Persoonallisuushäiriöt ovat kuin horoskoopit

Oletko Kauris?

Vierailija kirjoitti:

Oletko Kauris?

En. Oletko sinä neitsyt?

Ovatko kaikki skorpionit narsisteja?

Höpöti pöpöti. Persoonallisuushäiriön diagnoosiin vaaditaan, että niistä oireista on tietty määrä. Joo, kaikilla ihmisillä on niitä piirteitä, se on ihan tunnettu fakta. Jos ei ole häiriötä, niin usein ihmiset myös haluaa itse työstää niitä asioita. Sen sijaan persoonallisuushäiriöinen ei näe itsessään mitään vikaa.

Totta kai jokaisessa on piirteitä jostakin - samalla tavalla, kuin jokaisella on joskus päänsärkyä, muita kipuja, surua, stressiä... Mutta kun niitä oireita on tarpeeksi, ne alkavat haitata normaalielämää. Siinä vaiheessa on hyvä saada diagnoosi, oli se sitten migreeni, kipudiagnoosi, mielenterveydenhäiriö tai persoonallisuushäiriö. Näin ainakin teoriassa voidaan auttaa tätä yksilöä. Persoonallisuushäiriöinen saa usein apua terapiasta, mikäli kunta sellaista tarjoaa.

T. Diagnosoidusti epävakaa

Minulla on persoonallisuushäiriö ja lähinnä ihmetyttää miten hyvin persoonallisuushäiriöiden luonnehdinnat pitää paikkansa. Ja joo, kaikilla on kaikkia oireita vähän.

Vierailija kirjoitti:

Höpöti pöpöti. Persoonallisuushäiriön diagnoosiin vaaditaan, että niistä oireista on tietty määrä. Joo, kaikilla ihmisillä on niitä piirteitä, se on ihan tunnettu fakta. Jos ei ole häiriötä, niin usein ihmiset myös haluaa itse työstää niitä asioita. Sen sijaan persoonallisuushäiriöinen ei näe itsessään mitään vikaa.

Ei pidä paikkaansa ettei näe itsessään vikaa. Tuo koskee lähinnä narsisteja ja ehkä histrionisia.

Vierailija kirjoitti:

Höpöti pöpöti. Persoonallisuushäiriön diagnoosiin vaaditaan, että niistä oireista on tietty määrä. Joo, kaikilla ihmisillä on niitä piirteitä, se on ihan tunnettu fakta. Jos ei ole häiriötä, niin usein ihmiset myös haluaa itse työstää niitä asioita. Sen sijaan persoonallisuushäiriöinen ei näe itsessään mitään vikaa.

Minulla on todettu kolme eri persoonallisuushäiriötä ja syy miksi hain apua alunperin oli, koska koin itseni vialliseksi ja kärsin lähes päivittäin. Minulla ei ollut töitä, kavereita enkä pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa. Nyt diagnoosin myötä minulla on... Sama tilanne ja Kelalle valitus vireillä, koska eivät myöntäneet tukea psykoterapiaan.

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Ovatko kaikki steppaavat menninkäiset hyljemiehiä?

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Jos olisit oikea terapeutti, osaisit käsitteet suomeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöti pöpöti. Persoonallisuushäiriön diagnoosiin vaaditaan, että niistä oireista on tietty määrä. Joo, kaikilla ihmisillä on niitä piirteitä, se on ihan tunnettu fakta. Jos ei ole häiriötä, niin usein ihmiset myös haluaa itse työstää niitä asioita. Sen sijaan persoonallisuushäiriöinen ei näe itsessään mitään vikaa.

Minulla on todettu kolme eri persoonallisuushäiriötä ja syy miksi hain apua alunperin oli, koska koin itseni vialliseksi ja kärsin lähes päivittäin. Minulla ei ollut töitä, kavereita enkä pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa. Nyt diagnoosin myötä minulla on... Sama tilanne ja Kelalle valitus vireillä, koska eivät myöntäneet tukea psykoterapiaan.

Pahoittelut, en miettinyt loppuun asti koska itselläni kokemusta lähinnä narsisteista ja diagnosoimattomasta mutta todella selkeästi BPD:n kanssa elävästä henkilöstä lähipiirissä. Tottahan tuo varmasti on, ja unohdan joskus että niitä on muitakin kuin nämä klusteri B:n häiriöt. Tämä kuitenkin on usein keissi narsismin ja vaikkapa antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kanssa. Jos menevät terapiaan, he usein oppivat siellä vain parempia manipulaatiotekniikoita. Mutta varmaan sekin yksilöllistä.

Lähinnä pointtini oli se, että niitä oireita voi olla, mutta jos niitä on niin paljon, että diagnoosi tulee, ja silti kokee ne ihan höpöhöpöjutuiksi, niin se kyllä silloin viittaa todella vahvasti puoltaa sitä häiriödiagnoosia, koska on niin sokea omalle toiminnalleen.

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella  erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella  erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Tähän selvennyksenä, tarkoitan siis että ei olla voitu todistaa, että kaikilla, joilla on borderline olisi traumaa lapsuudessa jne. Joillakin kyllä, mutta ei kaikilla. Ja kaikille ei kehity samasta traumasta BPD, eli siinä on mahdollisesti muitakin tekijöitä. 

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella  erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Samat oireet voidaan tulkita toisin tavoin riippuen tutkijasta. Negativistinen voi olla ADHD tai OCDP voi olla asperger. Jos tutkittava on tottunut kätkemään tai "maskaamaan" nepsy oireitaan, mutta kertoo millaisia oireita ja vaikutteita niillä on, niin saattaa täyttää persoonallisuushäiriön yleisiä kriteereitä "Yksilön luonteenomaiset ja pysyvät sisäisen kokemisen tavat ja käytös kokonaisuudessaan poikkeavat merkittävästi kulttuurin sisäisistä normeista", "Poikkeama ilmenee pysyvänä käytösmallina, joka on joustamaton, sopeutumaton tai muutoin häiriintynyt laajalti eri henkilökohtaisissa ja sosiaalisissa tilanteissa", "Käytösmalli aiheuttaa henkilökohtaista kärsimystä tai vastoinkäymisiä sosiaalisessa selviytymisessä tai molempia.".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella  erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Tähän selvennyksenä, tarkoitan siis että ei olla voitu todistaa, että kaikilla, joilla on borderline olisi traumaa lapsuudessa jne. Joillakin kyllä, mutta ei kaikilla. Ja kaikille ei kehity samasta traumasta BPD, eli siinä on mahdollisesti muitakin tekijöitä. 

-sama

Ei kai sen pitäisi tulla kenellekään enää yllätyksenä ettei samasta traumasta kehity kaikille bpd. Genetiikka ohjaa mitä kenellekin kehittyy ja suojaavat tekijät lieventää vauriota jne. Trauma ei synny siitä mitä tapahtuu vaan a) siitä miten voit reagoida (taistelu, pako, lamaantuminen), b) joudutko selviämään tilanteesta yksin, c) saatko jälkeenpäin tukea trauman purkamiseen ja d) temperamentti. Ainakin nämä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella  erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Tähän selvennyksenä, tarkoitan siis että ei olla voitu todistaa, että kaikilla, joilla on borderline olisi traumaa lapsuudessa jne. Joillakin kyllä, mutta ei kaikilla. Ja kaikille ei kehity samasta traumasta BPD, eli siinä on mahdollisesti muitakin tekijöitä. 

-sama

Ei kai sen pitäisi tulla kenellekään enää yllätyksenä ettei samasta traumasta kehity kaikille bpd. Genetiikka ohjaa mitä kenellekin kehittyy ja suojaavat tekijät lieventää vauriota jne. Trauma ei synny siitä mitä tapahtuu vaan a) siitä miten voit reagoida (taistelu, pako, lamaantuminen), b) joudutko selviämään tilanteesta yksin, c) saatko jälkeenpäin tukea trauman purkamiseen ja d) temperamentti. Ainakin nämä vaikuttaa.

Kopsaan toisesta ketjusta viestin:

Vahvistusharha saattaa syntyä siitä, että henkilöllä on traumatausta ilman mielenterveyshäiriöitä. Meillä pidetään laajasti psykoanalyysia kiveen hakattuna totuutena ja tervekkin ihminen voidaan tulkita kiistävän totuuden, jos ei koe alkoholistien kasvatuksen haittaavan elämäänsä. Kiintymyssuhteet ja varhaislapsuuden vuorovaikutusten vaikutukset ovat mielenkiintoinen teoria ja hyödyttää monia, mutta ne eivät päde kaikkiin ihmisiin.

---

Vahvisharha alkuperäisessä viestissä viittasi mahdollisuuteen, että yksittäiset tilanteet ja kokemukset ovat korostuneet liikaa tutkijan mielessä ja hän päätti diagnoosin alitajunnassaan ennen tutkimusten päättymistä ja epätietoisesti ohjasi keskustelua niin, että sai vahvistuksen uskomukselleen. Jotkut ihmiset ovat todella herkkiä suggestiolle tai haluavat välttävää konfliktia niin paljon, että myöntäilevät tutkijaa, vaikka tilanne olisi eri. Joillain ihmisillä myös ajattelu on monimutkaista, mutta ulossaanti heikkoa, josta esimerkkinä:

Häneltä kysyttiin saako eläimiä kiduttaa ja tappaa. Hänen ajatuksensa ohjaantui lihantuotantoon. Siellä eläimet elävät surkeissa oloissa ja lopulta tapetaan, jotta ihmisille saadaan ruokaa. Tätä tehdään yleisesti ja hän itsekkin syö lihaa, joten vastaa, että saa. Tutkija saa tästä psykopaatin vinkin, vaikka todellisuudessa henkilö olisi todella eläinrakas ja empaattinen.

Häneltä kysyttiin, että haastaako riitaa muiden ihmisten kanssa. Hänellä on tapana töksäyttää asioita liian suoraan, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Hän huomaa aiheuttavansa riita tilanteita, joten vastaa kyllä. Tämä antaa kuvan, että hän käyttäytyy riitaisasti.

Ongelmana tutkimuksissa on se, ettei tutkija välttämättä tunne tutkittavaa. Asiakkaan sanat ja eleet saattavat poiketa "normaalista", jolloin nolostunut tai hermostunut nauru tulkitaan ylimielisyytenä tai ylpeytenä ja vitsit totuutena. Tutkija ei saisi tehdä mitään omia oletuksia tai johdatella keskustelua, mutta tämä on todella vaikeaa. Kokemukset edellisten asiakkaiden kanssa jäävät alitajuntaan ja lihasmuisti ottaa herkästi vallan.

Myös vanhat kirjaukset asiakkaasta saattavat aiheuttaa ennakkoasenteita, jotka aiheuttaa tai vahvistaa kuvaa. Lääkärit ja hoito-alan eri ammattilaiset ovat myös ihmisiä ja samalla tavalla alttiita virheille kuin me muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella  erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Tähän selvennyksenä, tarkoitan siis että ei olla voitu todistaa, että kaikilla, joilla on borderline olisi traumaa lapsuudessa jne. Joillakin kyllä, mutta ei kaikilla. Ja kaikille ei kehity samasta traumasta BPD, eli siinä on mahdollisesti muitakin tekijöitä. 

-sama

Ei kai sen pitäisi tulla kenellekään enää yllätyksenä ettei samasta traumasta kehity kaikille bpd. Genetiikka ohjaa mitä kenellekin kehittyy ja suojaavat tekijät lieventää vauriota jne. Trauma ei synny siitä mitä tapahtuu vaan a) siitä miten voit reagoida (taistelu, pako, lamaantuminen), b) joudutko selviämään tilanteesta yksin, c) saatko jälkeenpäin tukea trauman purkamiseen ja d) temperamentti. Ainakin nämä vaikuttaa.

Edelleen, kaikilla joilla on BPD ei ole myöskään traumaa ollenkaan. Siksi ei ole vastuullista levittää ajatusta siitä, että persoonallisuushäiröluokituksesta voisi kyseisen häiriön kohdalla luopua, ja kaikkien kohdalla korvata se traumadiagnoosilla. CPTSD ja persoonallisuushäiriö esimerkiksi on kaksi täysin eri häiriötä. Jollain voi olla ne samaan aikaan, mutta todellakaan kaikilla persoonallisuushäiriöisillä ei ole sitä traumaa siellä taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Kunhan nyt ensin päästäisiin maailmalla käyttämään edes Borderline Personality Disorderia Emotionally Unstable Personality Disorderin sijaan. Saati sitten muut persoonallisuushäiriöt.

Paljon on vielä tekemistä stigman hälventämiseksi. Suomessa terveys- ja sosiaalialan kouluissa (kaikilla asteilla) tätä asiakasryhmää tuskin käsitellään ja samaan aikaan tämä ryhmä on korostunut erityisesti sosiaaliala- ja mielenterveyspalveluissa, joko täyttäen diagnoosin kriteerit tai on diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöt" ovat erittäin vahingollinen nimitys lapsuustraumoille, jotka ovat kaikki täysin parannettavissa ja on siksi todella mautonta antaa ymmärtää niiden olevan "häiriintynyt persoonallisuus". Onneksi näistä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, tuskin menee montakaan vuotta kun esimerkiksi järkyttävä konsepti "borderline personality disorder" vihdoin saa kuvaavamman nimen "chronic relational trauma disorder". Toki sekin on turha nimitys traumoille, mutta monissa maissa vakuutusyhtiöt hinkuvat näitä diagnoosikoodeja.

T: terapeutti.

Minun on oltava tästä vähän eri mieltä. En ole terapeutti, mutta sen sijaan olen lukenut näistä asioista niin monta kirjaa ja ollut niin monta vuotta terapiassa, että koen voivani ilmaista suhteellisen valistuneen mielipiteen tästä.

Uskon, että monilla diagnosoidaan turhaan BPD, kun kyseessä oikeasti on CPTSD eli kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Itselläni on jälkimmäinen, pahoinpitelijälläni selkeästi (ei pelkästään minun mielestäni, lähipiiristä löytyy psykologian ammattilaisia) diagnosoimaton borderline. Olemme todella  erilaisia ihmisiä, mutta osa oireista näyttää vähän samalta, esim tunteiden säätelyn vaikeudet jne. En nyt lähde tässä sen syvällisemmin analysoimaan eroja, mutta tästä on paljon kirjoitettu.

Oikea diagnoosi on tärkeä. En usko, että bordeline pitäisi poistaa diagnoosina, vaan se pitäisi erottaa selkeämmin muista traumoista. En epäile, ettei heillä olisi ollut traumaa joskus myös, ja vakavaakin, mutta sitähän ei ole voitu todistaa heillä tai kaikilla muillakaan persoonallisuushäiriöisillä.

Ja vielä, että on iso ero niiden välillä, jotka saavat borderline diagnoosin ja hakeutuvat hoitoon (mikä on todella hienoa ja kunnioitettavaa, hatunnosto heille) ja niiden, jotka eivät näe omia virheitään ja satuttavat sitä kautta muita.

Tähän selvennyksenä, tarkoitan siis että ei olla voitu todistaa, että kaikilla, joilla on borderline olisi traumaa lapsuudessa jne. Joillakin kyllä, mutta ei kaikilla. Ja kaikille ei kehity samasta traumasta BPD, eli siinä on mahdollisesti muitakin tekijöitä. 

-sama

Ei kai sen pitäisi tulla kenellekään enää yllätyksenä ettei samasta traumasta kehity kaikille bpd. Genetiikka ohjaa mitä kenellekin kehittyy ja suojaavat tekijät lieventää vauriota jne. Trauma ei synny siitä mitä tapahtuu vaan a) siitä miten voit reagoida (taistelu, pako, lamaantuminen), b) joudutko selviämään tilanteesta yksin, c) saatko jälkeenpäin tukea trauman purkamiseen ja d) temperamentti. Ainakin nämä vaikuttaa.

Edelleen, kaikilla joilla on BPD ei ole myöskään traumaa ollenkaan. Siksi ei ole vastuullista levittää ajatusta siitä, että persoonallisuushäiröluokituksesta voisi kyseisen häiriön kohdalla luopua, ja kaikkien kohdalla korvata se traumadiagnoosilla. CPTSD ja persoonallisuushäiriö esimerkiksi on kaksi täysin eri häiriötä. Jollain voi olla ne samaan aikaan, mutta todellakaan kaikilla persoonallisuushäiriöisillä ei ole sitä traumaa siellä taustalla. 

Saisiko lähteen (muu kuin oma mututuntuma ja keittiöpsykologia) tähän ettei BPD linkity traumaan? On nimittäin sen verran paksua settiä nyt