Kuinka kauan vakavasta burnoutista kestää parantua?

Ei koskaan. Täydellinen elämänmuutos. Burn outti tarkoittaa just sitä, että oot tehny jo oman elämäsi työt.

Tasan 10 vuotta.

Toi on vähän veteen piirretty viiva koko burnout. Ei elimistössä ole mitään sellaista mikä kertoisi että ihminen kärsii burnoutista. Sitä voi olla vähän tai paljon.

Normaaliin työelämään kuuluu loppuunpalaminen silloin tällöin.

Kyllä siitä paranee. Oma kokemukseni oli muutama kuukausi saikkua, siitä pikku hiljaa töihin ja normaaliin elämään. Uusia harrastuksia ja uusia ihmisiä elämään, siitä se toipuminen alkaa.

Mitään lääkkeitä en suostunut syömään, annoin itselleni aikaa toipua luonnollisesti.

Se kannatti, en jäänyt lääkekoukkuun, ja paranin ennalleen iloiseksi ihmiseksi.

Tästä on aikaa 26 vuotta, eikä se ole lääkärin pelottelusta huolimatta uudelleen iskenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koskaan täysin parane.

Kannattaa vaan suosiolla hankkia joku aivot narikkaan paskaduuni.

Mitä suosittelet työksi?

En voi palata sosiaalialalle, mutten keksi muuta.

Ei-ap

Minä siirryin sossusta siivoojaksi. Ei ihmiskontakteja, ei yllätystöitä, kukaan ei uhkaile eikä huuda. Palkka on hyvin pieni mutta kun en pysty enää parempipalkkaisiin töihin, siihen on tyydyttävä.

Sopiiko hitaalle ihmiselle?

Olen nähnyt vain nopeita ja tehokkaita siivoojia, siinäkin on tulostavoite.

Onkohan minullakin burnout? Työ tuntuu inhottavalta ja sydän hakkaa jos mietin työasioita kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä paranee. Oma kokemukseni oli muutama kuukausi saikkua, siitä pikku hiljaa töihin ja normaaliin elämään. Uusia harrastuksia ja uusia ihmisiä elämään, siitä se toipuminen alkaa.

Mitään lääkkeitä en suostunut syömään, annoin itselleni aikaa toipua luonnollisesti.

Se kannatti, en jäänyt lääkekoukkuun, ja paranin ennalleen iloiseksi ihmiseksi.

Tästä on aikaa 26 vuotta, eikä se ole lääkärin pelottelusta huolimatta uudelleen iskenyt.

Mitä lääkkeitä siihen yleensä tarjotaan?

Ollaan kaikki yksilöitä myös tässä asiassa. Itsellä kesti 7 vuotta, ennen kun tunsin itseni taas jaksavaksi. Se ei oo tullu yhdessä yössä, joten toipuminenkaan ei tapahdu yhdessä yössä. Paljon työstämistä vaatii mut jossain vaiheessa elämä hymyilee ja voimat palautuu!

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Iskee uudestaan entistä helpommin vaikka helpottaisi.

Iskeekö se oikeasti helpommin vai suojeletko vain itseäsi entistä ärhäkämmin?

Todella tapauskohtaista. Itselläni bönäri ja masennus oli seurausta paitsi opiskelusta ja työstä myös kaikista muista elämäntilanteeseen vaikuttavista asioista, joten kun vanhenin vähän ja muu elämä muuttui tasapainoisemmaksi, alkoi tuntua että jaksaa paremmin kuin ennen kaikkea tätä.

Ei siis välttämättä ole loppuelämän vaurio, jos taustalla olevia tekijöitä saa rauhoitettua. Itselläni merkittävä parannus oli myös se, että siirryin opiskeluajan satunnaisista töistä oman alan töihin, jotka sopivat psyykeelleni paremmin, vaikka ovat muka "vaativia" asiantuntijahommia. Eli tavallaan ihan päinvastainen kokemus kuin osalla täällä, koska nämä jutut on niin yksilöllisiä!

Muutama vuosi psykoterapiaa auttoi. En ole enää niin vaativa itseäni kohtaan eikä burnout tai masennus ole uusiutunut. Samalla alalla olen edelleen.

Burnout muutti ainakin itseäni ihmisenä pysyvästi. Stressinsietokyky on pysyvästi alentunut. Tämä varmasti vaikuttaa monilla myös siihen, että uupuminen uusiutuu herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen puoli vuotta meni sumussa ja sellaisessa väsymyksessä, ettei sitä ymmärrä jos ei ole kokenut. Seuraava puoli vuotta kaikki ennalta sovittu tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Mikä tahansa, vaikka ihan vaan tieto siitä, että viikon päästä on koiran eläinlääkäriaika tai että taloyhtiössä joku tulee tarkistamaan patterit tiettynä päivänä. Nyt, kun pohjakosketuksesta on kulunut melkein puolitoista vuotta, alkaa hiljalleen elämä normalisoitua, mutta edelleen kaikki asiat, joita tulisi hoitaa aiheuttaa massiivisen uupumuksen.

Tämä on todella hyvä kuvaus.

Itse en toivu koskaan entiselleni. En esim. pysty enää lukemaan, vaikka se oli aiemmin rakas harrastukseni. Minulta katosi täysin keskittymiskyky.

Joudun pakosta hoitamaan iäkkäiden vanhempieni asioita, jonka vuoksi en jaksa enää hoitaa omiani, en aina edes laittaa ruokaa tai siivota kunnolla. Kaikki harrastukset ja liikunta ovat jääneet. En ole työelämässä fyysisen sairauden vuoksi. Makaan kuolemanväsyneenä sohvassa, ja pidän puhelinta äänettömällä, koska en jaksa puhua ihmisten kanssa.

En ole masentunut, vaikka voi kuulostaa siltä, olen vain täysin uupunut.

Tuttuni on ollut 2 vuotta saikulla. Ei omien sanojensa mukaan toivu ennalleen. Aivoissa on pysyviä vaurioita.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Täydellinen elämänmuutos. Burn outti tarkoittaa just sitä, että oot tehny jo oman elämäsi työt.

Näin. Itse mietin pääaineen vaihtoa tai samalle alalle opiskelemista alemmalla tasolla, mutta se nosti aina sellaisen ahdistuksen, siis sen suunnittelu, että jäi toteutumatta. En palannut koskaan työelämään, mutta koska häpesin niin, en koskaan hakenut sairaseläkettä, mies on elättänyt ja ollut loistavasti tukena. Nyt nostan takuueläkettä hyvällä omallatunnolla, niin paljon olen yhteiskunnan rahoja tässä välissä säästänyt.

Huomaan, että jotkut sosiaaliset tilanteet nostavat nykyäänkin helposti ahdistuksen, mutta jos elämä on tasaista ja rauhallista, sujuu kyllä hyvin.

Ei välttämättä ikinä

pari vuotta

Kohta 7 vuotta, en ole täysin työkykyinen vieläkään.

Mulla ei itse asiassa mennyt kuin kolme kuukautta. Mutta olin puolet niistä yksin ulkomailla jossa en tehnyt mitään muuta kuin toivuin. Ja kun palasin töihin mun asema siellä vaihtui, enkä enää ollut kiusaavan esimiehen alaisena.