Masentunut nuori täytti 18 ja tipahti tyhjän päälle. Eihän tämä nyt näin voi mennä että kun potkitaan nuorten psyk.poililta ulos niin kukaan ei ota koppia?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todellisuutta. Samoin kävi minulle ja kaverillenikin, ensin oltiin intensiivisessä hoidossa niin kauan kuin oltiin alle 18v, koska Suomessa ajatellaan kyllä että alaikäisille pitää taata hoito myös mielenterveyspuolella. Mutta heti kun täytettiin 18v, oltiinkin yhtäkkiä "aikuisia", potkaistiin ulos nuorisopolilta ja yhtäkkiä apua ja hoitoa ei saa enää mistään. 16-vuotiaana kun olin itsetuhoinen, minut otettiin saman tien osastolle pakkohoitoon (siis vaikka en olisi itse halunnut sinne) ja kuukausien osastohoidon jälkeenkin jatkui avohoito psykologien ja psykiatrin kanssa psykiatrian nuorisopolilla. Alle kaksi vuotta myöhemmin, kun olin edelleen ihan yhtä masentunut ja traumojeni takia syömishäiriöinen, en yhtäkkiä saanut apua enää mistään. Tuntui siltä, että aikuisten puolella masennuksesta ei välitetä eikä puututa, ellei ole ihan just vetämässä itseään kiikkuun.

Lopulta vanhempani päättivät maksaa minulle yksityisen traumaterapian (sain siihen sitten myös kelan kuntoutustuen), jonka avulla pääsin pikku hiljaa parempaan päin. Vuosia siinä kesti, mutta nyt alan kolmekymppisenä viimeinkin olla kutakuinkin "normaalitilassa", tosin varmasti pysyvästi erityisherkkä ja saatan edelleen pahassa paikassa esim. saada paniikkikohtauksen. Mutta järkyttävää oli kyllä tosiaan huomata, että hyvinvointini lakkasi kiinnostamasta heti, kun olin lain mukaan täysi-ikäinen. Silloin teininä tuntui oikeasti siltä, että minulla ei ole enää väliä koska en ole lapsi.

Samoja kokemuksia ja se oli 90lukua. Surullista ettei tilanne ole muuttunut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä äitinä tietenkin otat koppia. Hoidat kontaktit aikuisten palveluihin. Ei yhteiskunnan harteille sentään voi kaikkea kaataa. Ei yhteiskunnan resurssit riitä saattamaan jokaista pahoinvoivaa palvelusta toiseen, hyvä kun riittää edes kaikista välttämättömimpiin asioihin. Itse pitää kaikki tehdä, järjestää ja selvittää.

Olen vain väsynyt selvittelemään asioita,soittelemaan ympäriinsä ja kaivamaan tietoa kuin arkeologi.

Kaikki pitäisi selvittää itse. Lapselle ei ole motivaatiota eikä henkisiä voimia. 

Näen mielessäni minut 60vuotiaana puhelin kädessä selvittämässä, kuka uusisi 30vuotiaan lapseni masennuslääkkeiden reseptin ja olisiko terapiaan mahdollisuus päästä.

Ap

Voin sanoa, että skenaariosi on aivan oikea koska olen itse siinä tilanteessa. Lapsellani on kuitenkin kontakti aikuispuolen psykiatriaan jonne sinunkin lapsen tapauksessa olisi pitänyt tehdä siirtolähete kun täytti 18v.

Ja sitten toisekseen kaverittomuus ja koulukiusaaminen ei ole mielenterveysongelmia eikä niitä hoideta lääkityksellä vaan ne on sosiaalisia ongelmia jotka tulisi hoitaa myös siten. Sellaista pilleriä ei ole tehtykään millä hallitaan muiden käytöstä. Jos ei tule jossain tilassa toimeen ihmisten kanssa niin silloin poistutaan siitä paikasta eikä mennä lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä äitinä tietenkin otat koppia. Hoidat kontaktit aikuisten palveluihin. Ei yhteiskunnan harteille sentään voi kaikkea kaataa. Ei yhteiskunnan resurssit riitä saattamaan jokaista pahoinvoivaa palvelusta toiseen, hyvä kun riittää edes kaikista välttämättömimpiin asioihin. Itse pitää kaikki tehdä, järjestää ja selvittää.

Olen vain väsynyt selvittelemään asioita,soittelemaan ympäriinsä ja kaivamaan tietoa kuin arkeologi.

Kaikki pitäisi selvittää itse. Lapselle ei ole motivaatiota eikä henkisiä voimia. 

Näen mielessäni minut 60vuotiaana puhelin kädessä selvittämässä, kuka uusisi 30vuotiaan lapseni masennuslääkkeiden reseptin ja olisiko terapiaan mahdollisuus päästä.

Ap

Voin sanoa, että skenaariosi on aivan oikea koska olen itse siinä tilanteessa. Lapsellani on kuitenkin kontakti aikuispuolen psykiatriaan jonne sinunkin lapsen tapauksessa olisi pitänyt tehdä siirtolähete kun täytti 18v.

Ja sitten toisekseen kaverittomuus ja koulukiusaaminen ei ole mielenterveysongelmia eikä niitä hoideta lääkityksellä vaan ne on sosiaalisia ongelmia jotka tulisi hoitaa myös siten. Sellaista pilleriä ei ole tehtykään millä hallitaan muiden käytöstä. Jos ei tule jossain tilassa toimeen ihmisten kanssa niin silloin poistutaan siitä paikasta eikä mennä lääkäriin.

Miten kun koulu väitti ettei kiusaamista ole? Lapsi pelkäsi kouluun menoa mutta sinne oli mentävä. Onpa älytön neuvo "poistu paikalta",mitähän siitä olisi tullut kun olisi lähtenyt kesken koulupäivän kotiin. Kiusaamisen takia alkoi sitten satuttaa itseään fyysisesti jotta henkinen ahdistus helpottaisi.

Ystäviä hänellä oli viimeeksi esikoulussa, on aina ollut vähän ujo ja hitaasti lämpiävä mikä vaikeuttaa asioita.

Ap

Mä olen itse koulukiusattu ja ystävätön. Olen sitä mieltä ap, ettei tuohon nyt lääkkeet auta. Joku terapia voisi olla hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä äitinä tietenkin otat koppia. Hoidat kontaktit aikuisten palveluihin. Ei yhteiskunnan harteille sentään voi kaikkea kaataa. Ei yhteiskunnan resurssit riitä saattamaan jokaista pahoinvoivaa palvelusta toiseen, hyvä kun riittää edes kaikista välttämättömimpiin asioihin. Itse pitää kaikki tehdä, järjestää ja selvittää.

Olen vain väsynyt selvittelemään asioita,soittelemaan ympäriinsä ja kaivamaan tietoa kuin arkeologi.

Kaikki pitäisi selvittää itse. Lapselle ei ole motivaatiota eikä henkisiä voimia. 

Näen mielessäni minut 60vuotiaana puhelin kädessä selvittämässä, kuka uusisi 30vuotiaan lapseni masennuslääkkeiden reseptin ja olisiko terapiaan mahdollisuus päästä.

Ap

Voin sanoa, että skenaariosi on aivan oikea koska olen itse siinä tilanteessa. Lapsellani on kuitenkin kontakti aikuispuolen psykiatriaan jonne sinunkin lapsen tapauksessa olisi pitänyt tehdä siirtolähete kun täytti 18v.

Ja sitten toisekseen kaverittomuus ja koulukiusaaminen ei ole mielenterveysongelmia eikä niitä hoideta lääkityksellä vaan ne on sosiaalisia ongelmia jotka tulisi hoitaa myös siten. Sellaista pilleriä ei ole tehtykään millä hallitaan muiden käytöstä. Jos ei tule jossain tilassa toimeen ihmisten kanssa niin silloin poistutaan siitä paikasta eikä mennä lääkäriin.

Huomaa ettei sinua ole koulukiusattu. Se johtaa masennukseen ja tuhoaa itsetunnon ja elämän. 

T. Entinen koulukiusattu,syömishäiriöinen,päihdeongelmainen, vaikea maeennus ja dissosisaatihäiriö.

Kuinka tuore asia nuorisopsykiatrian puolen hoidon päättyminen on? Jos ihan lähiaikojen asia, niin sopii olettaa, että nuori kyllä on siellä aikuispuolen jonossa, ja että aika tulee. Olisi tietysti ollut hyvä aikatauluttaa niin, että mitään viivettä ei olisi tullut.

Jos lääkkeet ovat lopussa, voi soittaa sinne nuorisopuolelle ja samalla saa varmistettua, että hoidonsiirtolähete aikuispsykiatrialle on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Palloja kopitellaan.

Vain kuollut kieli ei koskaan muuutu. Otapa aivoilllesi koppia tästä tosiasiasta.

Kun kirjoitan tätä lapsi syö aamupalaa. Koetin  ehdottaa että tulisi tänään mukaani saunavuorolle kun pesulla käynyt ties milloin. Ei vastannut,ryömi vain "luolaansa". Ei tuo ole kovin hyvä juttu ettei vaihda vaatteita eikä peseydy :( Huonettaan en pääse siivomaan kun siellä on niin hirveä sotku. 

En tiedä mikä hyöty niistä lääkkeistä on kun tilanne ollut tämä vuosia. Eikö toimintakyvyn pitäisi palata?

En tiedä kauan oma pää jaksaa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kohta kokopersut leikkaavat palveluista, kannattaa hakea apua kun sitä on vielä jotenkuten saatavilla.

Minullekin pisti silmään leikkauslistalta se nuorisotyön jälkihuolto. Huolestuttavaa kun juuri nyt on mt-kriisi päällä. Vähän samaa älyttömyyttä kuin tämä terveyspalvelujen keskittämisen vimma, juuri kun väestö vanhenee sankoin joukoin, nyt on sitten vanhuksia suorastaan heitteillä. Tsemppiä ap, ikä ei saisi olla kuin numero näissäkään asioissa ja palveluissa, pitäisi kohdata aina vain yksilö kokonaisuutena!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä äitinä tietenkin otat koppia. Hoidat kontaktit aikuisten palveluihin. Ei yhteiskunnan harteille sentään voi kaikkea kaataa. Ei yhteiskunnan resurssit riitä saattamaan jokaista pahoinvoivaa palvelusta toiseen, hyvä kun riittää edes kaikista välttämättömimpiin asioihin. Itse pitää kaikki tehdä, järjestää ja selvittää.

Olen vain väsynyt selvittelemään asioita,soittelemaan ympäriinsä ja kaivamaan tietoa kuin arkeologi.

Kaikki pitäisi selvittää itse. Lapselle ei ole motivaatiota eikä henkisiä voimia. 

Näen mielessäni minut 60vuotiaana puhelin kädessä selvittämässä, kuka uusisi 30vuotiaan lapseni masennuslääkkeiden reseptin ja olisiko terapiaan mahdollisuus päästä.

Ap

Voin sanoa, että skenaariosi on aivan oikea koska olen itse siinä tilanteessa. Lapsellani on kuitenkin kontakti aikuispuolen psykiatriaan jonne sinunkin lapsen tapauksessa olisi pitänyt tehdä siirtolähete kun täytti 18v.

Ja sitten toisekseen kaverittomuus ja koulukiusaaminen ei ole mielenterveysongelmia eikä niitä hoideta lääkityksellä vaan ne on sosiaalisia ongelmia jotka tulisi hoitaa myös siten. Sellaista pilleriä ei ole tehtykään millä hallitaan muiden käytöstä. Jos ei tule jossain tilassa toimeen ihmisten kanssa niin silloin poistutaan siitä paikasta eikä mennä lääkäriin.

Olet näitä koulukiusaajien ymmärtäjiä. Heidän päässään sitä on vikaa, kun eivät hallitse alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Voisivat nämä kiusaajat poistua, ja antaa muiden opiskella rauhassa. Mutta kun heitä pitää ymmärtää, heillä on niin vaikeaa hallita impulssejaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tuore asia nuorisopsykiatrian puolen hoidon päättyminen on? Jos ihan lähiaikojen asia, niin sopii olettaa, että nuori kyllä on siellä aikuispuolen jonossa, ja että aika tulee. Olisi tietysti ollut hyvä aikatauluttaa niin, että mitään viivettä ei olisi tullut.

Jos lääkkeet ovat lopussa, voi soittaa sinne nuorisopuolelle ja samalla saa varmistettua, että hoidonsiirtolähete aikuispsykiatrialle on tehty.

Täytti 18 joulukuussa.  En ole nyt täysin kartalla mitä sh oli viimeisessä keskustelussa sanonut kun en mukana ollut, mutta lapsen itsensä mukaan luvattiin siirto aikuispuolelle. 

Omakantaakaan en pääse tietojaan katsomaan kun on jo tuon ikäinen. Ja mitään epikriisiä ei kotiin tullut. Olen lapsen antamien niukkojen tietojen varassa:

"Se oli siis viimeinen käyntisi siellä. Mitäs nyt sitten jatko?"

"Mä..muminaa muminaa.. johonkin toiseen  paikkaan sitten.."

"Soittaako ne sitten sieltä?"

"Joo kai"

Ap

Miksi olet lisääntynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä äitinä tietenkin otat koppia. Hoidat kontaktit aikuisten palveluihin. Ei yhteiskunnan harteille sentään voi kaikkea kaataa. Ei yhteiskunnan resurssit riitä saattamaan jokaista pahoinvoivaa palvelusta toiseen, hyvä kun riittää edes kaikista välttämättömimpiin asioihin. Itse pitää kaikki tehdä, järjestää ja selvittää.

Olen vain väsynyt selvittelemään asioita,soittelemaan ympäriinsä ja kaivamaan tietoa kuin arkeologi.

Kaikki pitäisi selvittää itse. Lapselle ei ole motivaatiota eikä henkisiä voimia. 

Näen mielessäni minut 60vuotiaana puhelin kädessä selvittämässä, kuka uusisi 30vuotiaan lapseni masennuslääkkeiden reseptin ja olisiko terapiaan mahdollisuus päästä.

Ap

Voin sanoa, että skenaariosi on aivan oikea koska olen itse siinä tilanteessa. Lapsellani on kuitenkin kontakti aikuispuolen psykiatriaan jonne sinunkin lapsen tapauksessa olisi pitänyt tehdä siirtolähete kun täytti 18v.

Ja sitten toisekseen kaverittomuus ja koulukiusaaminen ei ole mielenterveysongelmia eikä niitä hoideta lääkityksellä vaan ne on sosiaalisia ongelmia jotka tulisi hoitaa myös siten. Sellaista pilleriä ei ole tehtykään millä hallitaan muiden käytöstä. Jos ei tule jossain tilassa toimeen ihmisten kanssa niin silloin poistutaan siitä paikasta eikä mennä lääkäriin.

Miten kun koulu väitti ettei kiusaamista ole? Lapsi pelkäsi kouluun menoa mutta sinne oli mentävä. Onpa älytön neuvo "poistu paikalta",mitähän siitä olisi tullut kun olisi lähtenyt kesken koulupäivän kotiin. Kiusaamisen takia alkoi sitten satuttaa itseään fyysisesti jotta henkinen ahdistus helpottaisi.

Ystäviä hänellä oli viimeeksi esikoulussa, on aina ollut vähän ujo ja hitaasti lämpiävä mikä vaikeuttaa asioita.

Ap

Sinun olisi pitänyt siirtää lapsesi toiseen oppilaitokseen, sitä tarkoitin. Kun huomaat ettei ole yhteistyökykyä ja asioita peitellään niin sellaiset ihmiset ei ole luotettavia. Näit selvästi, että lapsesi oireili ja kärsi. Ei silloin jäädä kysymään mitään ja ihmettelemään, odoteta. Lapsi otetaan pois koulusta siksi aikaa kunnes pääsee toiseen kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä äitinä tietenkin otat koppia. Hoidat kontaktit aikuisten palveluihin. Ei yhteiskunnan harteille sentään voi kaikkea kaataa. Ei yhteiskunnan resurssit riitä saattamaan jokaista pahoinvoivaa palvelusta toiseen, hyvä kun riittää edes kaikista välttämättömimpiin asioihin. Itse pitää kaikki tehdä, järjestää ja selvittää.

Olen vain väsynyt selvittelemään asioita,soittelemaan ympäriinsä ja kaivamaan tietoa kuin arkeologi.

Kaikki pitäisi selvittää itse. Lapselle ei ole motivaatiota eikä henkisiä voimia. 

Näen mielessäni minut 60vuotiaana puhelin kädessä selvittämässä, kuka uusisi 30vuotiaan lapseni masennuslääkkeiden reseptin ja olisiko terapiaan mahdollisuus päästä.

Ap

Voin sanoa, että skenaariosi on aivan oikea koska olen itse siinä tilanteessa. Lapsellani on kuitenkin kontakti aikuispuolen psykiatriaan jonne sinunkin lapsen tapauksessa olisi pitänyt tehdä siirtolähete kun täytti 18v.

Ja sitten toisekseen kaverittomuus ja koulukiusaaminen ei ole mielenterveysongelmia eikä niitä hoideta lääkityksellä vaan ne on sosiaalisia ongelmia jotka tulisi hoitaa myös siten. Sellaista pilleriä ei ole tehtykään millä hallitaan muiden käytöstä. Jos ei tule jossain tilassa toimeen ihmisten kanssa niin silloin poistutaan siitä paikasta eikä mennä lääkäriin.

Olet näitä koulukiusaajien ymmärtäjiä. Heidän päässään sitä on vikaa, kun eivät hallitse alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Voisivat nämä kiusaajat poistua, ja antaa muiden opiskella rauhassa. Mutta kun heitä pitää ymmärtää, heillä on niin vaikeaa hallita impulssejaan.

Minun omat lapseni on olleet koulukiusattuja. Minä tiedän hyvin mitä on kun omat lapset on läpimätien aikuisten keskellä. Sieltä ei haeta ymmärrystä eikä apua vaan lapsi siirretään pois ja äkkiä !