Keskustelu - Persoonallisuushäiriöt ovat kuin horoskoopit | Aihe vapaa

2023-07-22T10:59:00

Jokainen voi löytää jokaisesta häiriöstä itselleen tai toiselle sopivia oireita.

Vierailija

41/58 |

22.07.2023 | 17:19

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Tähän selvennyksenä, tarkoitan siis että ei olla voitu todistaa, että kaikilla, joilla on borderline olisi traumaa lapsuudessa jne. Joillakin kyllä, mutta ei kaikilla. Ja kaikille ei kehity samasta traumasta BPD, eli siinä on mahdollisesti muitakin tekijöitä.

-sama

Ei kai sen pitäisi tulla kenellekään enää yllätyksenä ettei samasta traumasta kehity kaikille bpd. Genetiikka ohjaa mitä kenellekin kehittyy ja suojaavat tekijät lieventää vauriota jne. Trauma ei synny siitä mitä tapahtuu vaan a) siitä miten voit reagoida (taistelu, pako, lamaantuminen), b) joudutko selviämään tilanteesta yksin, c) saatko jälkeenpäin tukea trauman purkamiseen ja d) temperamentti. Ainakin nämä vaikuttaa.

Edelleen, kaikilla joilla on BPD ei ole myöskään traumaa ollenkaan. Siksi ei ole vastuullista levittää ajatusta siitä, että persoonallisuushäiröluokituksesta voisi kyseisen häiriön kohdalla luopua, ja kaikkien kohdalla korvata se traumadiagnoosilla. CPTSD ja persoonallisuushäiriö esimerkiksi on kaksi täysin eri häiriötä. Jollain voi olla ne samaan aikaan, mutta todellakaan kaikilla persoonallisuushäiriöisillä ei ole sitä traumaa siellä taustalla.

Saisiko lähteen (muu kuin oma mututuntuma ja keittiöpsykologia) tähän ettei BPD linkity traumaan? On nimittäin sen verran paksua settiä nyt

Mielelläni.

"You might also experience BPD without having any history of traumatic or stressful life events. Or you might have had other types of difficult experiences."

https://www.mind.org.uk/information-support/types-of-mental-health-prob…

Niin, kun käyttää englanninkielistä lähdettä on hyvä myös osata englantia. Without traumatic or stressful life events; joka viittaa tapahtumiin joka voidaan eriyttää traumaattisista/epävakaista/turvattomista suhteista jotka itsessään ovat trauma, joskaan ei identifioitavissa yhdeksi tai useammaksi traumaattiseksi tapahtumaksi kuten esimerkiksi väkivallan kokeminen, onnettomuudet jne

Osaan englantia oikein hyvin, kiitos vaan. Kiva kun lähdet loukkaamaan toisen älykkyyttä argumenttina, classy. Ja tiedän tuon, mitä sanot. Mutta mikä on sinun pointtisi? Itselläni on CPTSD, joka nimenomaan johtuu niistä jatkuvista (BPD:tä sairastavan henkilön aiheuttamista) traumaattisista kokemuksista kotona, ja jokainen niistä on kyllä myös itsestään omalla tavallaan traumaattinen tapahtuma. Sitä ehkä kuvaisi juurikin tuo termi "stressful". Minulla ei kuitenkaan ole BPD:tä. Pitäisikö sinusta minut ja BPD-diagnoosin kriteerit käyttävä henkilö läntätä saman diagnoosin alle, vaikka oireet on hyvinkin erilaiset? Kuka tästä hyötyy? Eikö olisi parempi, että BPD on oma diagnoosinsa, ja sen rinnalla voi sitten myös olla se traumadiagnoosi? Tämähän on hyvin tunnettu fakta myös, että usein BPD on "comorbid" muiden diagnoosien kanssa.

Minusta ketään ei pidä lätkiä diagnoosin alle diagnosoimisen ilosta ja tarkoitukseni ei myöskään ole loukata, sitä pahoittelen. Termit mielestäni pitää käyttää oikein, etenkin jos lähtee vetämään kovin tiukkoja linjavetoja tai argumentteja.

Samasta syystä olisin varovainen miten traumoista, traumapohjasta tai haastavista elämäntilanteista puhutaan kun ne linkitetään diagnostiikkaan. Tästä voisi helposti jatkaa keskusteluun että kenen etu diagnoosi on? Lääketieteen joka pyrkii hoitamaan oireita? Vai yksilön joka diagnosoidaan? Vai voisiko näkökulma että erilaiset elämäntapahtumat (haastavat, stressaavat, traumaattiset ja miksi ikinä kukakin omia kokemuksiaan haluaa kutsua) voivatkin itseasiassa olla ihan looginen ja ymmärrettävä syy ihmisen reaktioille ja opituille toimintamalleille (jotka myös oireina nähdään)? Sen sijaan että lokeroidaan ja diagnosoidaan oireita voitaisiinkin lähestyä asiaa yksilön historian ja kokemusmaailman kautta ja ymmärtää sen vaikutukset häneen

Tarkoitukseni ei missään nimessä ole haastaa kenkään henkilökohtaisia kokemuksia, mutta mielelläni haastan nämä rajoittavat ja stigmatisoivat näkökulmat diagnostiikkaan ja diagnooseihin, etenkin jos näkökulma on tuomitseva ja kiistää aiempien kokemuksien osuuden tiettyjen haasteiden ja oireiden syntyyn leimaten ihmisen persoonallisuushäiriöiseksi ilman ympäristön vaikutusten huomiointia.

Ongelmani tässä on se, että kun BPD on hyvin erilainen kuin esimerkiksi CPTSD. Eli jos aletaan puhua vaikkapa näistä kahdesta asiasta ikään kuin samana asiana (mitä jotkut siis yrittävät tehdä. On ollut jopa niitä, jotka aidosti yrittävät väittää, että näiden välillä ei ole eroja. En voi käsittää tällaista ajatusta, ja uskon sen mahdollisesti johtuvan siitä, että monet eivät ole olleet läheisessä ihmissuhteessa molempien kanssa, tai ihmiset on juurikin diagnosoitu väärin jne.), niin hämmennys voi vain lisääntyä. Molemmat voivat olla traumatisoituneita (tai toinen olla olematta), mutta oireet niin erilaiset, että ei enää voida puhua samasta asiasta. Allergoriana vaikka, että joku voi olla auto-onnettomuudessa, ja hänelle tulee niskavaiva, ja toiselle vaikka murtunut sääriluu. Toki, on hyvä tietää, että molemmat olivat onnettomuudessa, mutta tärkeämpää on tietää miten hoitaa sitä ongelmaa, joka siitä onnettomuudesta seuraa. Mielestäni BPD:tä ja CPTSD:tä esimerkiksi hoidetaan vähän eri tavoin, nimenomaan koska oireet on erilaiset. Ja siinä on mielestäni se diagnoosin hyödyllisyys. Se hoitokeino. Itseäni on jopa terapiaakin enemmän auttanut lukea nimenomaan CPTSD:tä käsittelevää kirjallisuutta. Bessel van der Kolkia, Peter Levinea, Pete Walkeria, Gabor Matéta. En tiedä mitä mieltä he ovat näistä diagnoosien eroista, joten en nyt käytä heitä sen pointin esittämiseen, vaan sanon vain, että heidän kirjoituksistaan on ollut paranemiseni kannalta ihan todella paljon apua. Sen sijaan neuvoista, joita olen lukenut nimenomaan BPD:n kanssa eläville ei ole juurikaan itselleni hyötyä, koska en kamppaile tiettyjen asioiden kanssa, jotka ovat BPD:lle jo diagnoosikriteerien tasolla ominaisia. En tiedä selitänkö tätä hyvin, mutta näin minä käsitän sen syyn, miksi diagnooseilla on väliä. Ja nimenomaan persoonallisuushäiriönä pidän BPD:tä monesta syystä, ja ne syyt on mielestäni hyvin DSM:ssä ja muissa selitetty.

Ja tässä se ongelma mielestäni tuleekin kun katsotaan asiaa vain diagnoosin kautta; ei edes kaksi epävakaaksi diagnosoitua ole keskenään samanlaisia ja pistettävissä samaan muottiin. Toki tietyt kriteerit molemmilla täyttyvät, mutta miten ne heijastuu ihmisen toiminnassa on täysin eri asia ja siihen vaikuttaa ne opitut mallit kuin myös biologiset tekijät jne.

Diagnooseja tarvitaan, mutta tarvitaan myös ihmisyyttä ja ymmärrystä, halua nähdä yksilö diagnoosin takana ja kuinka tätä voi tukea. Leimaaminen ja vertaaminen ei auta ketään, ei läheisiä eikä yksilöä itseään.

Vastaa

Tapahtumat

Persoonallisuushäiriöt ovat kuin horoskoopit

Kommentit (58)