Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuna väkivaltaisen suhteen jälkeen. Odotan alitajunnassa lähes päivittäin viestiä ja anteeksipyyntöä. Kuuluuko prosessiin?
24.07.2023 |
Hän tosiaan oli minulle inhottava, haukkui ja pilkkasi. Nöyryytti ja sai minut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Suuttui, manipuloi ja huoh, oli raskasta aikaa. Yksi elämäni raskaimmista ajoista.
Kaikesta hienosta tulikin yksi helvetillinen psyykkinen vankila ja masennuin. Jokin minut sai jäämään, ehkä lopulta turtumus.
Onneksi siihenkin kyllästyi ja halusi herätä eloon.
Päätin muuttaa asioita, mies huomasi ja hommasi heti uuden naisen, ennen kuin ehdin edes itse kunnolla vielä päästämään irti. No, onneksi kuitenkin olemme erillämme, voin paljon paremmin ja nyt näen asiat selvemmin.
Olen alkanut jopa olemaan onnellinen, usein huokaisen helpotuksesta ja melkein itken, kun saan olla itsekseni vapaana ja onnellisena. Ei ole enää sitä kuristavaa tunnetta ja ahdistusta.
Puolen vuoden jälkeen minusta kuitenkin tuntuu, että jokin jäi "kesken". En tiedä, loppu jäi kesken? Siis kaikki loppui aivan seinään. Mies jatkoi elämäänsä kun minua ei koskaan olisi ollutkaan.
Odotan, että hän laittaisi viimeisen viestin.
En ymmärrä mitä minä odotan vai varaudunko vain.
Onko kellään muulla tällaista suhteen jälkeen?
Tämä oli kyllä erikoisin suhde mitä olliut. Ensin oli ihanaa, oli kamalaa ja sitten hetkessä oli kaikki poissa. Minä jäin hämmentyneenä katselemaan elämää.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta. On ollut ihan valtava tuki lukea viestejänne ja osoitusta ymmärtämisestä. Merkitsee paljon. <3
Tänään olen ollut erityisen herkillä. Varmaan tämän keskustelun myötä pato pääsi avautumaan hieman.
Olen välillä itkenyt, tuntenut lämpöä. Sitten taas onnea, että olen itseni takana. Sellaista inhimillistä lohdullista kipua ja myötätuntoa.
Se on paljon ja merkitsee sitä, että minä todella toivun ja kasvan vahvemmaksi. Sen tiedän vain.Minä toivon kaikille teille hyvää. Haluan myös kliseisesti sanoa, että älkää luovuttako vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta. Jos joku lukija kokee niin.
Elämä lopulta kantaa.
-apTiedätkö kun vuosia jälkeenpäin katsot tähän päivään niin silloin vasta tajuat miten uskomattoman resilientti, nokkela ja rohkea tyttö ja nainen olet oikeasti ollut koko elämäsi ja kaikki se ikävä mitä sinulle sanottiin oli valetta. Se iskee tajuntaan kuin hyökyaalto tunteena mikä on suurta ylpeyttä siitä sinun heikoimmasta versiostasi koska se oli kaikein vahvin. Minä toivon, että sinun ei enää ikinä tarvitse olla niin vahva kuin olet ollut, eikä sinun ikinää enää tarvitse olla niin vahva kuin olet tänään. Rauhaa elämääsi ja oikeutta olla aito tarvitseva ihminen.
Todella lämmin kiitos viestistäsi.
Toivotaan näin. Pysyn nyt vahvana mutta annan myös luvan olla heikko, saan vielä avun ja tuen minäkin.
Tämäkin on jo paljon tähän väliin.
Tässä on vielä muitakin asioita tällä hetkellä. Isäni on alkoholisti ja sairastunut pahasti hetki sitten, täytyy hoidella näitäkin asioita ja pitää pää pystyssä.
Selviän. Yhdessä muiden kanssa. Kunhan vedän vähän henkeä ja keskityn.
Kiitos vielä. Olette ihania ihmisiä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä se tuli, isän alkoholismi. Sinussa on alkoholistin aikuisen lapsen haavat tai sitten narsistin lapsen haavat vielä hoitamatta. Siksi sitten aikuissuhteissakin tapahtuu tuollaista, mistä jotkut osaavat pysyä kaukana. Olen nyt hoitamassa omia haavojani kolmen henkisesti väkivaltaisen suhteen ja narsistin lapsena olemisen jäljiltä. Rajat alkavat löytyä ja voimistua. Tsemppiä, tulet pärjäämään <3
Vierailija kirjoitti:
Siinä se tuli, isän alkoholismi. Sinussa on alkoholistin aikuisen lapsen haavat tai sitten narsistin lapsen haavat vielä hoitamatta. Siksi sitten aikuissuhteissakin tapahtuu tuollaista, mistä jotkut osaavat pysyä kaukana. Olen nyt hoitamassa omia haavojani kolmen henkisesti väkivaltaisen suhteen ja narsistin lapsena olemisen jäljiltä. Rajat alkavat löytyä ja voimistua. Tsemppiä, tulet pärjäämään <3
Voi kun toivon, että sinulla on upea elämä edessä.
Minä olen niin tottunut alkoholisteihin vanhempiini, äitikin mukaanlukien, että se on jo "normaali" asia.
Toki käsittelen sitä mutta se ei ole mikään big deal.
Sen sijaan pohdin heitä, jotka ovat narsistin lapsia.
Minä toivon tuolle exänkin lapselle niin paljon rakkautta elämään. Lapsi on fiksu ja hieno ihminen, toivottavasti hän saa elämäänsä kaiken tarvitsemansa tuen mikäli tuo isäsuhde jossain vaiheessa alkaa todenteolla aiheuttamaan kipua kun ymmärtää enemmän.
Loistavaa, että löydät rajojasi.
Täällä opimme. Toivottavasti elämä helpottuu itse kullakin vaikean tilanteen jälkeen. Paljon tämä vaatii keskittymistä ja uusien ajatusmallien opettelua.
Enää en aio samaan langeta, en enää koskaan.
Hävettää, koska tämä oli jo toinen kerta. Tämä vähän erilainen mutta vähintään yhtä tuskainen kun ensimmäinen väkivaltainen suhde.
En oikein ymmärrä miten ajauduin siihen. Nyt kuitenkin aion olla jatkossa todella tarkka ja ensin korjata omat haavani täysin ennen seuraavaa mahdollista suhdetta.
Tsemppiä sinne vielä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Muistutan tässä, että väkivaltaisesta suhteesta toipuminen kestää hermostolla noin 7-10 vuotta ja joka päivä on pois siitä toipumisesta missä palaat siihen vanhaan hermostoasi triggeröivään toimintaan.
Mitä ihmettä? 😳
Onko tästä tutkimuksia tehty?
En millään haluaisi tuhlata niin monta vuotta väkivaltaiseen mlkkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen etta siirryt eteenpain. Mita viela haluat tai odotat noin karsealta tyypilta?
Sen lopun tai "closuren" voit antaa myos itse itsellesi, et tarvitse sita eksternaalisesta lahteesta. Kasittele asiaa, vollota vaikka jos se auttaa. Mutta paata, etta et koskaan, ikina, anna kenenkaan kohdella itseasi tuolla tavalla! Jos joku yrittaa, niin kunnioitat itseasi sen verran etta kavelet ulos tilanteesta/suhteesta. Laita rajoja omaan elamaasi. Tama oli sulle opetus elamassa ja hyvia asioita on mahdollista tapahtua. Jokainen on kuitenkin tietylla tavalla oman onnensa seppa, ja tulee kohdelluksi elamassa niinkuin antaa itseaan kohdella.
Ota itseasi niskata kiinni ja muuta elamasi suunta. Voit kylla saada rauhan. Myoskin kiita luojaasi ettei tuo ihminen ole enaa elamassasi ja lopeta ajattelu-energian kayttaminen hanenlaisen nilviaisen miettimiseen.
Samaa olen kokenut itsekin narsistin kanssa. En tullut nähdyksi kuulluksi ja ymmärretyksi. Olin narsistin alistettavana ja hyväksikäytettynä nyt ymmärrän jälkeenpäin että oman isän alkoholiongelma ja äitini tunnekylmyys huonona kasvattajana jätti minuun narsistiin menevän aukon. Olin siis helppo uhri koukutettavalsi epäterveeseen suhteeseen. Tuollaisiin suhteisiin missä ei ole mitään vastavuoroisuutta vaan henkistä väkivaltaa ei kannata koskaan jäädä vaikka kuinka vaikeaa olisi niin irrottautuminen on ainoa vaihtoehto. Toivon Ap:lle voimia irrottautumisen. Käyn itse traumaterapiassa ja nyt on alkanut helpottamaan. Erosta yli vuosi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap ketjusta ja tarinan kertomisesta. Auttaa omassa tilanteessa ymmärtää miten pitkistä ajoista puhutaan toipumisessa.
Älä jää odottamaan anteeksipyyntöä, sillä sitä ei tule. Vapauta mieluummin itsesi koko jutun kahleista ja jätä se taaksesi virheenä joka tapahtui entisessä elämässäsi, muttei tapahdu nykyisessä eikä tulevassa, ja pidä huolta itsestäsi ja siitä, ettei sama toistu enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, hieno ja tärkeä ketju.
Olen eroamassa narsistisia piirteitä vahvasti omaavasta miehestä ja pelkään miten tässä käy.
Olen ihan loppu, vuosien elämä miehen ehdoilla ja omien tunteiden ja tarpeiden kieltäminen on ottanut todella koville.
Minullakin taustalla väkivaltainen lapsuus jotenkin tunnevammaisten vanhempien lapsena.
Yritän kuvitella itselleni onnellista elämää ja ne kuvitelmat ovat kuitenkin melko vaatimattomia.
Voimia työelämään, vihdoinkin mahdollisuus jatkokouluttautua, rauhallista kotielämää ilman munankuorilla kävelyä, minullekin aikaa, rahaa ja tilaisuus omaan harrastukseen.
Toivon kaikkea hyvää ja ihanaa kaikille samassa tilanteessa oleville.
Tiedätkö kun vuosia jälkeenpäin katsot tähän päivään niin silloin vasta tajuat miten uskomattoman resilientti, nokkela ja rohkea tyttö ja nainen olet oikeasti ollut koko elämäsi ja kaikki se ikävä mitä sinulle sanottiin oli valetta. Se iskee tajuntaan kuin hyökyaalto tunteena mikä on suurta ylpeyttä siitä sinun heikoimmasta versiostasi koska se oli kaikein vahvin. Minä toivon, että sinun ei enää ikinä tarvitse olla niin vahva kuin olet ollut, eikä sinun ikinää enää tarvitse olla niin vahva kuin olet tänään. Rauhaa elämääsi ja oikeutta olla aito tarvitseva ihminen.