Nainen: Oletko katunut että olet torjunut jonkun miehen?
Esimerkiksi muistellessa nuoruuden juttuja, kun joku mies on silloin yrittänyt
Kommentit (74)
Ap: miksi kysyt tätä, koska katuminen on turhaa ja vielä turhempaa on vatvoa muiden katumisia/"katumisia"?
Yritä nyt vain kestää ne mahdolliset pakit tai jätä lähestyminen kokonaan naisille ja tyydy nykyosaasi ulisematta.
Ei, pikemminkin ois voinut torjua yhden tai kaksi lisääkin
"Viha"-sanan kylvämisellä yritetään oikeuttaa huono ja muista piittaamaton käytös.
En ole katunut, olen torjunut ihan syystä.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa ne, joita en torjunut. Eivät olleet sen arvoisia.
Tämä on niin totta. Tosin tasapuolisuuden vuoksi sitten kaduttaa myös ne pari joille antoi pakit..
Vierailija kirjoitti:
Noh, kyllä ja ei. Yhtään torjumaani miestä en kaipaisi kumppanikseni. Harmittaa tosin se, mitä kaikkea jäi tavallaan kokematta. Ajattelin nuorena, että seksikumppaneita ei saa olla montaa, ja pelkäsin muiden mielipiteitä jos olisi. Silloin oli vielä täysin vallalla se ihmeellinen pakkomielle naisten "siveydestä", ja minutkin aivopesty siihen ajatteluun. Kaduttaa, että olen monen monta hauskaa yötä köyhempi ja nyt sellainen seikkailu ei enää kiinnosta. Varmasti moni aikoinaan lähestynyt mies olisi ollut ihana yhden yön huuma.
Kokemuksesta voin sanoa, että oikeasti et ole menettänyt yhtään mitään vaikka onkin jäänyt nuo "huumat" kokematta.
Sinulla sentään on yhä mahdollisuus kuvitella ja haaveilla sen olevan jotain hauskaa ja ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ketään torjunut, ja sitä olen kyllä katunut.
Sama. Tosin ei kiinnostuneita kyllä ole koskaan jonoksi asti ollutkaan eli se oli vähän pakkokin tyytyä siihen mitä oli tarjolla.
Näin jälkeenpäin ajateltuna ei olisi pitänyt tyytyä siltikään vaan olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ole katunut. Kyllä on ollut helpottunut olo aina, kun jostain ukosta on päässyt eroon.
Tämä!
Kaduin pitkään sitä kun olin nuorena torjunut kaksi miestä. Vuosien varrella minulle selvisi kuitenkin monella tavalla, että kumpikaan heistä ei olisi ollut minulle sopiva. Yhden nuoruuden aikaisen lyhytaikaisen poikaystävän kohdalla kävi niin, että vuosikymmeniä myöhemmin kävin mielessäni läpi sitä millaista elämäni olisi ollut hänen kanssaan. Eli pitkiä prosesseja ovat olleet. Kenenkään kohdalla kaipauksessani ei ole ollut kyse siitä, että nämä miehet olisi olleet rikkaita tai erityisen komeita.
En ole koskaan katunut niitä torjumisiani, joissa en ole koskaan ollut ihastunut kyseiseen mieheen ja tuntenut vetoa häntä kohtaan. Kaikki torjumani miehet ovat kyllä olleet fiksuja ja mukavia ja tosissaan kiinnostuneita.
En ole katunut.
Koska aina siihen on ollut syy tai olen huomannut että ei ole minulle sopiva.
Silloin on viisainta jättää heti alkuunsa sellainen mies.
Ihmissuhteissa ei pidä mielistellä ketään.
Olen katunut sitä, että olen ollut liian ujo enkä ole uskonut että muutama todella komea mies on ollut minusta kiinnostunut. Olisi vaan pitänyt antaa mennä ja uskaltaa tutustua kunnolla, mutta mitäs sitä ujoudelleen voi.
Noh, kyllä ja ei. Yhtään torjumaani miestä en kaipaisi kumppanikseni. Harmittaa tosin se, mitä kaikkea jäi tavallaan kokematta. Ajattelin nuorena, että seksikumppaneita ei saa olla montaa, ja pelkäsin muiden mielipiteitä jos olisi. Silloin oli vielä täysin vallalla se ihmeellinen pakkomielle naisten "siveydestä", ja minutkin aivopesty siihen ajatteluun. Kaduttaa, että olen monen monta hauskaa yötä köyhempi ja nyt sellainen seikkailu ei enää kiinnosta. Varmasti moni aikoinaan lähestynyt mies olisi ollut ihana yhden yön huuma.