Minä kirjoitin sen ketjun, lapseni on kuollut,vauvani on poissa.
Tiesin ettei tänne kannattaisi kirjoittaa, koska ihmiset osaavat olla outoja. Kiitin myöskin osanotoista.
Minä vain satun kuulumaan niihin ihmisiin, jotka työstävät suruaan kirjoittamalla. On myös totta, että vauvani videolla vilkutti kädellään. Muuten hän vain makasi keskoskaapissaan liikkumatta. En ole vanhemmille lapsilleni antanut vauvan kuvaa leikkeihin, vaan olohuoneessamme vauvan kuva on kehyksissä sivupöydällä ja siihen pöydälle vanhemmat lapseni menivät autoineen leikkimään, aivan kuin vauvan kanssa. 3v ja 5v todellakin tajuavat tilanteen. He ymmärtävät ettei velivauva tule kotiin. He myös näkevät miten minä ja mieheni itkemme ja varmasti ahdistuvat siitäkin ja siksi nukkuvat yöt levottomasti. Olemme kertoneet heille että meillä on vauvaa ikävä, mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, asetamme kaikki lapsemme samalle viivalle, kerromme myös koko ajan vanhemmille lapsille kuinka tärkeitä he ovat.
Imelää tai ei, näin asiat vain ovat.
Sitten vielä ylläpidolle kysymys. Vuosia olen teidän asiakkaanne ollut palstalla, enkä ole tajunnutkaan ettei tänne saa kirjoittaa mitään ikävää, muuten viesti poistetaan asiattomana? Jos kerran ip osoitteen kautta saatte tietää kuka minä olen, olisin kiinnostunut yhteydenotostanne, koska suoraan sanottuna, minua loukkasi tuo.
Jokainen käsittelee suruaan eritavoin ja tämä on minun tapani. Olen ehkä liian suora ja avoin, mutten halua padota sisälle mitään sillä haluan joskus päästä tästä pahimmasta irti ja jatkaa elämääni, kahden lapseni ja mieheni kanssa.
Emme halunneet järjestää hautajaisia ennen joulua, sillä ainut mahdollisuus olisi ollut jouluviikko, johtuen juuri ruumiinavauksesta. Siksi vasta heti joulun jälkeen. Kuten jo aiemmin kerroin minulla on kaikki raskaudet olleet vaikeita ja lapset syntyneet keskosina, siksi nyt sektion yhteydessä tehtiin sterilisaatio, koska lääkärit kertoivat ettei kehoni kestäisi enää raskauksia, eikä varsinkaan supistusestohoitoja joita väistämättä tarvitsisin.
Kiitos kaunis kaikille ja joulun toivotuksia teille. Miettimisen aihetta varmasti juttuni antoi, jos ei muuta. Elämä on tässä ja nyt, huomenna kaikki voi olla toisin.
Edelleen se äiti.
Kommentit (38)
Mutta toivotan perheellenne voimia selvitä surusta ja rauhaisaa joulua!
Ja olen syvästi pahoillani muiden palstamammojen törkeyksistä. :( Että osaavat olla todella ilkeitä!
Voimia koko perheelle sinne!
Ihmiset tällä palstalla ovat vain välillä niin typeriä. Ajattelevat, että se olisi suurempi häpeä heille, jos joskus antaisivat empatiaa ihmiselle joka sitä ei ansaitse, kuin että hävyttömästi kirjoittavat ihmiselle, jonka luulevat olevan provo, mutta ei olekaan.
Suurin osa ihmisistä on kuitenkin lämpimiä ja tuntevia, ja ottavat parhaansa mukaan osaa suruunne.
Voimia teidän perheelle.
anteeksipyyntö niiden puolesta jotka sinua ovat törkykommenteillaan loukannut. En ole lukenut alkuperäistä ketjua, mutta tämän palstan tason huomioiden voin vain arvailla, mitä siellä on ollut.
mihin vauvanne kuoli, oliko keskonen? Voimia vaikeaan tilanteeseen ja halit!
Vierailija:
Jos kerran ip osoitteen kautta saatte tietää kuka minä olen, olisin kiinnostunut yhteydenotostanne, koska suoraan sanottuna, minua loukkasi tuo.
Itsellä kolme lasta ja jos joku niistä kuolisi niin maailmani romahtaisi :( Uskon että puhuminen/kirjoittaminen auttaa mutta suruja on niin paljon kuin ihmisiä, kaikki käsittelee sen niin erilailla kuin vaan voi. Paljon voimia sinulle ja perheellesi!!
Luin eilen kirjoittamasi viestin ja vastasinkin siihen, kyyneleet tulivat silloin jo silmiini...
Ei kai edes täällä kukaan loukkaa oikeasti surevaa perhettä!!!
Luin myöskin osan eilisestä ketjusta ja ihmettelin tuota ihmisten käyttäytymistä. Toivottavasti me emme onnistu kasvattamaan omista lapsistamme samanlaisia tunteettomia hirviöitä!
Siksi eivät voi uskoa muuhun kuin provoon.
Hyvä esimerkki on paikallinen sanomalehti, joka teki sunnuntaijutun lapsikuoleman kohdanneesta perheestä. Toimittajan kommentti erillään jutusta oli lapsellinen. Toimittaja kun totesi, että lapsikuolema koskettaa vuosittain satoja ihmisiä Suomessakin. Ketä ne sadat sitten ovat, jäi minulle epäselväksi. Lapsikuolemia nyt kuitenkin sattuu suomessa vajaat viisisataa vuodessa. Joten näillä lapsilla on jo tuhansia hyvin läheisiä ihmisiä. Sitä toimittaja ei ilmeisesti pystynyt edes ajattelemaan, kun sadatkin varmasti tuntui hänestä jo kovin suurelta luvulta.
Provon huutajatkaan eivät varmasti pysty kohtaamaan totuutta, ja sitähän voidaan pitää aivan inhimillisenäkin asiana.
kuitenkin kahdesti miettiä ennenkuin kirjoittaa inhottavia asioita kun kerran on se mahdollisuus että ei olekaan provo. Minusta tämmöisissä toista satuttavissa asioissa on parempi että on mieluummin kirjoittamatta mitään jos ei ole muuta tarkoitusta kuin loukata.
Isäni ei ole ikinä tunnustanut minua ja kysyin, voisiko minulla olla oikeus aikuisiällä tunnustamiseen ja omaan osuuteeni hänen perinnöstään kuten hänen " oikeilla" lapsillaan. Sain aivan tajuttomia kommentteja:
- Provo - kellään ei voi olla tällaista tilannetta (?!)
- Ahne horatsu
- Jätä se miesparka rauhaan ja anna sen elää omaa elämäänsä oikean perheensä kanssa
- Äitisi on toinen nainen, joka on yrittänyt rikkoa miehen perheen viettelemällä ja hankkiutumalla raskaaksi (isä meni naimisiin 6 v. syntymäni jälkeen).
-jnejne
Lueskelin eilen ketjua ja sitten jätin lukematta loput. Tuli sun ja perheesi puolesta niin surullinen olo. Uskon, että monet enemmän tai vähemmän mökkihöpryyteen sairastuneet kotirouvat käyvät täällä päästelemässä anonyymisti höyryjään ja saavat jotain tyydytystä muiden höykyttämisestä.
Kaikkea hyvää ja jaksamista surunne kanssa.
Otan osaa, ap. Osaat kirjoittaa oikein kauniisti, mikä on aika harvinaista tällä palstalla...
Voimia sinulle ja perheellesi! Ja hyvää joulua, joka tapauksessa!
en ole lukenut aikaisempaa ketjua, mutta kyllä rupesi itkettämään tämän luettuani. Halaus koko perheelle. On varmasti todella raskasta nyt. Voi.. onneksi teillä on kaksi ihanaa lasta, joiden hoitamiseen ja hellimiseen voitte keskittyä.
Lämmintä joulua ja helpompia aikoja toivottaen, 2 pienen tytön äiti.
Osanottoni kaikille lapsensa menettäneille.