Lue keskustelun säännöt.
Arvosteleeko teidän vanhemmat ulkonäköänne?
27.07.2023 |
Alkoiko se lapsuudessa vai vähän myöhemmällä iällä?
Millaista arvostelua olet saanut kuulla ulkonäöstäsi?
Miten se on vaikuttanut sinuun?
Arvostelevatko vanhemmat myös muiden ulkonäköä tai olemusta?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Teidän vanhempanne
Arvostelevatko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten tuon kielioppikorjauksen jälkeen voitte kirjoittaa vastauksianne.
Myös mitä möläytyksiä ovat sanoneet ns. epäsuorasti.
Kyllä, kommentoi painoa ja miten nätti kuulemma olen. Omasta mielestäni ihan tavallisen näköinen mutta kai äitinä näkee minut kauniinpana kuin olen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli kova arvostelemaan ulkonäköä. Joka kerta, kun tavattiin, niin ensimmäinen kommentti oli, että olen lihonut/laihtunut. Vielä pari vuotta ennen kuolemaansa kertoi siskolle, että olen lihonut, kun näki videon, jossa olen junttieinarin hääjuhlissa.
Itse äitinä en ole arvostellut lasteni ulkonäköä.
Painoa kommentoivat miltei joka tapaamisella, eli joko "oletko laihtunut?" tai "oletko lihonut?". Lihominen on punainen vaate, vaikka painoindeksi olisi vielä normaalin puolella eli alle 25.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole nätiksi koskaan sanonut. Kylläpä on kynitty nolosti taas tukka. Sulle ei sovi poninhäntä. Et ole laihtunut yhtään. Tuosta ei enempää voi lihoa jne. Aikuisiällä.
Äidin neuvo oli lapsena/ nuorena, ettei kannata päästää itseään lihomaan. Ihan asiallinen ja hyvä neuvo oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina. Esmes mulla on rumat hiukset, liian lyhyt hame yms. Olen kuitenkin jo 56 v.
Nähdään hyvin harvoin ja ilahdun äitinä tapaamisesta ja kehun aina lapseni ulkonäköä, koska on ollut kova ikävä. Minusta hän näyttää aina komealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kommentoi kieroja silmiäni, kun olin varhaisteini. Sain siitä trauman, josta en ole päässyt eroon vielä 5-kymppisenä. Siksi olen tuntenut olevani ruma ja epäviehättävä koko ikäni, enkä mielelläni katso ihmisiä silmiin.
Ei onneksi. Saan rauhassa näyttää siltä kuin haluan. Ja vaikka varsinkin teininä tein jälkikäteen katsottuna aika hirveitäkin hius- ja meikkikokeiluja, ei vanhemmat huomatelleet niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kommentoitu. Ensimmäisen kerran joskus esikouluiässä, en kuulemma osannut hymyillä oikein ja tästä samasta asiasta aina huomautti kun oli koulukuvaukset. En tästä syystä halua hymyillä missään.
Ei myös koskaan tykännyt pukeutumistyylistäni, esim. Yläasteella käytin peittäviä vaatteita, huppareita, ne eivät "olleet sieviä". Aina jos kasvatin hiukseni taas pitkiksi, alkoi kommentointi kuinka niitä pitäisi lyhentää ja siistiä kun muutoin hapsottavat. Pidän pitkiä aina kiinni, niin en ymmärrä miten ne voivat hapsottaa. Vanhemmistani siis vain äitini kommentoi negatiivisena pitämänsä asiat. En muista mitään positiivista kuulleeni.
Murrosikäisenä sain äidiltä ilkeitä kommentteja ulkonäöstäni.Tuntui,että olin kaikin tavoin viallinen.Sitten äiti kehui itseään,kuinka häntä ihailtiin ja kertoi aina,kuka luokallani tai kavereistani oli kaunein tai sievin.Painoi itseluottamukseni pohjalukemiin.
Mummi arvosteli lihavaksi joulupäivänä... oli äärettömän kiva fiilis sen jälkeen. Olin kuitenkin normaalipainoinen.
Äitini on aina ollut ylipainoinen jojoilija, joka on kokeillut kaikkia dieettejä. Ruoka on siis hänen koko elämänsä, ja valitettavasti sen takia antoi kahdelle tyttärelleen todella epäterveellisen kasvatuksen.
Ruokaa ei saanut syödä liikaa, ja nyt aikuisena kun olen edelleen hoikka, kommentoidaan että ei saisi syödä liian vähän. Hänen ajattelumallinsa esim. Normaalikokoisesta ruoka-annoksesta on ihan täysin vääristynyt, ja hänen mielestään esim ei ole koko päivänä syönyt juuri mitään, vaikka olisin ollut todistamassa, että on napostellut pelkkiä leipiä pitkin päivää.
Hän on tuputtamassa aina ruokaa, ja se on rasittavaa. Kaippa se on hänen tapansa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vanhempanne
Arvostelevatko
Hyvät korjaukset 👏
Teidän vanhempanne