Kysyttiinkö 70- ja 80-luvuilla työhaastatteluissa sitä, että oliko naimisissa vai ei?
Minulla on vähän mielikuva, että tuohon aikaan erityisesti johtajan hommiin tai vastaaviin töihin oli ykkösasia se, että oli naimisissa ja perheellinen. Erityisesti jos vielä oli kovin konservatiivinen työ.
Monesti miehet taisivat valita sen kulissiliiton siksi, että ura etenisi.
Kommentit (30)
Hain 80-luvulla kesätöihin tehtaalle. Yhtiön työhönottotoimistossa piti täyttää pahvinen henkilötietolomake, vaaleanpunainen koska olin nainen (miehillä vaaleansininen). Siellä kysyttiin työskenteleekö kukaan sukulainen tehtaalla. Muutama löytyi ja pääsin töihin. Siihen aikaan tuo auttoi ensimmäisellä kerralla töihin pääsyssä. Sen jälkeen pääsi omilla ansioilla.
Toki ei päässyt sukulaisten avulla jos työhönottaja ei ollut väleissä niiden työssä olevien sukulaisten kanssa. Tämäkin kävi selväksi ystäväni kohdalla, jolla työskenteli molemmat vanhemmat, eikä hän kertaakaan päässyt töihin sinne.
2010 kyseltiin, että mites sä voit olla erossa avopuolisosta 2kk. Kyseessä oli harjoittelupaikka valtiovarainministeriössä! Mun tietääkseni junat kulkee ihan hyvin Jyväskylän ja Helsingin välillä.
Juu, viimeksi tänä keväänä kyseltiin perheestä kun hain sihteerin paikkaa. Näin Helsingissä yksityissektorilla. N40
Vielä v. - 95, kun koulun konekirjoitustunneilla harjoiteltiin ansioluettelon tekoa niin ansioluetteloon piti kirjoittaa siviilisääty ja lasten lukumäärä.
Kysyttiin 2010-luvulla työhaastattelussa onko omistusasuntoa ja pidettiin sitä huonona asiana työhön sitoutumisen kannalta (ei välttämättä ole valmis pysyvästi muuttamaan paikkakunnalle).
Jos on joku suojattu harvinanen ammatti kyllä vieläkin saa paikan vaikka huhujen kautta ,ilman haastatteluakin. Itse olen mennyt vakituiseen työhön ja minun mieheltäni oli kysytty minua City - marketin jonossa. Tuilskose sinun vaimosi meille töihin , maanantaina pitäis alottaa. Menin maanantaina , enkä tuntenut ketään. Sinne jäin vuosiksi ja sain vakituisen virankin kaikkine etuineen. Aina olen saanut helpolla työpaikan, kuten miehenikin.
Minulta ei kysytty, mutta en ollutkaan johtajanpaikkoja hakeva mies.
Siihen aikaan piti työhakemukseen liittää virkatodistus. Siihen saattoi olla muitakin syitä kuin avioliiton selvittäminen. Näin oli ainakin joissakin julkisissa viroissa. Yksi syy erota kirkosta olikin juuri se, että maksoin yli tuhat markkaa kirkollisveroa ja sitten piti maksaa 18 markkaa virkatodistuksesta.
2000-luvulla kysyttiin määräaikaisen paikan täyttämisessä, olisinko muuttanut pysyvästi sillä paikkakunnalle, jossa työpaikka oli. Minulle jäi se käsitys, että jäin valitsematta, koska vastasin rehellisesti. Työmatkaa olisi ollut vain reilu 100 km ja minulla koti ja perhe.
Pienellä tehdaspaikkakunnalla hain tehtaalle kesätöihin ja ensimmäiseksi kysyttiin, onko sukulaisiani töissä tehtaalla. Vaikka sukuani oli siellä töissä, minä en päässyt töihin.
Vielä 2012 minulta kysyttiin työhaastattelussa kuka hoitaa lapset jos he sairastuvat ja mitä mieheni tekee työkseen.
Minulta kysyttiin kerran että onko minulla mieheni lupa ottaa vastaan työpaikka. Ja minne olen aikonut laittaa taaperon hoitoon työni ajaksi. Sanoin että naapurirapusta eräs äiti ottaa perhehoitoon. Sain paikan ja olin siellä 6 vuotta, sieltä vaihdoin isompaan taloon, jossa oli myös enemmän ikäistäni seuraa. Kysyttiin siinä samalla kaikkien lähisuvun ammatit. Se paikka oi 2 kielinen . Osa kyselystä käytiin ruotsisksi. Asuin Töölössä ja paikka oli ihan lähellä Töölössä.