Uusperhe ja työnjako
Moikka.
Kuinkas teillä muilla uusperheessä toimii työnjako mikäli vain toinen aikuisista on lähivanhempi? Mitä odotatte kumppanilta joka on isä/äitipuoli, mutta jonka omat lapset on paikalla vain harvemmin?
Itsellä tilanne, että minulla 2 lasta, samoin kumppanilla, mutta hänen lapset paikalla vain noin kerran viikossa arkisin, ja viikonloppuina. Itse hoidan lapset täysin itse, käyn kaupassa töiden jälkeen jne. Kumppani tekee yötöitä ja vapaa-ajallaan harrastaa itsepuolustusta, pelaa korttia ystävien kanssa jne. Toivoisin enemmän yhteistyötä kotiin ja lapsiin liittyvissä asioissa, asummehan yhdessä ja arki muuten jaettua.
Kommentit (16)
En siis vaadi että kumppani keksii lapsilleni tekemistä sen kummemmin, mutta on alkanut nyt 4 vuoden jälkeen ottamaan päähän se, että aina kun ollaan porukalla niin vetäytyy puuhailemaan vain omiaan, mutta jos hänen lapset on kotona, hän leikkii ja pelailee heidän kanssaan. Ja se että kaupassa käynnit ym kaatuu aina niskaani, vaikka hän on usein yksin kotona kun muut ollaa töissä/päikyssä /kavereilla. Silloin hän "hoitaa itseään", urheilee, lukee, pelailee jne.
Mitä voi uusperheessä vaatia henkilöltä joka ei ole lasteni vanhempi??
Vierailija kirjoitti:
En siis vaadi että kumppani keksii lapsilleni tekemistä sen kummemmin, mutta on alkanut nyt 4 vuoden jälkeen ottamaan päähän se, että aina kun ollaan porukalla niin vetäytyy puuhailemaan vain omiaan, mutta jos hänen lapset on kotona, hän leikkii ja pelailee heidän kanssaan. Ja se että kaupassa käynnit ym kaatuu aina niskaani, vaikka hän on usein yksin kotona kun muut ollaa töissä/päikyssä /kavereilla. Silloin hän "hoitaa itseään", urheilee, lukee, pelailee jne.
Mitä voi uusperheessä vaatia henkilöltä joka ei ole lasteni vanhempi??
Vaatia ei voi mitään mutta asiallisesti voi pyytää vaikka käymään kaupassa tms.
Jos asutte yhdessä ja kumppani on sinuun sitoutunut, hän ottaa osaa myös elämääsi eikä tuijota vain omaa napaansa. Minun mieheni on alusta asti ottanut ihanasti huomioon minun lapseni, vaikka omaansa ei näe kuin joka toinen viikonloppu.
Oma lapseton avopuolisoni on ottanut asiakseen kasvattaa lastani kuin omaansa. Tietysti tämä perustuu vapaaehtoisuuteen enkä edellyttänyt sitä, mutta tämä ei ole mitenkään ennenkuulumatonta tuttavapiirissäni.
Vierailija kirjoitti:
En siis vaadi että kumppani keksii lapsilleni tekemistä sen kummemmin, mutta on alkanut nyt 4 vuoden jälkeen ottamaan päähän se, että aina kun ollaan porukalla niin vetäytyy puuhailemaan vain omiaan, mutta jos hänen lapset on kotona, hän leikkii ja pelailee heidän kanssaan. Ja se että kaupassa käynnit ym kaatuu aina niskaani, vaikka hän on usein yksin kotona kun muut ollaa töissä/päikyssä /kavereilla. Silloin hän "hoitaa itseään", urheilee, lukee, pelailee jne.
Mitä voi uusperheessä vaatia henkilöltä joka ei ole lasteni vanhempi??
Olet väärässä.
Ne lapset tulee sinne tapaamaan isäänsä ja tietenkin isä on heidän kanssaan.
Sinä taas olet vastuussa omista lapsistasi, ei hän.
Ruokakaupassa käynnit teidän kannattaa järkeistää niin että käytte kerran viikossa suunnitellun kauppareissun.
En ainakaan jakais elämääni ihmisen kanssa joka ois ns. vapaamatkustajana, en hyysäisi aikuista ihmistä. Jos ei kiinnosta osallistua arkeen ja velvollisuuksiin nii ei tarvi asua yhdessä. Toisen harteille en ite kehtais ikinä jättää kaikkia kotitöitä.
No se nyt sitä uusperheonnea, nauti, prkl. Kuka käski erota ja sotkea normiperhekuviot?
Voin kertoa toimivan työnjaon: mies potkaisee äm mää lokinpoikasineen perseeseen. Ainoa toimiva konsepti.
Meillä on tuo sama tilanne kuin ap:lla. Työnjakoon pätee samat säänntö kuin siihen, että uusperheen toimivuuteen: molemmat kantavat vastuun omista lapsistaan. Toki toista autetaan, mutta päävastuu on vanhemmalla.
Minun lapseni sotkevat, joten minä siivoan enemmän. Etenkin siivoan koko ajan omien lasteni jälkiä. Viikkosiivous tehdään puoliksi. Lapset tyhjentävät astianpesukonetta ja vievät roskia. Minä pidän keittiötä kunnossa. Hoidan kaikkien pyykkihuollon. Kaupassa käymme yhdessä tai erikseen.
Kun miehen lapset tulevat, niin teen kyllä ruoan kaikille kuten aina, mutta tikkua en laita siivouksen eteen ristiin. Silloin mies saa täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta. En myöskään pese heidän lakanoitaan, en vie heidän roskiaan heidän huomeistaan.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan jakais elämääni ihmisen kanssa joka ois ns. vapaamatkustajana, en hyysäisi aikuista ihmistä. Jos ei kiinnosta osallistua arkeen ja velvollisuuksiin nii ei tarvi asua yhdessä. Toisen harteille en ite kehtais ikinä jättää kaikkia kotitöitä.
Mistä lähtien ihminen on vapaamatkustaja, jos ei hoida TOISEN lapsia?
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan jakais elämääni ihmisen kanssa joka ois ns. vapaamatkustajana, en hyysäisi aikuista ihmistä. Jos ei kiinnosta osallistua arkeen ja velvollisuuksiin nii ei tarvi asua yhdessä. Toisen harteille en ite kehtais ikinä jättää kaikkia kotitöitä.
Täh?
Ei ap kerro tekevänsä kaikkia kotitöitä tai että mies ei tekisi osuuttaan yhteisestä taloudesta mutta eihän dillä miehellä ole mitään velvollisuutta hoitaa tai vahtia toisen lapsia.
Mä kyllä ymmärrän aloittajan miestä, että silloin leikkii ja touhuaa kun omat lapset on paikalla. Mun mielestä se olisi aivan ok.
Kaupassakäynti teidän tulee sopia.
Siis mitä haluaisit miehen tekevän toisin?
Käyvän kaupassa, mutta mitä muuta?
Hoitaako omat lapsensa ja näiden asiat?