusoitteluvaiheeseen limboamaan.

Kuka ystävystyyn kiusaavan kanssa? En ainakaan minä.

Mun kohdalla asiat menee näin:

- olen lapsuudessa ollut herkkä ja edelleekin olen

- lapsuudesta on jäänyt tietynlaisia "traumoja", kuten esimerkiksi pelkään konflikteja, koska päässäni kuvittelen, että mikäli joku suuttuu minulle, minut syrjäytytetään yhteisöstä ja alkaa rankka kiusaaminen.

- tästä syystä olen ikäni ollut alisteisessa asemassa ja en oikein osaa puolustaa itseäni

- en voi tälle mitään vaikka sen järjellä näkisinkin miten hullunkurista tämä on

Se miten päädyn kiusatuksi: 

- minulla on jatkuvasti vainoharhoja siitä että ihmiset haluavat mulle pahaa, epäilen jokaista sanaa ja tekoa. En luota kehenkään. Yritän etsiä piiloviestejä siitä että taasko mua kiusataan

- Tämä johtaa siihen että muillakin herää tietynlainen epäluottamus minua kohtaan ja siitä seuraa ihmettelyä

- Ihmettely muuttuu päivittäiseksi juoruiluksi ja naureskeluksi

- naureskelu saa uusia ulottuvuuksia ja etenee kiusantekoon, koska on hauskaa kun joku käyttäytyy oudosti ja siitä saa kivaa ryhmähenkeä nostattavaa huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja tavallaan haluaisi olla kiusatun kaveri, hän hakee reaktiota ja haluaisi tutustua erilaiseen ihmiseen. Kuitenkaan ystävyys ei kehity, vaan jää tähän kiusoitteluvaiheeseen limboamaan.

Kuka ystävystyyn kiusaavan kanssa? En ainakaan minä.

Kiusaaminen on vain kömpelö yritys päästä keskustelemaan toisen kanssa. Koska tietysti toinen ei ehkä halua ystävystyä kiusaajan kanssa tai ei osaa viedä kommunikaatiota jotenkin päätökseen, niin tilanne jatkuu kiusaamislimbona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin lähinnä ulkonäöstä. Olin pieni, laiha ja ylippäätään ruma kasvonpiirteiltäni, enkä kouluun mennessä tiennyt yhtään miten puolustautua ja pitää puoliani. Ei-suomalaisesta nimestäni pilkattiin ja väänneltiin ilkeitä versioita.

Pienestä koostani huolimatta en ollut näppärä tai vikkelä vaan hidas ja kömpelö. Innokas urheilemaan mutta auttamattoman huono kaikessa fyysisessä toiminnassa. Lisäksi ala-asteella olin kouluaineissa luokan parhaimmistoa sekä tulin toimeen luokan tyttöjen kanssa, lähinnä siten että tytöt kokivat minut turvalliseksi ja reiluksi kun en itse kiusannut heitä, enkä ketään muitakaan.

Kiusaajien muita motiiveja en voi kuin arvailla, mutta samat itsestäni johtuvat aiheet aiheuttivat muiden poikien ja miesten pilkkaamista ja härnäämistä pitkälle aikuisuuteen. Esim. lapseni äidin vanhemmat pilkkasivat minua 12 vuoden suhteemme ajan, samoista aiheista jopa. Ex-appiukko varsinkin. Oli itse lihava ja minä olin edelleen laiha. Työelämässä sama juttu. Pieni mies on täysin vapaata riistaa.

Nyt työttömänä koti-isänä elän elämäni parasta aikaa kun saan olla omissa oloissani tai vain tyttäreni kanssa.

YHYY OON RUMA JA MUA KIUUUSAAATAAAN YHYY😩😫

Tuo viimeinen kommentti on hyvä esimerkki yksinkertaisesta, lapsentasolle jääneestä aikuisesta, joka kiusaa koska kapasiteetti ei riitä älylliseen argumentointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kysymys pitäisi olla uhriin keskittymisen sijaan: "Miksi jonkun pitää kiusata?" Tämä on se suuri kysymys. Miksi joku on ilkeä ja haluaa ja tekee pahaa toisille? Mikä hänessä on vikana? Mikä ongelma hänellä on ja mitä sille voisi tehdä, että hän lopettaisi?

Ei se olekaan aina ilkeyttä. Ihmisiä naurattaa jutut ja toisten kustannuksella vitsailu. Toiset nauraa mukana, toiset kertoo niistä traumoina psykologille.

Mikä siinä on vaikea ymmärtää että ihmiset tulevat erilaisista taustoista ja toisten maailmankuva saattaa olla äärimmäisen erilainen?  Onko se sitten kivaa naureskella sellaiselle, jonka rajat ylittyy?  Silloinhan tarkoituksesi on loukata toista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja tavallaan haluaisi olla kiusatun kaveri, hän hakee reaktiota ja haluaisi tutustua erilaiseen ihmiseen. Kuitenkaan ystävyys ei kehity, vaan jää tähän kiusoitteluvaiheeseen limboamaan.

Kuka ystävystyyn kiusaavan kanssa? En ainakaan minä.

Kiusaaminen on vain kömpelö yritys päästä keskustelemaan toisen kanssa. Koska tietysti toinen ei ehkä halua ystävystyä kiusaajan kanssa tai ei osaa viedä kommunikaatiota jotenkin päätökseen, niin tilanne jatkuu kiusaamislimbona.

Ei sitten yhtään parempia tapoja ole aloittaa keskustelua ?  Miten ois vaikka jotain ystävällistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja tavallaan haluaisi olla kiusatun kaveri, hän hakee reaktiota ja haluaisi tutustua erilaiseen ihmiseen. Kuitenkaan ystävyys ei kehity, vaan jää tähän kiusoitteluvaiheeseen limboamaan.

Kuka ystävystyyn kiusaavan kanssa? En ainakaan minä.

Kiusaaminen on vain kömpelö yritys päästä keskustelemaan toisen kanssa. Koska tietysti toinen ei ehkä halua ystävystyä kiusaajan kanssa tai ei osaa viedä kommunikaatiota jotenkin päätökseen, niin tilanne jatkuu kiusaamislimbona.

Äärimmäisen harvoin on kyse tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja tavallaan haluaisi olla kiusatun kaveri, hän hakee reaktiota ja haluaisi tutustua erilaiseen ihmiseen. Kuitenkaan ystävyys ei kehity, vaan jää tähän kiusoitteluvaiheeseen limboamaan.

Kuka ystävystyyn kiusaavan kanssa? En ainakaan minä.

Kiusaaminen on vain kömpelö yritys päästä keskustelemaan toisen kanssa. Koska tietysti toinen ei ehkä halua ystävystyä kiusaajan kanssa tai ei osaa viedä kommunikaatiota jotenkin päätökseen, niin tilanne jatkuu kiusaamislimbona.

Äärimmäisen harvoin on kyse tästä.

Kyse on usein kiusaajan mielenterveydestä, kateudesta, huonosta itsetunnosta ym. Netissä paljon tietoa, jos kiinnostaa aihe.

Uskoisin, oman kokemukseni mukaan, että ainakin koulumaailmassa "peer pressure", ryhmäpaine, vaikuttaa moneen kiusaamistapaukseen. Halutaan olla "kova" oman ryhmän, oman porukan, läsnä ollessa ja nälvitään muiden nähden jotain uhriksi valittua.

Kun sitten kiusattuna kohtaat tämän kiusaajan paikassa, jossa ei ole muita, se onkin ihan neutraali, tai jopa välttelevä. Jos joku keskustelu syntyy, puhuu ihan normaaleita. Ei ehkä tosiasiassa haluaisikaan mitään pahaa, mutta ryhmälleen on pakko "näyttää", rooli voi jäädä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja tavallaan haluaisi olla kiusatun kaveri, hän hakee reaktiota ja haluaisi tutustua erilaiseen ihmiseen. Kuitenkaan ystävyys ei kehity, vaan jää tähän kiusoitteluvaiheeseen limboamaan.

Kuka haluaa tutustua johonkin pelleen,

joka on psyykeltään tasoa narsistinen lapsi? Niin, en minäkään.

Jo alle kouluikäisenä jouduin käymään yksin kaupassa ja jouduin kiusaajan hakattavaksi.Tämä "Tarja"odotteli minua alkumatkasta ja seurasi lyöden kaupalle asti.Ja sama jatkui paluumatkallakin,kunnes joku sivullinen puuttui asiaan.Syynä hakkaamiseen kait mustasukkaisuus samasta kaverista.Olin kotona alistettu liian kiltiksi eikä saanut edes puolustautua.Senhän ne kiusaajat jatkossakin haistoivat kuin hyeenat.

Joillekin luonnevikaiselle voi vaikka naapurin kiusaaminen ja häirintä tuottaa sairaalloista tyydytystä.Ei tarvitse toimia edes poikkeuksellisesti,kun voi joutua muiden hampaisiin.

Kiusaaja on luonnevikainen ääliö, joka ei osaa jättää uhriaan rauhaan. 

Ehkä voisi kysyä kiusaajilta miksi kiusaavat

Ainakin yksi syy on ilmeisesti se ettei kestä heikkouksiaan joten peilaa ne toiseen. Minä olen huono tässä ja tässä. Muuttuu kohta muotoon: sinähän et osaa tätä.

Pamautta nokkaan niin loppu kiusaaminen, turha sitä on sen enempää analysoida.