Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuna väkivaltaisen suhteen jälkeen. Odotan alitajunnassa lähes päivittäin viestiä ja anteeksipyyntöä. Kuuluuko prosessiin?
24.07.2023 |
Hän tosiaan oli minulle inhottava, haukkui ja pilkkasi. Nöyryytti ja sai minut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Suuttui, manipuloi ja huoh, oli raskasta aikaa. Yksi elämäni raskaimmista ajoista.
Kaikesta hienosta tulikin yksi helvetillinen psyykkinen vankila ja masennuin. Jokin minut sai jäämään, ehkä lopulta turtumus.
Onneksi siihenkin kyllästyi ja halusi herätä eloon.
Päätin muuttaa asioita, mies huomasi ja hommasi heti uuden naisen, ennen kuin ehdin edes itse kunnolla vielä päästämään irti. No, onneksi kuitenkin olemme erillämme, voin paljon paremmin ja nyt näen asiat selvemmin.
Olen alkanut jopa olemaan onnellinen, usein huokaisen helpotuksesta ja melkein itken, kun saan olla itsekseni vapaana ja onnellisena. Ei ole enää sitä kuristavaa tunnetta ja ahdistusta.
Puolen vuoden jälkeen minusta kuitenkin tuntuu, että jokin jäi "kesken". En tiedä, loppu jäi kesken? Siis kaikki loppui aivan seinään. Mies jatkoi elämäänsä kun minua ei koskaan olisi ollutkaan.
Odotan, että hän laittaisi viimeisen viestin.
En ymmärrä mitä minä odotan vai varaudunko vain.
Onko kellään muulla tällaista suhteen jälkeen?
Tämä oli kyllä erikoisin suhde mitä olliut. Ensin oli ihanaa, oli kamalaa ja sitten hetkessä oli kaikki poissa. Minä jäin hämmentyneenä katselemaan elämää.
Kommentit (53)
Minä tässä odotan kyllä, että pääsisin keskustelemaan asiasta. On menneisyydessäni muutakin käsiteltävää. Lasinen lapsuus jne.
Hylkääminen on sieltä jo tuttua. Ehkä olen altisunut väärin kohtelulle koska en ole luottanut itseeni tarpeeksi. Olisi pitänyt kun intuitio varoitteli suhteen alussa.
Tosiaan kuitenkin odotan, että pääsen terapiaan. Valitettavasti jonot on pitkiä. Se päivä vielä tulee kuitenkin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tässä odotan kyllä, että pääsisin keskustelemaan asiasta. On menneisyydessäni muutakin käsiteltävää. Lasinen lapsuus jne.
Hylkääminen on sieltä jo tuttua. Ehkä olen altisunut väärin kohtelulle koska en ole luottanut itseeni tarpeeksi. Olisi pitänyt kun intuitio varoitteli suhteen alussa.Tosiaan kuitenkin odotan, että pääsen terapiaan. Valitettavasti jonot on pitkiä. Se päivä vielä tulee kuitenkin.
-ap
Tuohan sen sitten selittääkin. Sinut on altistettu jo lapsuudesta asti hyväksymään täysin kestämättömiä käytösmalleja ja sietämään niitä. Mutta toisin kuin lapsena, nyt olet aikuinen ja sinulla on aikuisen kyvyt. Lapsi ei pääse pakoon. Nyt sinulla on aikuisena onneksi valta valita miten sinua kohdellaan. Toivottavasti pääset terapiaan ja tervehdyttämään sisäisen lapsesi ja saat hänet tuntemaan olonsa suojatuksi nyt kun sinä pidät hänestä huolen. Sitten teille kummallekaan ei tapahdu enää mitään ikävää. Ja sitä sisäistä lasta voi alkaa parantamaan jo ennen kuin edes menet terapiaan. Kannattaa tutustua materiaaliin siitä miten sinusta voi tulla itsellesi se vanhempi jonka olisit tarvinnut ja ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tässä odotan kyllä, että pääsisin keskustelemaan asiasta. On menneisyydessäni muutakin käsiteltävää. Lasinen lapsuus jne.
Hylkääminen on sieltä jo tuttua. Ehkä olen altisunut väärin kohtelulle koska en ole luottanut itseeni tarpeeksi. Olisi pitänyt kun intuitio varoitteli suhteen alussa.Tosiaan kuitenkin odotan, että pääsen terapiaan. Valitettavasti jonot on pitkiä. Se päivä vielä tulee kuitenkin.
-apTuohan sen sitten selittääkin. Sinut on altistettu jo lapsuudesta asti hyväksymään täysin kestämättömiä käytösmalleja ja sietämään niitä. Mutta toisin kuin lapsena, nyt olet aikuinen ja sinulla on aikuisen kyvyt. Lapsi ei pääse pakoon. Nyt sinulla on aikuisena onneksi valta valita miten sinua kohdellaan. Toivottavasti pääset terapiaan ja tervehdyttämään sisäisen lapsesi ja saat hänet tuntemaan olonsa suojatuksi nyt kun sinä pidät hänestä huolen. Sitten teille kummallekaan ei tapahdu enää mitään ikävää. Ja sitä sisäistä lasta voi alkaa parantamaan jo ennen kuin edes menet terapiaan. Kannattaa tutustua materiaaliin siitä miten sinusta voi tulla itsellesi se vanhempi jonka olisit tarvinnut ja ansainnut.
Tätä olen työstänyt. Olen jo itseni puolella. Haluan rakastaa sisäistä lastani. Hyväksyn tunteet ja kohtaan ne. Suren aika usein nykyään. Olen onnellinen mutta tunteet ovat surua, jotka välillä tulevat kyynelein ulos. Sallin sen täysin. Ei tarvitse paeta eikä enää suuttua itselleni. Ennen ajatukseni meni siihen, että pidin itseäni säälitttävänä, heikkona tai liian herkkänä. Ne eivät ole pohjimmiltaan omia ajatuksiani.
Nykyään annan kaiken tulla ja otan lämmöllä vastaan.
Vielä on tarve päästä puhumaan. Se saattaisi olla yksi eheyttävä kokemus.
-ap
Mielen käsittelyn osaaja, mikä ois tutkinto? Luulenpa että tuo kokemus opettaa käsittelemään omaa mieltä ja omaa hyvinvoivuutta.
Matkana mielenkiintoinen ja lopputuloksena selkeämpi ajatusmaailma.
Matkalla tarvii eväitä ja kivaa seuraa!
Ei taida kannattaa odottaa anteeksipyyntöä, vilpitöntä sellaista, vaikka saattaisihan sellaisen saaminen tuntua mukavalta, jos mies olisi todella muuttunut.
MUTTA: Itsesi takia anna mielessäsi miehelle kaikki anteeksi.
Olisi varmastikin hyödyksi jos saisit puhumalla purkaa kokemaasi, joko varsinaisessa terapiassa tai olisiko sinulle mahdollista harkita terapoivaa hengellistä kristillispohjaista sielunhoitokeskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tässä odotan kyllä, että pääsisin keskustelemaan asiasta. On menneisyydessäni muutakin käsiteltävää. Lasinen lapsuus jne.
Hylkääminen on sieltä jo tuttua. Ehkä olen altisunut väärin kohtelulle koska en ole luottanut itseeni tarpeeksi. Olisi pitänyt kun intuitio varoitteli suhteen alussa.Tosiaan kuitenkin odotan, että pääsen terapiaan. Valitettavasti jonot on pitkiä. Se päivä vielä tulee kuitenkin.
-apTuohan sen sitten selittääkin. Sinut on altistettu jo lapsuudesta asti hyväksymään täysin kestämättömiä käytösmalleja ja sietämään niitä. Mutta toisin kuin lapsena, nyt olet aikuinen ja sinulla on aikuisen kyvyt. Lapsi ei pääse pakoon. Nyt sinulla on aikuisena onneksi valta valita miten sinua kohdellaan. Toivottavasti pääset terapiaan ja tervehdyttämään sisäisen lapsesi ja saat hänet tuntemaan olonsa suojatuksi nyt kun sinä pidät hänestä huolen. Sitten teille kummallekaan ei tapahdu enää mitään ikävää. Ja sitä sisäistä lasta voi alkaa parantamaan jo ennen kuin edes menet terapiaan. Kannattaa tutustua materiaaliin siitä miten sinusta voi tulla itsellesi se vanhempi jonka olisit tarvinnut ja ansainnut.
Tätä olen työstänyt. Olen jo itseni puolella. Haluan rakastaa sisäistä lastani. Hyväksyn tunteet ja kohtaan ne. Suren aika usein nykyään. Olen onnellinen mutta tunteet ovat surua, jotka välillä tulevat kyynelein ulos. Sallin sen täysin. Ei tarvitse paeta eikä enää suuttua itselleni. Ennen ajatukseni meni siihen, että pidin itseäni säälitttävänä, heikkona tai liian herkkänä. Ne eivät ole pohjimmiltaan omia ajatuksiani.
Nykyään annan kaiken tulla ja otan lämmöllä vastaan.
Vielä on tarve päästä puhumaan. Se saattaisi olla yksi eheyttävä kokemus.
-ap
Ohiksena. Terapiaan meno kannattaa. Sitä odotellessa kannattaa vaikka lukea kirjallisuutta, esimerkiksi tunnelukoista. Usein sitä tuntuu kaipaavan "tuttuun vankilaan", olisko olosi hieman sellaista? Kannattaa tosiaan tutkailla omaa psyykettään, nuo lapsuudesta tulevat vahingolliset reagoimismallit saattavat ajaa uudestaankin itsellesi vahingolliseen suhteeseen. Kun ymmärrät paremmin itseäsi, osaat kaihtaa ihmisiä jotka koukuttavat sinua kohti itsellesi vahingollisia käyttäytymismalleja. Tieto vahvistaa, joka kerta kun huomaat kiertäväsi sen tutun koukun voit onnitella itseäsi ja jalkasi kantavat paremmin. Lykkyä tuolle matkalle!
Minun tuleva ex-mieheni on pyytänyt tekojaan ja sanojaan anteeksi monta kertaa. Hyvä niin, mutta olen tässä vuosien saatossa oppinut, että se kuvaa vain yhden hetken mielialaa, ja se mieliala muuttuu aina, kiertää ikään kuin kehää. Muutaman viikon tai kuukauden päästä kuulen kaikki samat syytökset, nöyryyttämiset ja sen, että olen itse aiheuttanut kaiken hänen raivoamisensa ja tekemänsä jutut. Ja sen jälkeen taas aika vilpittömän oloiset anteeksipyynnöt. Nyt kun ero on todellisuutta, kaipaisin minäkin sitä lopullista päätöskeskustelua, jossa saadaan tapahtuneista asioista yhteinen käsitys, mutta ei sitä näemmä ole tulossa. Opetan tässä itselleni samalla, että ei sitä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan toki se kuuluu. Koet sen oikeudenmukaiseksi, että toinen edes myöntäisi toimineensa väärin.
Mutta kaikki ei pyydä vääryyksiä anteeksi. Voi olla vaikka mikä persoonallisuushäiriöinen tai tunnevamma taustalla. Odotat turhaan, mutta se että odotat anteeksipyyntöä, on kyllä ihan inhimillistä. Jossain vaiheessa pääset sen yli ja pystyt hyväksymään ettei toinen ikinä tule myöntämään olleensa väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tässä odotan kyllä, että pääsisin keskustelemaan asiasta. On menneisyydessäni muutakin käsiteltävää. Lasinen lapsuus jne.
Hylkääminen on sieltä jo tuttua. Ehkä olen altisunut väärin kohtelulle koska en ole luottanut itseeni tarpeeksi. Olisi pitänyt kun intuitio varoitteli suhteen alussa.Tosiaan kuitenkin odotan, että pääsen terapiaan. Valitettavasti jonot on pitkiä. Se päivä vielä tulee kuitenkin.
-apTuohan sen sitten selittääkin. Sinut on altistettu jo lapsuudesta asti hyväksymään täysin kestämättömiä käytösmalleja ja sietämään niitä. Mutta toisin kuin lapsena, nyt olet aikuinen ja sinulla on aikuisen kyvyt. Lapsi ei pääse pakoon. Nyt sinulla on aikuisena onneksi valta valita miten sinua kohdellaan. Toivottavasti pääset terapiaan ja tervehdyttämään sisäisen lapsesi ja saat hänet tuntemaan olonsa suojatuksi nyt kun sinä pidät hänestä huolen. Sitten teille kummallekaan ei tapahdu enää mitään ikävää. Ja sitä sisäistä lasta voi alkaa parantamaan jo ennen kuin edes menet terapiaan. Kannattaa tutustua materiaaliin siitä miten sinusta voi tulla itsellesi se vanhempi jonka olisit tarvinnut ja ansainnut.
Tätä olen työstänyt. Olen jo itseni puolella. Haluan rakastaa sisäistä lastani. Hyväksyn tunteet ja kohtaan ne. Suren aika usein nykyään. Olen onnellinen mutta tunteet ovat surua, jotka välillä tulevat kyynelein ulos. Sallin sen täysin. Ei tarvitse paeta eikä enää suuttua itselleni. Ennen ajatukseni meni siihen, että pidin itseäni säälitttävänä, heikkona tai liian herkkänä. Ne eivät ole pohjimmiltaan omia ajatuksiani.
Nykyään annan kaiken tulla ja otan lämmöllä vastaan.
Vielä on tarve päästä puhumaan. Se saattaisi olla yksi eheyttävä kokemus.
-ap
Aivan mahtavaa. Sitten kun tulee vaihe missä tunnet vihaa, olet jo lähellä toipumisen loppupäätä, koska viha on merkki siitä, että sinä vihdoin nousit puolustamaan itseäsi ja ymmärrät sen syvällä sisimmässäsi asti, että sinua kohdeltiin väärin. Viha on positiivisin merkki mitä voi olla. Anteeksi ei tarvitse antaa kellekään. he oli aikuisia, he tiesi mitä teki, ja miten se vaikuttaisi sinuun ja tekivät silti. Exäsi ei pyydä ikinä anteeksi koska hän ei ole pahoillaan, hän tiesi mitä teki ja tarkoitti sitä. Mikään ei ollut väärinkäsitys. On hyvä ettei hänestä kuulu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuleva ex-mieheni on pyytänyt tekojaan ja sanojaan anteeksi monta kertaa. Hyvä niin, mutta olen tässä vuosien saatossa oppinut, että se kuvaa vain yhden hetken mielialaa, ja se mieliala muuttuu aina, kiertää ikään kuin kehää. Muutaman viikon tai kuukauden päästä kuulen kaikki samat syytökset, nöyryyttämiset ja sen, että olen itse aiheuttanut kaiken hänen raivoamisensa ja tekemänsä jutut. Ja sen jälkeen taas aika vilpittömän oloiset anteeksipyynnöt. Nyt kun ero on todellisuutta, kaipaisin minäkin sitä lopullista päätöskeskustelua, jossa saadaan tapahtuneista asioista yhteinen käsitys, mutta ei sitä näemmä ole tulossa. Opetan tässä itselleni samalla, että ei sitä tule.
Ei sellaista kannata odottaa. Jokaisella oma käsitys ja totuus tapahtumista, yhteistä käsitystä tuskin kukaan saa aikaiseksi erossa. Näin ainakin itse ajattelen kerran eronneena. Tärkeintä, että itse olet sinut menneisyytesi kanssa, myönnät kokemasi epäoikeudenmukaisuudet, mutta myös omat kehnot käyttäytymismallit. Ensin on helppo uhriutua, mutta pidemmän päälle kannattaa miettiä se oma osuus suhteessa. Vaikka se, miksi jäi niin pitkäksi aikaa itselle kehnoon suhteeseen, mitä siitä sai, mikä piti kiinni. Oppia tuo, pohtia omia reaktioita. Tuo siksi ettei toista virheitä uudessa suhteessa jos sellaisen haluaa. Pesee entisen suhteen pyykit mielessään niin on vapaampi katselemaan tulevaisuutta ja yrittää tehdä siitä paremmin itselle sopivan, joko parisuhteessa tai yksin.
Kiitos tästä keskustelusta. On ollut ihan valtava tuki lukea viestejänne ja osoitusta ymmärtämisestä. Merkitsee paljon. <3
Tänään olen ollut erityisen herkillä. Varmaan tämän keskustelun myötä pato pääsi avautumaan hieman.
Olen välillä itkenyt, tuntenut lämpöä. Sitten taas onnea, että olen itseni takana. Sellaista inhimillistä lohdullista kipua ja myötätuntoa.
Se on paljon ja merkitsee sitä, että minä todella toivun ja kasvan vahvemmaksi. Sen tiedän vain.
Minä toivon kaikille teille hyvää. Haluan myös kliseisesti sanoa, että älkää luovuttako vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta. Jos joku lukija kokee niin.
Elämä lopulta kantaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tule saamaan anteeksipyyntöä ja muista, että jos saat, se on narsistin imurointiliike, ei mitään muuta, ei ole aito anteeksipyyntö.
Narsistilta et tule myöskään saamaan koskaan päätöstä asioille, koska hän haluaa pitää oven auki, että voi vaikka vuosien päästä tulla katsomaan, jos saisi sinusta irti vielä jotain.
Onnittelut, että pääsit irti. Onnittelut, että toivut. Toipumiseen kuuluu kuitenkin myös tieto, jotta käsittää mitä tapahtui ja mitä muutoksia pitää itseensä tehdä. Tutustu netin syövereissä narsismiin tai mene tarpeen mukaan asiasta tietävälle terapeutille. Hyvä suomenkielinen kanava on Narsisti vs Minä.
Kun uuteen rakkauteen tulee ryppy, narsisti tullee laittamaan sinulle kalasteluviestejä. Muista, että kaikki naiset sinua ennen ovat saaneet niitä ja myös kaikki naiset sinun jälkeesi tulevat saamaan niitä. Ihan samoilla sanoilla, sanoilla, jotka ovat vain naruistasi nykimistä, eivät aitoa tunnetta kuvastavia.
Ap, sukella tuonne Narsistin keskustelutyyli -ketjuun. Siellä on paljon vertaistukea ja kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuleva ex-mieheni on pyytänyt tekojaan ja sanojaan anteeksi monta kertaa. Hyvä niin, mutta olen tässä vuosien saatossa oppinut, että se kuvaa vain yhden hetken mielialaa, ja se mieliala muuttuu aina, kiertää ikään kuin kehää. Muutaman viikon tai kuukauden päästä kuulen kaikki samat syytökset, nöyryyttämiset ja sen, että olen itse aiheuttanut kaiken hänen raivoamisensa ja tekemänsä jutut. Ja sen jälkeen taas aika vilpittömän oloiset anteeksipyynnöt. Nyt kun ero on todellisuutta, kaipaisin minäkin sitä lopullista päätöskeskustelua, jossa saadaan tapahtuneista asioista yhteinen käsitys, mutta ei sitä näemmä ole tulossa. Opetan tässä itselleni samalla, että ei sitä tule.
Ei sellaista kannata odottaa. Jokaisella oma käsitys ja totuus tapahtumista, yhteistä käsitystä tuskin kukaan saa aikaiseksi erossa. Näin ainakin itse ajattelen kerran eronneena. Tärkeintä, että itse olet sinut menneisyytesi kanssa, myönnät kokemasi epäoikeudenmukaisuudet, mutta myös omat kehnot käyttäytymismallit. Ensin on helppo uhriutua, mutta pidemmän päälle kannattaa miettiä se oma osuus suhteessa. Vaikka se, miksi jäi niin pitkäksi aikaa itselle kehnoon suhteeseen, mitä siitä sai, mikä piti kiinni. Oppia tuo, pohtia omia reaktioita. Tuo siksi ettei toista virheitä uudessa suhteessa jos sellaisen haluaa. Pesee entisen suhteen pyykit mielessään niin on vapaampi katselemaan tulevaisuutta ja yrittää tehdä siitä paremmin itselle sopivan, joko parisuhteessa tai yksin.
Jos ihminen ei kyennyt rakentavaan, aikuismaiseen keskusteluun suhteen aikana, miten ihmeessä hän kykenisi siihen suhteen päättyessä. Suhteenhan ei edes tarvitsisi päättyä, jos hän osaisi käyttäytyä hyvin ja pystyisi kohtaavaan ja aitoon keskusteluun.
Mä en odottanut. Olin tyytyväinen kun pistin eksän pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tässä odotan kyllä, että pääsisin keskustelemaan asiasta. On menneisyydessäni muutakin käsiteltävää. Lasinen lapsuus jne.
Hylkääminen on sieltä jo tuttua. Ehkä olen altisunut väärin kohtelulle koska en ole luottanut itseeni tarpeeksi. Olisi pitänyt kun intuitio varoitteli suhteen alussa.Tosiaan kuitenkin odotan, että pääsen terapiaan. Valitettavasti jonot on pitkiä. Se päivä vielä tulee kuitenkin.
-apTuohan sen sitten selittääkin. Sinut on altistettu jo lapsuudesta asti hyväksymään täysin kestämättömiä käytösmalleja ja sietämään niitä. Mutta toisin kuin lapsena, nyt olet aikuinen ja sinulla on aikuisen kyvyt. Lapsi ei pääse pakoon. Nyt sinulla on aikuisena onneksi valta valita miten sinua kohdellaan. Toivottavasti pääset terapiaan ja tervehdyttämään sisäisen lapsesi ja saat hänet tuntemaan olonsa suojatuksi nyt kun sinä pidät hänestä huolen. Sitten teille kummallekaan ei tapahdu enää mitään ikävää. Ja sitä sisäistä lasta voi alkaa parantamaan jo ennen kuin edes menet terapiaan. Kannattaa tutustua materiaaliin siitä miten sinusta voi tulla itsellesi se vanhempi jonka olisit tarvinnut ja ansainnut.
Tätä olen työstänyt. Olen jo itseni puolella. Haluan rakastaa sisäistä lastani. Hyväksyn tunteet ja kohtaan ne. Suren aika usein nykyään. Olen onnellinen mutta tunteet ovat surua, jotka välillä tulevat kyynelein ulos. Sallin sen täysin. Ei tarvitse paeta eikä enää suuttua itselleni. Ennen ajatukseni meni siihen, että pidin itseäni säälitttävänä, heikkona tai liian herkkänä. Ne eivät ole pohjimmiltaan omia ajatuksiani.
Nykyään annan kaiken tulla ja otan lämmöllä vastaan.
Vielä on tarve päästä puhumaan. Se saattaisi olla yksi eheyttävä kokemus.
-apOhiksena. Terapiaan meno kannattaa. Sitä odotellessa kannattaa vaikka lukea kirjallisuutta, esimerkiksi tunnelukoista. Usein sitä tuntuu kaipaavan "tuttuun vankilaan", olisko olosi hieman sellaista? Kannattaa tosiaan tutkailla omaa psyykettään, nuo lapsuudesta tulevat vahingolliset reagoimismallit saattavat ajaa uudestaankin itsellesi vahingolliseen suhteeseen. Kun ymmärrät paremmin itseäsi, osaat kaihtaa ihmisiä jotka koukuttavat sinua kohti itsellesi vahingollisia käyttäytymismalleja. Tieto vahvistaa, joka kerta kun huomaat kiertäväsi sen tutun koukun voit onnitella itseäsi ja jalkasi kantavat paremmin. Lykkyä tuolle matkalle!
Itselle tärkeintä oli tutustua narsismiin ja saada käsitys siitä, mitä elämässäni on tapahtunut. Että ne tunnelukkoni johtuvat siitä, että vanhempani ja parisuhdekumppanini ovat narsisteja ja siksi käyttäydyn miten käyttäydyn, tunnen miten tunnen ja mene lukkoon miten menen. Ja että minulla on joku alitajuinen kuvio onnistua aina löytämään tuollainen kumppani, joka sitten osoittautuu pettymykseksi. Nyt tiedän, mistä on kysymys ja olen päässyt aloittamaan itseni parantamisen sekä opettelemaan valitsemaan ihmiset elämääni tarkemmin ja sulkemaan oven aiemmin.
Älä anna miehelle edes mahdollisuutta laittaa viestiä. Pistä hänet estoon joka rintamalla. Saattaa nimittäin tulla vielä rakkauspommittamaan ja imuroimaan sinua takaisin hoviinsa.
Kyllä se tulee olemaan kauhea uudellekin naiselle.
Ja taatusti paljon ongelmia, kun ero sinuun on jäänyt käsittelemättä.
Väkivaltainen ihminen kokee, että väkivalta on jollain tavalla oikeutettua. Jos hän jonain päivänä pyytää anteeksi, hän haluaa takaisin.
Suosittelen että vaihdat numeron ja pidät sen salaisena, ettei tuo koskaan jatku.
Jos siis haluat jäädä henkiin.
No tää miehenhän käytös on kuin suoraan narsismin oppikirjasta. Ehkä mies ei tyylipuhdas narsisti ole, mutta varmasti on janalla.
Ja ap:n teksti on kuin narsistin uhrin tekstiä.
Jos englanti taipuu, aiheesta löytyy miljoona Youtube videota, joissa kuvaillaan ap:n parisuhde yks yhteen.