Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi, että tykkään räkyttää asioista ja nautin siitä, että pääsen räkyttämään :(
28.07.2023 |
Otsikossapa se tulikin. Mieheni mukaan olen kuulema sellainen ihminen, että tykkään räkyttää asioista eri tahoille ja saisiko vielä nautintoa siitä, että pääsen räkyttämään. Että sellaista tällä kertaa. :)
Olimme kesälomareissulle ja nukuimme yhden yön hotellissa, jonka alakerrassa on baari. Siellä olikin sit karaokeilta ja jouduimme yön kuuntelemaan puoli viiteen asti humalaisten karaokelaulantaa, emmekä saaneet nukuttua.
Hotellista lähtiessä sanoin ihan asiallisesti, että emme saaneet yöllä nukutuksi ko. asiasta johtuen. Hotelli pahoitteli tilannetta ja asia jäi siihen ja lähdimme jatkamaan matkaamme.
Onko tämä mielestänne räkyttämistä? Jos mainitsee asioista ihan asiallisesti. Mieheni mukaan tämä on räkyttämistä ja minä hänen mukaansa nautin siitä, että pääsen räkyttämään asioista. Olin ihan, että wtf?!? ja meille tuli miehen kanssa riitaa asiasta.
Omasta mielestäni en räkyttänyt ja toisekseen en nauttinut siitä, että kerroin asiasta aspaan ja tietenkin oloni oli vähän, että "nillitänkö turhasta,kun mainitsen tästä", mutta sitten ajattelin, että parempihan asiasta on heille kertoa, jos he eivät tiedä tästä, että baarin metakka kuuluu hotellin ylimpään kerrokseen asti.
Voisitteko avata minulle, että mitä räkyttäminen tarkoittaa? Ja millainen on ihminen, joka nauttii räkyttämisestä?
Kommentit (69)
Säksätitkö itse koko yön ja mies ei saanut nukuttua? Sit loppuhuipentuma respassa "asiallisesti". Se miestä riepoo. Esität fiksua vinguttuasi koko yön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
Mitä hittoa sä selität?! Epäkohtiin ei saisi puuttua koska se on valittamista?! Se ei todellakaan ole räksyttämistä puuttua asiallisesti johonkin esim. meluun. Vaikutat ylimieliseltä noilla olipas aamiainen hyvä ja rauhallinen jutuillasi
Epäkohtiin puuttuminen on ihan eri asia kuin valittaminen. Huomaat sen varmasti itsekin kun asiaa hetken aikaa ajattelet. Jos jollekin huomautetaan että sinä se aina valitat ja taidat siitä nauttiakin, voi hyvällä syyllä arvella että on ehkä lipsahdettu sinne valittamisen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
Mitä hittoa sä selität?! Epäkohtiin ei saisi puuttua koska se on valittamista?! Se ei todellakaan ole räksyttämistä puuttua asiallisesti johonkin esim. meluun. Vaikutat ylimieliseltä noilla olipas aamiainen hyvä ja rauhallinen jutuillasi
Epäkohtiin puuttuminen on ihan eri asia kuin valittaminen. Huomaat sen varmasti itsekin kun asiaa hetken aikaa ajattelet. Jos jollekin huomautetaan että sinä se aina valitat ja taidat siitä nauttiakin, voi hyvällä syyllä arvella että on ehkä lipsahdettu sinne valittamisen puolelle.
Et ole kuullut ilmeisesti henkisestä väkivallasta. Siinä toinen esim. väittää toisesta osapuolesta ties mitä: milloin ei osaa siivota kunnolla, milloin lihonut, pettämisepäily on yhtä kuin vainoharhaisuus jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
No hei, mielestäni en tähän kovin pahasti juutukkaan, pääsen tästä kyllä eteenpäin, mutta halusin avata tästä keskustelua, että mikä on räkyttämistä ja saako asioista/epäkohdista sanoa?
Ja kyllä, nostin myös positiivisia asioita esille, huone oli suht viileä ja henkilökunta oli mukavaa ja huomioi myös lapset :)
T. Ap
Tuo oli ihan asiallinen huomautus. Asiakaspalvelijana räkyttäjä olisi tuohon päälle valittanut vielä huonosta tyynystä, ikkunanäköalasta, baarikaapin sisällöstä, kynnyksistä, joihin voi kompastua, väärän värisestä tapetista ja siitä toisesta respatytöstä, joka katsoi ylimielisellä ilmeellä. Jopa surkeasta lomasäästä voi tulla sanomista. Näitä asioita ei myöskään sanota asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanntais varmaan väsyneenä ensin nukkua ennenkuin alkaa keskustella asiallisesti...väsynä sitä räksyttää.. ja pitäähän sitä voida sanoa jos on jotain mennyt päin persettä...eihän asiakaspalvelu muuten siitä tiedä mitään. olisin kyllä itse käynyt vaihtamassa hotellihuonetta heti niin ei olis tarvinnut kärsiä. aina kannattaa heti puuttua tilanteisiin eikä jälkikäteen räksyttää.
älä räkytä niin paljon että ukko lähtee :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
Ärsyttää tuollainen tekopositiivisuus. Kyllä aiheesta todellakin kuuluu huomauttaa. Yrityksille tekee hyvää saada rakentavaa palautetta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se respa tai myyjä ei ole likaämpäri eikä voi näille ongelmakohdille muuta kuin kertoa esihenkilölleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on yksittäisestä tilanteesta, mies ylireagoi. Emme kuitenkaan tiedä, mitä taustalla on. Voihan olla, että sinulla on lähtökohtaisesti negatiivinen tapa suhtautua asioihin, ja tämä keskustelu hotellin respassa oli miehelle ikään kuin viimeinen niitti hänen kuunneltuaan koko kesäloman valitusta. Mies ilmaisi itseään tökerösti, mutta jokin syy hänellä oli sanoa niin kuin sanoi.
Ihmiset, joiden perusvire on negatiivinen ja jotka sanovat ääneen kaiken, mikä heitä harmittaa, eivät aina tajua tekevänsä niin eivätkä sitä, miten raskasta se on muille. Totta kai todellisiin epäkohtiin pitää puuttua, mutta ihan joka asiasta ei tarvitse etsiä vikoja. Minulla on ystävä, jonka kanssa en enää tee lomareissuja, sillä en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta. Aamu alkaa kuvauksella huonosti nukutusta yöstä ja vääränlaisesta tyynystä, aamiaisella on kylmää munakokkelia ja pahaa kahvia, ja tätä jatketaan koko päivä.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen niin, että on yrittäjän etu saada (asiallisesti ja ystävällisesti annettua) palautetta. Usein ajattelen, että minun yksittäinen palautteeni tuskin vaikuttaa mitään, mutta jos sata asiakasta sanoo samasta asiasta (sen sijaan että vain lopettaisi palvelun käyttämisen, mikä on yrittäjän kannalta ikävä juttu), yrittäjällä on mahdollisuus miettiä että pitäisikö tai voisiko tälle tehdä jotain yritystoiminnan kannattavuuden nimissä. En odota hyvityksiä tai välttämättä edes pahoitteluja, mutta mutta eihän asioista päättävä taho/porras tiedä vaikka siitä että hotellihuone haisee tai että sängyn jouset natisee hillittömästi, jos kukaan ei sitä kerro.
Puoliso ei ikinä anna palautetta ainakaan kasvotusten, jostain täysin viallisesta nettikauppatuotteesta saattaa reklamoida. Mutta palautteen antaminen edellyttää _vuorovaikutusta_ ja siinä voi jollain osapuolella olla _hankala tunne_ joten se on ehdottomasti tiukasti välteltävä tilanne.
Mitä se yrittäjä tekee sillä palautteella? Siirtää hotellinsa keskelle metsää? Ostaa naapurin karaokebaarin ja sulkee sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
Ärsyttää tuollainen tekopositiivisuus. Kyllä aiheesta todellakin kuuluu huomauttaa. Yrityksille tekee hyvää saada rakentavaa palautetta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se respa tai myyjä ei ole likaämpäri eikä voi näille ongelmakohdille muuta kuin kertoa esihenkilölleen.
Miten se on rakentavaa palautetta, että kaupungissa kuuluu ääniä? Tekeekö hotelli jonkun kommandoiskun ja räjäyttää naapurin karaokebaarin?
Se on tätä tyypillistä suomalaisuutta, että kohteliaasti epäkohdista mainitsemista pidetään röyhkeänä. "Maksa vaan hiljaa perkele ja hyväksy kohtalosi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kommentti ei viitannut yksittäiseen juttuun vaan yleiseen tapaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
Mitä hittoa sä selität?! Epäkohtiin ei saisi puuttua koska se on valittamista?! Se ei todellakaan ole räksyttämistä puuttua asiallisesti johonkin esim. meluun. Vaikutat ylimieliseltä noilla olipas aamiainen hyvä ja rauhallinen jutuillasi
Epäkohtiin puuttuminen on ihan eri asia kuin valittaminen. Huomaat sen varmasti itsekin kun asiaa hetken aikaa ajattelet. Jos jollekin huomautetaan että sinä se aina valitat ja taidat siitä nauttiakin, voi hyvällä syyllä arvella että on ehkä lipsahdettu sinne valittamisen puolelle.
Et ole kuullut ilmeisesti henkisestä väkivallasta. Siinä toinen esim. väittää toisesta osapuolesta ties mitä: milloin ei osaa siivota kunnolla, milloin lihonut, pettämisepäily on yhtä kuin vainoharhaisuus jne
En ole ihan varma miten tämä laajeni mielessäsi koskemaan mainitsemiasi asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
Ärsyttää tuollainen tekopositiivisuus. Kyllä aiheesta todellakin kuuluu huomauttaa. Yrityksille tekee hyvää saada rakentavaa palautetta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se respa tai myyjä ei ole likaämpäri eikä voi näille ongelmakohdille muuta kuin kertoa esihenkilölleen.
Ei myöskään se puoliso eikä läheiset ole niitä likaämpäreitä, helpottavaa että olemme siitä täsmälleen samaa mieltä.
Enkä pidä asennettani tekopositiivisena. Siitä tuli ihan aidosti positiivinen, kun uskalsin lopettaa sen turhan negatiivisen vellomisen, sellaisen joka ei johda yhtään mihinkään.
Pelkän toisen osapuolen kertomuksen perusteella on mahdoton sanoa, onko ap sellainen kuin mies sanoo tämän olevan vai oliko miehen kommentti kohtuuton. On ihmisiä, jotka eivät kehtaa antaa rehellistä palautetta, ja he kiusaantuvat helposti muiden näin tehdessä. Kyse voi olla tästä. Yhtä hyvin kuitenkin voi olla kyse siitä, että ap todella antaa palautetta tarpeettoman herkästi ja ikään kuin valittamisen ilosta. Luulen, että juuri kukaan, jolle tästä taipumuksesta huomautetaan, ei heti hyväksy asiaa ja tunnista piirrettä itsessään vaan on sitä mieltä, että häntä syytetään väärin perustein.
Aloituksessakin ap puhuu vain tästä yhdestä tilanteesta ja kysyy, oliko melusta valittaminen väärin. Syntyy kuva, että haetaan oikeutusta juuri tälle tietylle tilanteelle. Aloituksesta saa kuitenkin käsityksen, että mies viittaa yksittäistapauksen sijaan jatkuvaan toimintaan. Ehkä silloin olisi syytä tarkastella kokonaisuutta eikä sitä, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä jossain yksittäisessä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on yksittäisestä tilanteesta, mies ylireagoi. Emme kuitenkaan tiedä, mitä taustalla on. Voihan olla, että sinulla on lähtökohtaisesti negatiivinen tapa suhtautua asioihin, ja tämä keskustelu hotellin respassa oli miehelle ikään kuin viimeinen niitti hänen kuunneltuaan koko kesäloman valitusta. Mies ilmaisi itseään tökerösti, mutta jokin syy hänellä oli sanoa niin kuin sanoi.
Ihmiset, joiden perusvire on negatiivinen ja jotka sanovat ääneen kaiken, mikä heitä harmittaa, eivät aina tajua tekevänsä niin eivätkä sitä, miten raskasta se on muille. Totta kai todellisiin epäkohtiin pitää puuttua, mutta ihan joka asiasta ei tarvitse etsiä vikoja. Minulla on ystävä, jonka kanssa en enää tee lomareissuja, sillä en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta. Aamu alkaa kuvauksella huonosti nukutusta yöstä ja vääränlaisesta tyynystä, aamiaisella on kylmää munakokkelia ja pahaa kahvia, ja tätä jatketaan koko päivä.
Minä olin ennen sellainen että käytin tätä harmin ääneen sanomista tunteiden säätelyyn, eli kun totesin ääneen että jokin ärsyttää/harmittaa/rasittaa ja joku sen kuuli, niin sen tunne heti laimeni ja siihen oli helpompi ottaa etäisyyttä. Tämä on käsittääkseni ihan normaalia toimintaa, sitä "tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista" jota lapsillekin opetetaan. Ongelmalliseksi se muodostui kun puolisoni on insinöörimäinen ratkaisija. Hän oletti, ettei harmin ääneen sanomiselle voi olla muuta syytä kuin se että oletin hänen poistavan sen ja jos ei poista niin on epäonnistunut. Eli mies alkoi reagoida kaikkiin minun "äh, juusto on loppu" lausahduksiin vetäytymällä ja välttelemällä. Ja jos se ihminen jonka seurassa on, suhtautuu tunneilmaisuun torjuvasti ja välttelevästi kuuntelevan ja hyväksyvän sijaan, tulee arvosteltu ja hylätty olo. Miehellä oli tunne että minä valitan aina hänelle ja vaadin, ja minulla tunne että kelpaan vain tekopirteänä päivänpaisteena.
Muutin tapojani. En enää uskalla miehen kuullen sanoa mistään negatiivisesta ettei hän ahdistu tai syyllisty. Mutta kiinnitin kyllä muutenkin huomiota tarvitseeko kaikkea sanoa ääneen, vai osaisinko joskus itse validoida sen oman tunteeni ilman ulkopuolista tukea. Kavereiden ja lasten kanssa voi edelleen sanoa jos jokin ärsyttää tai harmittaa, he suhtautuu tilanteesta riippuen "aha", "onpa harmi" tai "okei" ja se riittää. Miehen kanssa ei olla osattu korjata vuorovaikutusta vaikka mun negistely on vähentynyt. Nykyään ollaan lähinnä kämppikset.
Mutta joo, joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä että pitääkö ne kaikki negatiiviset havainnot sanoa ääneen. Mun kohdalla se tarkastelu oli ihan paikallaan. Mutta toisaalta sitä negistelyä kyllä lietsoo sellainen torjuva, hylkäävä ilmapiiri joka kieltää muut tunteet kuin rennon tyytyväisyyden. Vähän niin kuin itkevä lapsi, jota kukaan ei kuule, pitää itkeä kovempaa tullakseen nähdyksi ja kohdatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen niin, että on yrittäjän etu saada (asiallisesti ja ystävällisesti annettua) palautetta. Usein ajattelen, että minun yksittäinen palautteeni tuskin vaikuttaa mitään, mutta jos sata asiakasta sanoo samasta asiasta (sen sijaan että vain lopettaisi palvelun käyttämisen, mikä on yrittäjän kannalta ikävä juttu), yrittäjällä on mahdollisuus miettiä että pitäisikö tai voisiko tälle tehdä jotain yritystoiminnan kannattavuuden nimissä. En odota hyvityksiä tai välttämättä edes pahoitteluja, mutta mutta eihän asioista päättävä taho/porras tiedä vaikka siitä että hotellihuone haisee tai että sängyn jouset natisee hillittömästi, jos kukaan ei sitä kerro.
Puoliso ei ikinä anna palautetta ainakaan kasvotusten, jostain täysin viallisesta nettikauppatuotteesta saattaa reklamoida. Mutta palautteen antaminen edellyttää _vuorovaikutusta_ ja siinä voi jollain osapuolella olla _hankala tunne_ joten se on ehdottomasti tiukasti välteltävä tilanne.
Mitä se yrittäjä tekee sillä palautteella? Siirtää hotellinsa keskelle metsää? Ostaa naapurin karaokebaarin ja sulkee sen?
Huomioi äänieristyksen seuraavassa remontissa ja sisustuksessa, tarjoaa korvatulppia, mainitsee karaokebaarin läheisyydestä varauksen yhteydessä ja yrittää kääntää sen edukseen tai ainakin ehkäistä negatiivista yllätystä? On totta ettei kannata valittaa asioista joille ei voi mitään, mutta toisaalta ei ole asiakkaan tehtävä valmiiksi tietää ja päättää mihin yrittäjä pystyy ja mikä kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räkyttäjä keksimällä keksii ikäviä asioita ympäriltään ja nostaa niitä esille, esittää ne mielellään asioina joille joku voisi tehdä jotain, jos vain viitsisi. Ei osaa ottaa myöskään negatiivista palautetta toiminnastaan, vaan palaa siihenkin kerta toisensa jälkeen. Uudestaan ja uudestaan, ad infinitum.
Olen pahoillani miehesi puolesta. Sinulla on tässä nyt tuhannen taalan paikka kasvaa ihmisenä. Lopeta negailu ja maailman parantaminen valittamisen kautta.
Halventavasta kirjoitustyylistä päätellen olet mies, jolla on vaikeuksia sisäistää lukemaansa
Olen 42-vuotias nainen, entinen räkyttäjä. Tekstini on toteavaa ja asiallista. Lopetin itse marttyyri-itkemisen maailman asioista noin kolmikymppisenä, ja elämä on paljon kivempaa näin. Jos minun hotelliyöni olisi nukuttu huonosti karaoken takia, olisin todennut että olipa sentään kiva todeta että oma koti onkin niin mukava. Tai että olipa se aamiainen hyvä ja rauhallinen. Tai että kylläpä nuo ammattimaisesti pestyt tekstiilit ovat ylellisiä. Ei epäkohtiin ole pakko juuttua ja purra niitä uudestaan ja uudestaan, se pilaa muiden päivän lisäksi omankin elämän.
Ärsyttää tuollainen tekopositiivisuus. Kyllä aiheesta todellakin kuuluu huomauttaa. Yrityksille tekee hyvää saada rakentavaa palautetta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se respa tai myyjä ei ole likaämpäri eikä voi näille ongelmakohdille muuta kuin kertoa esihenkilölleen.
Ei myöskään se puoliso eikä läheiset ole niitä likaämpäreitä, helpottavaa että olemme siitä täsmälleen samaa mieltä.
Enkä pidä asennettani tekopositiivisena. Siitä tuli ihan aidosti positiivinen, kun uskalsin lopettaa sen turhan negatiivisen vellomisen, sellaisen joka ei johda yhtään mihinkään.
Olen samaa mieltä kanssasi ja yhdyn myös aiempiin ketjuun kirjoittamiisi viesteihin. Olen ottanut tavaksi jättäytyä sivuun esimerkiksi työpaikalla kaikista ruikutuskeskusteluista. Se, että saa avautua, ei minusta paranna mitenkään omaa mielialaa eikä yleistä ilmapiiriä vaan ruokkii negatiivisuutta. Tietyt ikuisuusongelmat, kuten viestinnän haasteet isossa organisaatiossa, ovat sellaisia, että niitä ei pystytä kokonaan ratkaisemaan todennäköisesti koskaan.
Kun tietoisesti välttelee negatiivisten asioiden kaivelua ja pyrkii keskittymään positiiviseen, alkaa vähitellen huomata enemmän ja enemmän niitä positiivisia asioita. Minustakaan tässä ei ole kyse mistään tekopositiivisuudesta vaan siitä, että vastuullinen aikuinen valitsee, mihin huomionsa suuntaa. Todellisiin epäkohtiin tulee totta kai puuttua, mutta aiemmin esille ottamastani työyhteisön sisäisestä valituksesta valtaosa on turhaa, vatvotaan vuodesta toiseen asioita, joille ei voi tehdä paljoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on yksittäisestä tilanteesta, mies ylireagoi. Emme kuitenkaan tiedä, mitä taustalla on. Voihan olla, että sinulla on lähtökohtaisesti negatiivinen tapa suhtautua asioihin, ja tämä keskustelu hotellin respassa oli miehelle ikään kuin viimeinen niitti hänen kuunneltuaan koko kesäloman valitusta. Mies ilmaisi itseään tökerösti, mutta jokin syy hänellä oli sanoa niin kuin sanoi.
Ihmiset, joiden perusvire on negatiivinen ja jotka sanovat ääneen kaiken, mikä heitä harmittaa, eivät aina tajua tekevänsä niin eivätkä sitä, miten raskasta se on muille. Totta kai todellisiin epäkohtiin pitää puuttua, mutta ihan joka asiasta ei tarvitse etsiä vikoja. Minulla on ystävä, jonka kanssa en enää tee lomareissuja, sillä en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta. Aamu alkaa kuvauksella huonosti nukutusta yöstä ja vääränlaisesta tyynystä, aamiaisella on kylmää munakokkelia ja pahaa kahvia, ja tätä jatketaan koko päivä.
Minä olin ennen sellainen että käytin tätä harmin ääneen sanomista tunteiden säätelyyn, eli kun totesin ääneen että jokin ärsyttää/harmittaa/rasittaa ja joku sen kuuli, niin sen tunne heti laimeni ja siihen oli helpompi ottaa etäisyyttä. Tämä on käsittääkseni ihan normaalia toimintaa, sitä "tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista" jota lapsillekin opetetaan. Ongelmalliseksi se muodostui kun puolisoni on insinöörimäinen ratkaisija. Hän oletti, ettei harmin ääneen sanomiselle voi olla muuta syytä kuin se että oletin hänen poistavan sen ja jos ei poista niin on epäonnistunut. Eli mies alkoi reagoida kaikkiin minun "äh, juusto on loppu" lausahduksiin vetäytymällä ja välttelemällä. Ja jos se ihminen jonka seurassa on, suhtautuu tunneilmaisuun torjuvasti ja välttelevästi kuuntelevan ja hyväksyvän sijaan, tulee arvosteltu ja hylätty olo. Miehellä oli tunne että minä valitan aina hänelle ja vaadin, ja minulla tunne että kelpaan vain tekopirteänä päivänpaisteena.
Muutin tapojani. En enää uskalla miehen kuullen sanoa mistään negatiivisesta ettei hän ahdistu tai syyllisty. Mutta kiinnitin kyllä muutenkin huomiota tarvitseeko kaikkea sanoa ääneen, vai osaisinko joskus itse validoida sen oman tunteeni ilman ulkopuolista tukea. Kavereiden ja lasten kanssa voi edelleen sanoa jos jokin ärsyttää tai harmittaa, he suhtautuu tilanteesta riippuen "aha", "onpa harmi" tai "okei" ja se riittää. Miehen kanssa ei olla osattu korjata vuorovaikutusta vaikka mun negistely on vähentynyt. Nykyään ollaan lähinnä kämppikset.
Mutta joo, joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä että pitääkö ne kaikki negatiiviset havainnot sanoa ääneen. Mun kohdalla se tarkastelu oli ihan paikallaan. Mutta toisaalta sitä negistelyä kyllä lietsoo sellainen torjuva, hylkäävä ilmapiiri joka kieltää muut tunteet kuin rennon tyytyväisyyden. Vähän niin kuin itkevä lapsi, jota kukaan ei kuule, pitää itkeä kovempaa tullakseen nähdyksi ja kohdatuksi.
Myös minun kokemukseni mukaan ihmiset jakautuvat niihin, jotka toivovat tunnetason tukea, ja niihin, jotka kaipaavat ratkaisua. Tämä vaikuttaa varmasti siihen, minkä verran omia tunteita sanoittaa. Ensimmäinen ryhmä puhuu tunteista enemmän, koska jo se, että asiasta saa puhua ja joku kuuntelee ja osoittaa myötätuntoa, on heille "ratkaisu". Jälkimmäinen ryhmä taas sanoo ääneen vain sellaiset asiat, joihin olettaa löytyvän konkreettisen ratkaisun.
Minulla on parisuhteessani vähän samanlainen dynamiikka kuin teillä, mutta meillä se ei ole johtanut katkeroitumiseen niin kuin teillä näyttäisi käyneen. Ratkaisukeskeisyyteni ja positiivisuuteni auttaa miestäni katkaisemaan vellomiskierteen ja antaa hänelle toivoa vaikeissa tilanteissa. Positiivisuus näkyy myös siinä, että huomaan puolisoni onnistumiset ja kehun häntä paljon. Vastaavasti mieheni, joka miettii minua enemmän erilaisia riskejä ja uhkakuvia, hillitsee ajoittain liiallista impulsiivisuuttani. Hän myös tukee minua aina varauksetta. Jos vaikka kerron jostakin työpaikalla sattuneesta konfliktista, on mies aina puolellani, oli syytä tai ei, mikä kieltämättä lohduttaa sillä hetkellä. Itsereflektiota voi harjoittaa tunteiden tasaannuttua.
Hotelli oli valitettavasti täynnä. :( Ja lapset kuitenkin nukkuivat, niin mielestäni olisi ollut hankalaa yöllä puolen yön aikaan herätellä lapsia ja siirtyä kaikkine levitettyine tavaroineen toiseen hotelliin (jos jostain olisimme edes sellaista saaneet).
T. Ap