Lue keskustelun säännöt.
Yrittäjänä työskentelevä mies on jatkuvasti vihainen - vertaistukea?
27.07.2023 |
Mies aloitti firmansa nollasta (tosin oli jo paljon kokemusta alalta), ja nyt on 9 vuotta takana. Firma on pieni-keskisuuri, ja tulosta tulee ihan ok.
Viimeiset 3-4 vuotta ovat olleet privaattielämän puolella todella vaikeita. Mies on suurimman osan ajasta hirvittävässä stressissä, joka on jo niin kumuloitunut ettei hän mielestäni edes itse tunnista pahaa oloaan. Siitä on tullut ikään kuin normitila.
Stressi purkautuu jatkuvana valituksena ja ärähtelynä. Suurimman osan siitä saan niskaani minä, joskus myös hänen työntekijänsä. Toisinaan hän pyytää jälkikäteen anteeksi räjähtelyjään, yleensä ei.
Esimerkki tältä aamulta: heräämisestään lähtien mies oli lyhytsanainen (huomasin että pinna on kireällä). Kahvimaito oli mennyt vanhaksi ja siitä tulivat ensimmäiset ärräpäät. Leipäpakettiin oli ilmestynyt homelaikku ja se lensi roskikseen kiroilun ja keittiön kaappien läimimisten kyydittämänä. Aamupalalla yritin avata keskustelua liittyen pariin kotijuttuun, ja vastauksena oli yksisanaisia murahteluja ja mulkaisuja. Lopulta kun hän oli lähdössä, avaimet olivat hukassa ja siitä taas kiroilu ja rynniminen edes takaisin. Kun hän lähti ovesta sanoin moikat saamatta muuta vastausta kuin oven kiinni paukautuksen.
Tämä siis tämän päivän ensimmäinen puolituntinen. Kuvitelkaa millaista on kun joku asia ns ihan oikeasti ei mene putkeen. Tilanteita firmassa ja ylipäänsä elämässä nyt tulee jokaisella vastaan.
Itse olen työskennellyt covidista lähtien kotoa käsin. Olen kuitenkin vuosien mittaan auttanut miehen firmassa satoja tunteja fyysisesti paikan päällä tai paperiasioissa. Kaikki mikä elämässä tapahtuu aikataulutetaan miehen firman mukaan. Esim hääpäivämme on siihen aikaan vuodesta kun miehen firmassa on vähän hiljaisempaa. Eikä siinä mitään, ymmärrän yrittäjän aikatauluja.
Hyvät/normaalit hetket mitä meillä myös on, ovat koko ajan jäämässä enemmän ja enemmän tuon vihaisuuden jalkoihin.
Olen tosi, tosi väsynyt asumaan p*****seen ammutun karhun kanssa.
Kommentit (27)
Kuulostaa tutulta, olen yrittäjän lapsi. Työ oli meidän perheessä läsnä iltaisin. Isä oli vihainen, kun oli stressiä töissä. Saattoi raivota mitättömästä. Oma mielenterveys horjui tuo takia.
Toivoin, että meidän perhe olisi ihan tavallinen perhe. Vaikka rahaa oli hiukan enemmän käytössä kuin muilla, niin ei se korvannut stressaavaa ilmapiiriä.
Perheyritys on yhteen puhaltamista. Kaikkien oletataab työskentelevän yhteisen hyvän puolesta. Siinä jää kunkin oma elämä sivuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yrittäjän puoliso. Tsemppiä sinne, kukaan tavallisessa palkkatyössä käyvä ei käsitä yrittämisen kokonaisvaltaisuutta, turha odottaa mitään rakentavaa sieltä suunnalta.
Stressiltähän tuo kuulostaa. Puhu miehelle ihan suoraan, kerro millaista sinun elämäsi hänen rinnallaan on, kuinka sinun päivääsi vaikuttaa myös hänen päivänsä. Kuvaile miehelle hänen käytöstään ja kerro mitä muutoksia odotat ja haluat nähdä. Ihan rautalangasta väännä.
Jos työ jatkuvasti aiheuttaa tuon, ratkaisu on joko miehen omassa suhtautumisessa tai sitten sen yrityksen toimintaan pitää saada tarvittavat muutokset aikaan, jotta miehen ei tarvitse luisua tuohon reagointiin.
Kiitos rakentavasta kommentoinnista.
Puhuttu on, ja kaiken olen sanonut vuosien mittaan monasti, monella eri tavalla. Hyvänä päivänään mies ymmärtää, pahoittelee ja on vihainen itselleenkin. Huonona päivänä ei voi puhua mistään.
Mitään muutosta ei ole tapahtunut.
Mies ei halua terapiaan.
Nyt on sentään kerran maininnut (tänä kesänä) yhdestä firman rakenteen muutoksesta, joka todennäköisesti oikeasti auttaisi hullun työmäärän kanssa. Kannustin ja kannustan kovasti sen tekemään.
On kuitenkin miehen käsissä mitä loppujen lopuksi tapahtuu hänen firmassaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli et pysty kotona tarjoamaan edes homeetonta leipää tai kunnon aamupalaa miehellesi, joka toimii yrityksessä kovan stressin alaisena? Ja tulet valittamaan tänne ja hakemaan vertaistukea, jota nämä palstamammat mielellään tarjoavat, kunhan pääsevät haukkumaan miehiä. Perheenne tulot tulevat käytännössä miehen firmasta, tuleeko mieleen mitään, millä voisit laskea hänen stressiään, tämän uhriutumisen sijaan?
Kiitos, että nostat ketjua ylöspäin ;)
Ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi kuunnella tuollaista kotonani vain siksi että puoliso on Yrittäjä.
Olen joskus seurannut oikeasti menestyviä yrittäjiä ja heillä itsehillintä toimii kuten pitääkin. Joskus taas joku tosi hankala ihminen törmää vahingossa toimivaan liikeideaan ja menestyy siksi, ei sen takia että olisi mitenkään hyvä siinä mitä tekee.
Huomattava osa yrittäjistä on yrittäjiä siksi että he eivät tule toimimeen kenenkään kanssa, joten palkkatyö ei ole vaihtoehto sen takia.
Jaahas
Olen ns mikroyrittäjä. Asiakaspalvelullani piristän ihmisten päivää.
Sovittelun jälkeen saan kuulla: olipa ihanaa , oli kuin ilmaista terapiaa.
Se ostivatko nämä kehujat on toinen juttu.
Iltaisin tarvitsen omaa aikaa palautuakseni.
Mieheni heiluttaa laskuja naamani edessä ja huutaa : nämä ovat myöhässä.
Teen 6 pv viikko ..kesällä viikko lomaa.
Mies ei tee töitä, mies maksaa laskut ja stressaa...omistaa puolet firmasta.
Syön rauhoittavan jos huuto alkaa, muutoin itkem...lääkkeet melkein loppu.mies vetää lääkkeet vessasta alas jos löytää ne.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi kuunnella tuollaista kotonani vain siksi että puoliso on Yrittäjä.
Olen joskus seurannut oikeasti menestyviä yrittäjiä ja heillä itsehillintä toimii kuten pitääkin. Joskus taas joku tosi hankala ihminen törmää vahingossa toimivaan liikeideaan ja menestyy siksi, ei sen takia että olisi mitenkään hyvä siinä mitä tekee.
Huomattava osa yrittäjistä on yrittäjiä siksi että he eivät tule toimimeen kenenkään kanssa, joten palkkatyö ei ole vaihtoehto sen takia.
Joo tätä mietin itsekin, että ei se Yrittäjyys nyt niin erilaista ole kuin palkkatyökään, etteikö kummalla tahansa voisi pilata elämänsä.
Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti kusipäitä, jotka laittavat kusipäisyytensä aina ties minkä stressin, huolen tai sitten vaikka yrittäjyyden piikkiin.
Toisilla ihmisillä on jatkuvia kipuja ja laiminlyövät hyvinvointiaan, niin ettei ole muuta annettavaa kuin ähinää ja ölinää tai vinkumista.
Minulla on kaikelle tuollaiselle nollatoleranssi. Ei vaan ole ok että varsinkin es perheen isokokoisin purkaa stressiään ympäristöönsä. Sen on laitettava paletti kuntoon niin että voi paremmin tai ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, olen yrittäjän lapsi. Työ oli meidän perheessä läsnä iltaisin. Isä oli vihainen, kun oli stressiä töissä. Saattoi raivota mitättömästä. Oma mielenterveys horjui tuo takia.
Toivoin, että meidän perhe olisi ihan tavallinen perhe. Vaikka rahaa oli hiukan enemmän käytössä kuin muilla, niin ei se korvannut stressaavaa ilmapiiriä.
Perheyritys on yhteen puhaltamista. Kaikkien oletataab työskentelevän yhteisen hyvän puolesta. Siinä jää kunkin oma elämä sivuun.
Kyllä tavallisissakin perheissä raivotaan ja miehet hakkaavat naisia ja lapsia.
Ihan kuin yrittäjyys jotenkin aiheuttaisi tuota tai olisi toisaalta joku vapaudut vankilasta -kortti vihamieliselle käytökselle. Ei ole.
Tätä minäkin mietin, että hullummaksi näyttää vain menevän. Firma kasvaa -> pitää lisätä resursseja, mikä taas syö kasvua -> töitä pitää painaa vielä enemmän -> jne noidankehä on valmis.
Mieheni on aiemminkin ollut yrittäjänä ja on aina pärjännyt oikein hyvin. Ei ollut tämmöistä ärhentelyä ollenkaan. Nyt kun ikää on alkanut kertyä, väsymys selvästi painaa.
Toivon että osaisi lopettaa ennen kuin sydäri iskee (kuten jonkun miehelle tässä ketjussa).
Ap