Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä - tylsän suhteen jatkaminen vai lopetus?
24.07.2023 |
Minulla ja miehelläni ei ole mitään ns. suurta ongelmaa, alkoholismi tms, mutta olen alkanut miettimään eroa. Koetan avata nyt syytä miksi, arvostelkaa vapaasti.
Taustatiedoiksi sen verran, että ollaan molemmat noin 40, vakkarityöt, omakotitalo ja kaksi lasta.
Kotityöt ei ongelma, molemmat tekee, näistä ei riitaa. Ei myöskään lasten asioista.
Ongelma on tasainen, mitään kaipaamaton mies. Hän osoittaa kiintymyksensä teoilla, ei osaa riidellä tai keskustella vakavista aiheista, ei kestä erimielisyyksiä, eli esim ei voida kiistellä onko elokuva hyvä vai huono, koska hän antaa periksi koska ei kestä erimielisyyttä. Täysin aloitekyvytön arkiaskareita ja sänkypuuhia lukuunottamatta. Siis ei keksi/ehdota mitään tekemistä, hän ei ole esimerkiksi ikinä vienyt minua syömään niin, että olisi valinnut ruokapaikan tai leffaan niin että olisi varannut liput ja katsonut monelta se alkaa. Nämä vain esimerkkeinä. Hän on myös myöntänyt ettei hänellä ole mitään haaveita tai tavoitteita enää.
Minä tykkään tehdä erilaisia asioita ja mies lähtee mukaan. Mutta vastuu suunnittelusta ja toteutuksesta on aina minulla. Kaipaisin yllätyksiä, mutta haluaisin myös keskustella ja oikeasti voisin joskus väitelläkin jostain, vaikka siitä leffasta. Olen aiemmin huutanut vihaisena ollessani.
Olemme sopineet, että en vaadi miestä esim järjestämään lomamatkoja tms suurempaa, mutta halusin, että hän joskus keksisi jotain. Siis vaikka kerta vuoteen treffeille sisällön tai ees ruokapaikan. Sovittiin myös, etten huuda. Lisäksi minä halusin omaa aikaa, sillä miehellä ei ole myöskään kavereita ja koska ei keksi tekemistä edes lasten kanssa, he ovay aina vain kotona. Voin toki lähteä itse johonkin, mutta haluaisin ees pari kertaa vuoteen olla myös yksin kotona pidempään kuin kauppareissun.
Omista lupauksistani olen pitänyt kiinni, en ole huutanut ja olen edelleen matka- ja viihdetoimisto. Mies ei arvatenkaan omistaan. Ei ole suunnitellut tai ehdottanut mitään, ei ole käynyt missään lasten kanssa.
Nyt olen siinä pisteessä etten halua edes puhua hänelle. Minun pitää opetella keskustelemaan hänen tavallaan, antaa periksi ja ymmärtää. Pitää olla vaatimatta mitään. Kaippa en enää ees rakasta, koska tuntuu etten saa mitään tilalle.
Kommentit (31)
Kuulostaa aika perus kyllästymiseltä toiseen pitkässä suhteessa. Kai hän on aina ollut vähän lapanen, mutta se on alkanut tosissaan vaivata sinua ajan myötä. Eipä moni loputtomiin jaksa samaa naamaa katsella ilman että alkaa tympiä.
En minä tiedä mitä tuossa pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kirjoitti:
Ero ja vaihto jännempään. Niin minun entinen heilani teki jättäessään tylsän miehensä takiani. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sitten se kuitenkin halusi, että minä ryhdyn kotirintamamieheksi. En ryhtynyt ja siinä se sitten olikin.
Aivan, mitään muuta ei olekaan kuin edellä kuvaamani persoonien kohtaamattomuus tai sitten jonkin elämän koululaisen mukaan lähteminen? Huoh.
Yrität muuttaa toista mieleiseksesi. Lyöt päätä seinään ja kipeää tekee.
Paradoksaalisesti vain hyväksymällä toisen sellaisena kuin hän on, voit "muuttaa" häntä sellaiseksi kuin hänen "pitäisi" olla.
Älä oo miehen kimpussa koko ajan vaatimuksinesi.
Jos olet kyllästynyt mieheen niin lähde suhteesta. Lopulta miehellekin parempi olla ihmisen kanssa, joka on yhtä "tylsä" kuin hän itse on. T. Kotona viihtyvä nainen, jolle jatkuvasti lomareissuja ja ohjelmaa edotteleva ex oli kauhistus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan kaikki sisältö elämään pitäisi saada sen parisuhteen kautta?
Mitenköhän reagoisit, jos saisit tietää, että miehelläsi on viritystä naisen kanssa, joka kiinnostunut just tuollaisesta miehestä ja järjestelee mielellään kaikkia happeningejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehen tehtävänä ole toimia sun huvimestarina. Hanki kavereita ja puuhaa niiden kanssa.
Ei tuollaisen takia erota kannata. Keksit muita ratkaisuja.
Yksin kotona olemista et saa, mutta ratkaise se vaikka menemällä hotelliin pari kertaa vuodessa.
Suunnittelet perheelle vain sen verran kuin haluat. Mies ei suunnittele, hyväksy se. Jos haluat, että sinulle suunnitellaan, niin mene valmismatkalle. Tai suunnittele itsellesi välillä mieluisia juttuja, sellaisia, joissa et huomioi perheen toiveita, vaan vain omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan kaikki sisältö elämään pitäisi saada sen parisuhteen kautta?
No eikö se ole kivaa joskus kumppaninkin kanssa tehdä jotain, käydä jossain, tai kokeilla jotain uutta?
Mulla oli hetken tuollainen mies mallia perässävedettävä ja siis minä suunnittelin meidän kaikki treffit, vein miestä paikkoihin jne ja mies vaan selitteli, että kun hän ei oikeastaan koskaan varsinaisesti tee vapaa-ajalla mitään. Noh, eihän se suinkaan ollut edes totuus asiasta, vaan muiden ihmisten kanssa kuitenkin aktivoitui ja teki suunnitelmia.
Vedin lopulta johtopäätöksen, ettei miestä yksinkertaisesti vaan kiinnosta olla kanssani ja panostaa meidän suhteeseen, minä olen se joka saan jämät ja rippeet, ja saan kiskoa miestä perässä ympäriinsä, jos haluan tehdä jotain. Ei puhettakaan, että olisi edes oma-aloitteisesti huomioinut mitenkään, tai yrittänyt ilahduttaa minua jotenkin. Mutta parisuhde piti silti saada.
Minä taas en yhtään tykkäisi, jos toinen päättäisi ruokapaikan tai leffan :D haluan itse olla päättäjän roolissa.
Teille tekisi varmaan hyvää esimerkiksi tauko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän reagoisit, jos saisit tietää, että miehelläsi on viritystä naisen kanssa, joka kiinnostunut just tuollaisesta miehestä ja järjestelee mielellään kaikkia happeningejä.
Voihan se olla, että joku nimenomaan haluaa passiivisen miehen. Itselleni riittäisi vallan hyvin, jos edes joskus käytäisiin jossain, tai mies olisi suunnitellut jotain kivaa. Itsekin viihdyn hyvin kotona enkä kaipaa mitään jatkuvaa menoa ja meininkiä, mutta edes joskus. Tyyliin kerran parissa kuukaudessa. Minusta aloitteellisuus ja toisen huomiointi on tärkeää parisuhteessa. T. 11
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en yhtään tykkäisi, jos toinen päättäisi ruokapaikan tai leffan :D haluan itse olla päättäjän roolissa.
Teille tekisi varmaan hyvää esimerkiksi tauko.
No onko kyse edes siitä, että toinen päättää puolesta? Vai että ehdottaa, tai on miettinyt/suunnitellut jotain kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän samanlaisia ongelmia, mutta sen lisäksi exäni oli vastuuta välttelevä ja valehteleva jotain ongelmista mainitakseni. Hänkään ei toiveistani huolimatta omatoimisesti hoitanut suhdettamme ap:n toivomin tavoin. Minä erosin, mutta meillä oli tosiaan vaikeita ongelmia, jotka jatkuivat piykään eron jälkeen ja tarvittiin lastensuojeluakin tukemaan isän vanhemmuutta.
Mutta siis ap:n tilanne. Teistä on tullut kämppiksiä. Mitäs jos ottaisitte rinnalle vuokrayksiön ja olisitte siellä vuoron perään viiko-viikkosysteemillä? Lapset on joka toinen viikko peruskodissa toisen vanhemman kanssa. Lapsille voi selittää asumisratkaisun vaikka työkuvioilla. Katsotte puoli vuotta toisianne välimatkan päästä ja saatte tuntumaa, mitä ero voisi tarkoittaa. Voisitte toidinaan deittailla toisianne. Tuosta voi saada hyvää kipinää suhteeseen ja herätellä miettimään parisuhteen etuja.
Minulla oli harrastus ja lisäopiskelua iltaisin. Suhde lasten isään ei ollut kaksinen. Ei halunnut lähteä muun perheen kanssa minnekään.
Hän hankki pleikkarin, ja minä nuo mitkä aluksi kerroin.
Sun kannattaa kehitellä omaa ajankulua.
Tuossa on niin monta peruspalikkaa kohdallaan, että on iso riski, että eroamalla asiat menisivätkin vain huonompaan suuntaan. Teillä kuitenkin kotityöt ja lasten asiat toimii, sänkyhommat toimii, mies on sinänsä hyväntahtoisen oloinen tapaus, ei ole (tai et mainitse) päihdeongelmia, väkivaltaa, pettämistä tms isoja ongelmia. Mutta tulee mieleen, että onko jotain masennuksen tapaista, kun ei keksi asioita joita kiinnostaisi tehdä? Ja minkä ikäisiä ovat lapset, voisivatko he jo itse ideoida jotain hauskaa puuhaa isän kanssa tehtäväksi? Jos mies ei keksi mitään ja kaipaat omaa aikaa, voisiko mies lähteä lasten kanssa vaikka mummolaan päiväksi (mikäli sellainen löytyy)?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on niin monta peruspalikkaa kohdallaan, että on iso riski, että eroamalla asiat menisivätkin vain huonompaan suuntaan. Teillä kuitenkin kotityöt ja lasten asiat toimii, sänkyhommat toimii, mies on sinänsä hyväntahtoisen oloinen tapaus, ei ole (tai et mainitse) päihdeongelmia, väkivaltaa, pettämistä tms isoja ongelmia. Mutta tulee mieleen, että onko jotain masennuksen tapaista, kun ei keksi asioita joita kiinnostaisi tehdä? Ja minkä ikäisiä ovat lapset, voisivatko he jo itse ideoida jotain hauskaa puuhaa isän kanssa tehtäväksi? Jos mies ei keksi mitään ja kaipaat omaa aikaa, voisiko mies lähteä lasten kanssa vaikka mummolaan päiväksi (mikäli sellainen löytyy)?
Ihmettelen kanssa kovasti, että eikö mies tosiaan edes muutaman kerran vuodessa voisi tulla sen verran vastaan, että suunnittelisi jonkun yhteisen tekemisen, tai yllätyksen? Tuskin ap:kaan kaipaa mitään jatkuvaa jännitystä, vaan että toinen huomioisi joskus. Se on oikeasti suhteessa tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän samanlaisia ongelmia, mutta sen lisäksi exäni oli vastuuta välttelevä ja valehteleva jotain ongelmista mainitakseni. Hänkään ei toiveistani huolimatta omatoimisesti hoitanut suhdettamme ap:n toivomin tavoin. Minä erosin, mutta meillä oli tosiaan vaikeita ongelmia, jotka jatkuivat piykään eron jälkeen ja tarvittiin lastensuojeluakin tukemaan isän vanhemmuutta.
Mutta siis ap:n tilanne. Teistä on tullut kämppiksiä. Mitäs jos ottaisitte rinnalle vuokrayksiön ja olisitte siellä vuoron perään viiko-viikkosysteemillä? Lapset on joka toinen viikko peruskodissa toisen vanhemman kanssa. Lapsille voi selittää asumisratkaisun vaikka työkuvioilla. Katsotte puoli vuotta toisianne välimatkan päästä ja saatte tuntumaa, mitä ero voisi tarkoittaa. Voisitte toidinaan deittailla toisianne. Tuosta voi saada hyvää kipinää suhteeseen ja herätellä miettimään parisuhteen etuja.
Mitä ongelmia teillä sitten oli ja oliko mies alusta lähtien passiivinen ja haluton hoitamaan suhdetta?
Alue: Aihe vapaa
Ero ja vaihto jännempään. Niin minun entinen heilani teki jättäessään tylsän miehensä takiani. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sitten se kuitenkin halusi, että minä ryhdyn kotirintamamieheksi. En ryhtynyt ja siinä se sitten olikin.