Mitä ihmettä voi tehdä jos huomaa että poika pilaa tyttöystävän takia elämänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat oli myös sitä mieltä että poikaystävieni takia minä olen milloinkin tehnyt/jättänyt tekemättä sitä ja tätä. Jaksoipa äiti jopa hieman väheksyvään sävyyn muistuttaa minua 20vuotiaana poikaystävän luo yöksi mennessä että "katsohan sitten että muistat lähteä töihin". Olin tosi tunnollinen työasioissa varsinkin. Näistä minulle jäi olo etteivät vanhemmat uskoneet yhtään minuun tai siihen että olisin kykenevä päättämään omista asioista tai elämään "kunnollista" elämää. Vieläkään näin 30 vuotiaana en näe asioita niinkuin he näkivät silloin, enkä mielestäni tehnyt sen ikäisenä mitään virheitä. Toki asioita olisi voinut tehdä toisin mutta mitään peruuttamatonta ei kyllä tapahtunut. Ainoastaan lapsi-vanhempi suhteen säröt. Nyt aikuisena en kerro vanhemmilleni oikein mitään "oikeita" asioita, vaikka läheisiä muuten ollaankin.

Eli itse näkisin, että pahin mitä voit tehdä on alkaa syyttää pojalle hänen tyttöystävää milloin mistäkin jutusta. Korkeintaan ympäripyöreästi voit vähän kysellä missä mennään entisten haaveiden(?) suhteen ja kannustaa niihin ja jos mahdollista niin sisällyttäen tyttöystävän niihin myös. Ei ole lapselle helppoa jos vanhempi alkaa kyseenalaistamaan ja moittimaam valintoja ellei nyt mistään vaarallisesta tai lain rikkomisesta ole kyse. Näim osoitat ettet pidä poikaasi kovinkaan fiksuna.

Minun tilanteessani kyse on sekä rikoksista että esimerkiksi työn menetyksestä, asioista jotka on seurauksia paineista. Ihan on omaakin vikaa pojassa, mutta ihan oikeastiko tässä nyt on kyse enää vanhempien haaveista ja "että ei pidä puuttua koska toinen nyt tavoittelee kaiketi unelmiaan jotka ei ole vanhempien"?

Ja millä perusteella nämä rikokset ja työpaikan menetys ovat tyttöystävän syytä? Et ole vieläkään kertonut mitä vaatimuksia tyttö poikaasi kohdistaa.

Ehkä poika on ensimmäistä kertaa elämässään tilanteessa, jossa saa toiselta ihmiseltä tukea omana itsenään olemiseen. Jos ei halua urheilla, ei halua.

Vanhemmilla on yleensä kova palo nähdä lapsen suorittavan elämän merkittävät vaiheet yleisesti hyväksytyssä aikataulussa. Peruskoulu, lukio, armeija, korkeakoulu, työ, parisuhde, lapset, kesämökki lähistöltä jne.

Tykkään auttaa vanhempiansa kaitsemia lampaita ulos karsinasta. Tyttöystävä tekee tässä keississä samaa työtä, vaikkei se loppuelämän kumppani olisikaan.

Anna pojan elää omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Yritä puhua pojallesi järkeä pikku hiljaa. Minusta se, ettei vanhempi puutu asiaan on huono juttu. Itse tein peruuttamattomia virheitä nuorena, kun vanhemmat ei koskaan sanoneet mihinkään asiaan yhtään mitään.

Minullekaan kukaan ei sanonut, että seurustelen idiootin kanssa! Vasta eron jälkeen kaikki avautuivat ajatuksistaan. Kivakiva, olisivat tietysti voineet jotain aiemminkin sanoa! Vieläkin vähän suututtaa, vaikka aikaa mennyt jo yli 20 vuotta.

Voi olla että poika kokee kuuluvansa johonkin tai saavansa hyväksyntää. Vaikea tilanne jos kyse esimerkiksi uskonnosta. Mielestäni sellaiseen kääntyminen toisen vuoksi tuossa iässä on aina väärin.

Tuttavan rakastunut poika halusi naimisiin epäröivän tyttöystävän kanssa. Tyttö suostui, jos annat hänelle kahden kuukauden palkan hääjuhliin. Näin kävi, mutta 3:n kuukauden jälkeen hän halusi avioeron:"olen löytänyt toisen".

Eikös sillä ollu velkaa muutama kymppitonni jotka on hoitanut ilmeisesi pois? 🤔

Ettei vain olisi samanlainen jäärä eli nuori ihminen, joka tietää jo nuorena, mitä haluaa. Jos näin on, keskustelet hänen kanssaan, ystävällisesti, kutsut käymään, lenkille, saunomaan, retkeilemään, etkä sano sanaakaan tyttöystävästä tai seurustelusta. Kaikki soljuu omalla painollaan, välillä tehdään tyhmyyksiä mutta sitten taas elämä selkiintyy. Tarkoitan, että osoitat käytökselläsi, että pidät hänestä yhtä paljon kuin aina ennenkin, tapahtuipa vaikka useitakin mokia. Tärkeintä on se lempeä yhdessäolo turhia pingottamatta ja painostamatta. Jäärät ovat hyviä suunnittelemaan oman elämänsä jo varsin nuorena ja tietävät usein, mitä tahtovat ja varsinkin, mitä eivät tahdo. Tietenkin asia on eri, jos on huolta päihteistä ja rikoksista. Luottamuksen myös vaistoaa, jos sitä on tai ei ole. Miehet ovat tässä parempia kuin naiset, jotka usein murehtivat ja vatvovat yötä pävää.

Kun patikoitte, retkeilette tms., anna hänen itsensä kysyä ja kertoa, jos haluaa ja vain jos itse haluaa. Mutta kuuntele ja kuuntelekin tarkkaan. Eikä sinun tarvitse vastata heti, aina voit sanoa miettiväsi asiaa. Kun olette riittävästi tekemisissä ja luotatte toisiinne, huomaat kyllä, missä mennään. Älä takerru pikkuasioihin, älä tuomitse tai kerro, miten olisi pitänyt tehdä, vaan miten tästä pääsee eteenpäin, aina on useita mahdollisuuksia ja poika valitsee oman tiensä niistä. Kun hän kysyy neuvoa, vastaat tietenkin asiallisesti ja ymmärtäen, ethän sinäkään tiennyt ja osannut kaikkea nuorena. Jokaisen nuoren tehtävänä on itsenäistyä ja oppia tulemaan toimeen ja ajattelemaan itsenäisesti ja joskus siinä edetään yrityksen ja erehdyksen kautta.