Joka kolmas nuori pelkää, että työelämä on liian raskasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taatusti rankempaa kuin ennen, kiittäkää globalismia; Suomalaisen duunarin on tehtävä kolmen halpatyöläisen tai viiden kehitysmaalaisen työpanos, että hommaa kannattaa Suomessa ylipäätäänsä tehdä.

Syytä siitä ihan itseäsi, kun et ole valmis maksamaan suomalaisesta työstä vaan kuitenkin tilaat kaiken kiinasta.

Kerropa tuote, joka on tarpeellinen ja tuotettu Suomessa? Tilaisin suomalaista, jos täällä tehtäisiin tarpeisiini sopivia tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaikilla on diagnoosi ja burnout

Työn pitäisi joustaa ja olla helppoa/hauskaa/räätälöityä

Kyllä se entinen ja haukuttu lutterilainen asenne merkitsi paljon Suomen menestyksessä.  Vaivoja ei laskettu jos mieli eteenpäin.  Nyt pitää kaikki järjestellä ja mahdollistaa tarjottimelle valittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taatusti rankempaa kuin ennen, kiittäkää globalismia; Suomalaisen duunarin on tehtävä kolmen halpatyöläisen tai viiden kehitysmaalaisen työpanos, että hommaa kannattaa Suomessa ylipäätäänsä tehdä.

Syytä siitä ihan itseäsi, kun et ole valmis maksamaan suomalaisesta työstä vaan kuitenkin tilaat kaiken kiinasta.

Kerropa tuote, joka on tarpeellinen ja tuotettu Suomessa? Tilaisin suomalaista, jos täällä tehtäisiin tarpeisiini sopivia tuotteita.

Mahtaa olla tarpeet. Kannattaisko muuttaa sinne paikan päälle?

En edes lue kommentteja, mutta tiedän jo mitä ihmiset kommentoi. Kaikki nuoret on laiskoja, kiittämättömiä, heitä pitää rangaista, nuorissa ei ole mitään hyvää jne jne.

Sensijaan että ihmiset keskustelevat kuin järkevät aikuiset kaikki on aina tuota samaa mielenvikaista haukkumista ja solvaamista.

Työelämä on raskasta ja raskautuu koko ajan lisää. Niistä, joilla on töitä, revitään kaikki irti. Sopimukset ei pidä paikkaansa ja se on suostuttava tai irtisanotaan. Itse lähdin meneen ja oli hyvä päätös vaikkei tota rahaa kauheesti olekaan.

Ja aivan syystäkin 😞

Ihan aiheellinen huoli. Olen kohta 40 ja kuormitus on aivan liikaa.

Se on raskasta, tutkitusti. Työtaakka on noussut, minkä näkee sekä kroonisena alimitoituksena sekä vaatimustason kasvuna. Ei se ole "tunneasia".

Vierailija kirjoitti:

Ei näillä menneisyyteen pohjaavilla kommenteilla ole mitään merkitystä, tulevaisuuden maailma tulee olemaan niin eri.

Tekoälykin käyttää jo olemassaolevaa tietoa pohjana.  Voi tietysti heittäytyä mielikuvitskokeiluihin.  Joka tapauksessa kestää vielä ennenkuin kaikki fyysiset ja mentaaliset työt tekee robotit. Ei ihan vielä kannata ajatella elävänsä futuurissa. 

Eihän se mikään turha pelko ole. Moni nuori näkee jo vanhemmistaan, miten uupuneita vanhemmat ovat oravanpyörässä juoksemiseen. 

Jos on osaamista niin työelämässä pitää olla samaan aikaan nöyrä ja röyhkeä. Oma TES kannattaa lukea läpi 10 kertaa ja opetella ulkoa. Sitten tietää kun työnantaja yrittää huijata. Jouduin jatkuvasti kyselemään ylityökorvausten, ateriakorvausten, kilometrikorvausten, jne korvausten perään. Kyllä ne sitten lopulta alkoivat tulemaan oikein. Ehkä ymmärsivät että vähemmällä työllä pääsee kun maksaa oikein verrattuna siihen tappelun määrään mitä välttelyn yrityksestä seurasi.

Palkankorotuksia pyysin jatkuvasti ja välillä niitä saikin. Vuosikymmenten jälkeen samoja hommia kiltisti tehnyt työkaveri ihmetteli miten minulla voi olla tuhansia euroja suurempi palkka kuin hänellä. Koska ruikutin koko ajan lisää ja siihen liiton korotukset prosentuaalisesti päälle. Kyllä se siitä kasvaa. Jos olisin vain kiltisti tehnyt kitisemättä duunia niin yhtä paska palkka olisi minullakin.

Työnantajan määräämät työtehtävät pitää kuitenkin aina kiltisti tehdä vaikka ne olisivat kuinka paskoja hommia tahansa. Pitää olla kuitenkin tarkasti selvillä että mikä kuuluu tavan työaikaan ja mikä on erilliskorvattavaa lisähommaa. Yötöillä, päivystyksillä ja varallaololla voi nostattaa omaa kuukausipalkkaa tuhansilla euroilla, jos sellaisia on vain omalla alalla mahdollista tehdä. Ei meilläkään niitä kaikki tee vaikka voisivat. Haluavat tehdä vain sen 8-16 työpäivän ja sitten kotiin.

Ei ihme, että pelkäävät itsekin pelkään ja valmistun kahden vuoden kuluttua. Koko ajan hoetaan, että vaatimukset kasvasvat ja koko ajan pitää olla nopeampi, eikä vaikuttamismahdollisuuksia omaan työtahtiinsa pian enää ole. Rehellisesti sanoen mietin päivittäin onko olemassa jotain ovea josta pääsisi pakenemaan, jonnekin helpompaan ammattiin. Mutta kamalaan sekin olisi heittää hukkaan vuosien työ ja vaiva.

Oikeassa ovat. Ehkä firmojen pitäisi tarkastella käytäntöjä. Ja joustojen mahdollisuutta. Vaihtomiehiä varalle myös. Osalle sopisi pienyrittäjyys jos se olisi helpompaa tai miksei muutenkin. Ammattitaito kehittyy aina.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on raskasta ja raskautuu koko ajan lisää. Niistä, joilla on töitä, revitään kaikki irti. Sopimukset ei pidä paikkaansa ja se on suostuttava tai irtisanotaan. Itse lähdin meneen ja oli hyvä päätös vaikkei tota rahaa kauheesti olekaan.

Niinpä. Kaikille ei taida sopia työelämä tai tuossa muodossa. Vaihtoehtoja moni kai etsii. Osalle taas toimii ilmeisesti jotkut firmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaikilla on diagnoosi ja burnout

Työn pitäisi joustaa ja olla helppoa/hauskaa/räätälöityä

Kyllä se entinen ja haukuttu lutterilainen asenne merkitsi paljon Suomen menestyksessä.  Vaivoja ei laskettu jos mieli eteenpäin.  Nyt pitää kaikki järjestellä ja mahdollistaa tarjottimelle valittavaksi.

Joitain vuosia sitten Yle Areenassa oli dokumenttisarja "Luterilainen työmoraali". Siinä kuvattiin hyvin muutosta, mikä on tapahtunut. Luterilaisessa työmoraalissahan ihminen raatoi työssään saadakseen taivaspaikan. Työtä ei siis tehty työnantajaa varten eikä varsinaisesti itseään varten paitsi sen osalta, että sai sitten kirkkaamman kruunun ja paremman mestan taivaassa. Työnantajan - joka kääri voitot taskuunsa ja jo elinaikanaan nautti ylellisestä elämästä - näkökulmasta luterilainen työmoraali oli tietenkin loistava juttu. 

Suomessa on asiat hyvin.  Vasta oli lehdessä juttu, että Portugalissa sairaanhoitaja tienaa tonnin kuussa.  

Repikää siitä.

Työelämä on muuttunut paljon jo sen 20 vuoden aikana mitä on omaa uraa takana. Työtehtäviä on tullut lisää, mutta kun joku jää eläkkeelle, niin ketään ei palkata tilalle, vaan työtehtävät jaetaan jäljelle jäävien kesken. Samalla palkan ostovoima on kuitenkin laskenut ihan kiitettävästi. Pelottaa minuakin. Vielä pitäisi jaksaa melekin 30 vuotta. Eläkekikäkin vaan nousee. 

Ihan aiheellinen pelko. Työuupumus on yleistä ihan aikuistenkin keskuudessa ja veikkaan, että nuo nuoret on nähneet mitä ympärillä tapahtuu ja siitä pelko kumpuaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kohtelu työelämässä näyttäytyy aika skitsofreeniltä. Meillä otetaan järjestelmällisesti "lupaavia" nuoria tekemään kivoimmat työtehtävät ja p*askimmat jätetään vanhemmile työntekijöille. Ottaa kieltämättä hiukan päähän tällainen epäoikeudenmukainen lelliminen. TOISAALTA olen kuullut että muualla nuoria kohdellaan tosi huonosti. Eivät saa perehdystä tehtävään, ei työvaatteita eikä -välineitä, ei taukoja, eikä välttämättä edes palkkaa. Ei ihme että nuoret menee sekaisin, kun normaali asiallinen kohtelu näyttää olevan harvassa, huonompaa kohtelua saavat varmaan masentuvat.

Nuo muutaman kuukauden tai vuoden kermaisissa työtehtävissä olleet "lupaavat" nuoret sitten ihmettelevät seuraavassa työpaikassa, kun pudotetaan maan päälle (tai ehkä valitettavasti sen alle), että mitä tapahtui? Ihmekös masentuvat. Tällainen työelämä ei ole hyvä kenellekään. Tasainen meno voi olla tylsä joillekin, mutta paras suurimmalle osalle.

Kunhan on oikeat työkaverit niin jaksaa töissä. Itse on työpaikkani nuorin ja vanhat työntekijät kiusaavat ja levittää ilkeitä juoruja. Paras on se että he juorusivat minun tehneen tällä viikolla jotain, vaikka olen saikulla.

Pomo ei ota kiusaamista tosissaan ja uskoo heidän puheita...