Lue keskustelun säännöt.
Nainen: Oletko katunut että olet torjunut jonkun miehen?
22.07.2023 |
Esimerkiksi muistellessa nuoruuden juttuja, kun joku mies on silloin yrittänyt
Kommentit (74)
Annoin pakit miehelle, jolla olisikin ollut odottamassa tosi iso perintö! Silloin hän oli vain keskituloinen, joten annoin lemput. Yksi kaverini sitten hänet saalisti, ja on nyt tosi varakas. He reissaavat kolme kertaa vuodessa Bahamalle ja asuvat isossa omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen heti alussa huomaa, jos toisessa on jotain vikaa. En kadu.
Joo tai paremmin olen katunut sitä, etten edes osannut ajatella kyseisen miehen olleen kiinnostunut minusta romanttisessa mielessä. Oli siis oikeasti sellainen kaikkien kuolaama naapurinpoika jolle olisi ollut mua kauniimpia seuralaisia jonoksi asti.
Hän taasen koki että torjuin hänet vaikka en kyllä edes tiennyt hänen tehneen aloitetta.
Ja kun tämä kaikki kävi ilmi oli jo liian myöhäistä.
Nuorena harmitti, kun tajusin, että olin antanut kaverilleni pakit väärin perustein.
Kaveripiiriini kuului poika, jolla oli vähän naistennaurattajan maine. Siis sellainen rempseä komea nuorimies, jonka kuvittelin olevan vain yhden kerran seksin perässä, kun kerran lähestyi minua. Ajattelin, että oli "tasoani" korkeammalla, eikä siis voisi oikeasti pitää minunlaisestani hiirulaisesta.
Kävi sitten myöhemmin ilmi, että tyyppi oli oikeasti ollut kiinnostunut minusta jo aiemmin, mutta isäni oli häätänyt hänet kerta toisensa jälkeen pihaltamme pois. Siis ihan oikeasti. Aivan kuin amerikkalaisissa teinileffoissa, joissa isä häätää pihaan tulevia nuorukaisia pois tyttäriensä kimpusta. Mies sitten alkoi 18 v seurustella kaverini kanssa ja ovat edelleen yhdessä, nyt lähes 30 v myöhemmin. Eli ei sitten ollutkaan vaan pikaseksin perään.
Vierailija kirjoitti:
En, koska sydän ei sanonut niin. Ystävänaiset pitivät minua velkaiseen omakotitaloon kahden alaikäisen lapsen kanssa jääyttä eronnutta naista kahelina, kun en huolinut minuun ihastunutta lääkäriä kumppaniksi.
Ystävänaiset taitavat olettaa, että et ole vastuullinen aikuinen, vaan tarvitset elättäjän. Olen kokenut saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annoin pakit miehelle, jolla olisikin ollut odottamassa tosi iso perintö! Silloin hän oli vain keskituloinen, joten annoin lemput. Yksi kaverini sitten hänet saalisti, ja on nyt tosi varakas. He reissaavat kolme kertaa vuodessa Bahamalle ja asuvat isossa omakotitalossa.
Avioliittolakia pitää muuttaa siten, että voi mennä naimisiin myös rahan kanssa.
Jokaisen pitäisi mennä naimisiin sen kanssa jota rakastaa.
Enpä kyllä. Joskus kyllä olen miettinyt miksei joku juttu lähtenyt ja sitten muistanut että niissä miehissä vain kismitti joku yksittäinen juttu liikaa:
- puhelin soi muutaman minuutin välein 24/7 kiireisellä yrittäjällä ja aina piti vastata
- ensirakkauteni ja sielunystäväni, mutta suhdetta varjosti taustalla aina jonkinlainen kummallinen salamyhkäisyys (paljastuikin sitten niljakkeeksi joka eromme jälkeen soitteli ja viestitteli minulle salaa uuden naisensa selän takana, sitä se tunne tiesi, salaili muitakin asioita jo suhteessa)
- vaihtuvat mielialat - joskus oli tuttavallinen ja mukava ja sitten taas häilyvä ja tavoittamaton, en halunnut sellaista
- asui epämiellyttävällä paikkakunnalla jonne en olisi halunnut asumaan, näin olisi käynyt koska mies olisi perinyt isänsä yrityksen
- miehellä oli talo ja yritys olemassa eräässä minulle vieraassa kaupungissa, enkä vain halunnut joksikin lisukkeeksi sinne miehen valmiin elämän keskelle, ahdisti jo ajatuskin
Erään mukavan palomiehen jätin koska perheeni mukaan oli huonomaineisesta suvusta. Ei oikeastaan harmita koska itsellä ei ollut mitään palavia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hauskaa lukea hyvin suomalaiselta kuulostavia perusteluita, että pidetään mahdottomana, että joku häikäisevän hyvännäköinen voisi olla kiinnostunut itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Olen tosi syrjäytynyt ja ihmisarka ja mielestäni tosi ruma, ja kerran tapasin mukavan miehen ja meillä luisti juttu tosi hyvin. Torjuin hänet kuitenkin koska se puoli minussa joka aina kuiskii "älä tee sitä, älä tee tätä, ei siitä tule mitään, miksi unelmoit ne kaatuu kuitenkin" jne nosti päätään. Jälkeenpäin ei ole tullut tavattua ketään jolla olisi kiinnostusta minua kohtaan.
En. Eniten olen katunut sitä, että tyydyin ensimmäiseen mieheen, joka osoitti välittävänsä. Ei olisi pitänyt sitoutua niin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minä katunut että olin pinnallinen ja otin miehen joka oli mielestäni komea. Se sitten petti minua ja minä annoin sitä ennen pakit yhdelle fiksulle kiltille miehelle. Sellainen luokan hiljaisin tyyppi jolle annoin pakit. Yritin sitten pitkään saada sitä kilttiä miestä mutta se ei minua enää halunnut. Sanoi vaan että pakkien jälkeen sitä ei enää kiinnosta. En ole sen jälkeen seurustellut kenenkään kanssa.
Katuva nainen kirjoitti:
Olen minä katunut että olin pinnallinen ja otin miehen joka oli mielestäni komea. Se sitten petti minua ja minä annoin sitä ennen pakit yhdelle fiksulle kiltille miehelle. Sellainen luokan hiljaisin tyyppi jolle annoin pakit. Yritin sitten pitkään saada sitä kilttiä miestä mutta se ei minua enää halunnut. Sanoi vaan että pakkien jälkeen sitä ei enää kiinnosta. En ole sen jälkeen seurustellut kenenkään kanssa.
Shite story bro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hauskaa lukea hyvin suomalaiselta kuulostavia perusteluita, että pidetään mahdottomana, että joku häikäisevän hyvännäköinen voisi olla kiinnostunut itsestä.
Minäkin olen torjunut miehen, jota pidin itselleni liian komeana. Jälkikäteen tajuan, että olin todella hyvännäköinen minäkin, 23-vuotias yleisurheilija.
En.
Kerran luulin katuvani, kun ylpeykdiddäni en antanut eräälle toista mahdollisuutta vaan otin leuka pystyssä toisen miehen, hänelle tutun sellaisen. No ei mennyt kuin 8kk siitä niin tulla tupsahti tälle miehelle 3. lapsi jonkun pikaisesti tavatun nuoremman naisen kanssa, joten lopetin katumisen siihen.
En varsinaisesti kadu. Kyllä torjumiseen on aina ollut jokin syy. Useimmiten kemiat eivät tarpeeksi hyvin ole kohdanneet, jonka vuoksi jatkoa ei ole halunnut antaa.
Lukuisat yhden yön jutut ovat puolestaan toimineet opettajina, erilaiset seksuaaliset kokemukset avartavat parikymppisenä. Kolmekymppisen huomaa vielä paljon nopeammin kuka voisi olla sopiva ja kuka ei. Parisuhteessa jo kolmatta vuotta.
En. Olisi saanut sanoa ei kaikille.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ole katunut. Kyllä on ollut helpottunut olo aina, kun jostain ukosta on päässyt eroon.
Samis. Aloin jo epäillä itseni kirjoittamaksi, mutta en sentään niin demsu ole etten eiliseen muistaisi.
Suurempia ongelmia on seurannut siitä, että en ole torjunut.
Kaduttaa ne, joita en torjunut. Eivät olleet sen arvoisia.