Olen 38 v mies ja en kiinnosta naisia yhtään

Vierailija kirjoitti:

Suominaisille ei kelpaa työtön mies.

Mutta kun käyn lomamatkoilla Japanissa, niin Tokion Tinderissä japanilaisille naisille ei ole mikään ongelma, kun olen työtön.

Tämän takia olen Suomessa mielummin vapaaehtoisesti sinkku enkä käy edes treffeillä. M28

Käyn ihan vakituisesti töissä mutta en saa tinderissä osumia ja en kelpaa oikein naisille.. naiset eivät ota yhteyttä eivätkä vastaa missään

No asia on sitten selvä ihmisten mielestä oon viallinen sekopää jankuttaja, ja ikisinkku, asia on sitten selvä.

Onneksi mulla on sentää perhe elossa, ja oon terve ja vakituinen työpaikka ja rahaaki että pärjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suominaisille ei kelpaa työtön mies.

Mutta kun käyn lomamatkoilla Japanissa, niin Tokion Tinderissä japanilaisille naisille ei ole mikään ongelma, kun olen työtön.

Tämän takia olen Suomessa mielummin vapaaehtoisesti sinkku enkä käy edes treffeillä. M28

Mies on onnellisin sinkkuna.

Varmaan noin yleensä on helppo elää sinkkuna, mutta eikö pieni romanssi naisen kanssa silloin tällöin olisi mukavaa?

No asia on sitten ihan selvä. en tuu enää koskaa kiinnostaan ketään.. enkä saa kavereita ja oon viallinen, asia on selvä.. nuorempana kyllä kelpasin ja oli kavereitaki

Näin se elämä muuttuu statusta ei ole ja mies rupsahtaa menettää kaverit ja velkaantuu, tällästä se elämä vaan on, ei voi mitään.

Saan syyttää itteänikin ku oon velkaantunut ja menettäny kaverini ja en enää aktiivisesti etsi naista ja panosta itseeni.

Vierailija kirjoitti:

No asia on sitten ihan selvä. en tuu enää koskaa kiinnostaan ketään.. enkä saa kavereita ja oon viallinen, asia on selvä.. nuorempana kyllä kelpasin ja oli kavereitaki

Älä haikaile niitä menneitä! Tuu tähän aikaan, nykyiseen ikääsi, nykyiseen ulkonäköösi ym ja kato mitä se sinulle tarjoaa. Tuo vakituinen yötyö on tietty hieman hankala kun toiset valvoo silloin kun sinä nukut.

Vierailija kirjoitti:

Suominaisille ei kelpaa työtön mies.

Mutta kun käyn lomamatkoilla Japanissa, niin Tokion Tinderissä japanilaisille naisille ei ole mikään ongelma, kun olen työtön.

Tämän takia olen Suomessa mielummin vapaaehtoisesti sinkku enkä käy edes treffeillä. M28

Japanissa, jossa työtä arvostetaan enemmän kuin missään muualla maailmassa. Et kelpaisi japanilaisille aviomieheksi. Taidat jättää kertomatta olevasi työtön sossupummi.

Joo en tiiä mitä tänne sanoo pahoitan vaan mieleni ja tulen pahalle tuulelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No asia on sitten ihan selvä. en tuu enää koskaa kiinnostaan ketään.. enkä saa kavereita ja oon viallinen, asia on selvä.. nuorempana kyllä kelpasin ja oli kavereitaki

Älä haikaile niitä menneitä! Tuu tähän aikaan, nykyiseen ikääsi, nykyiseen ulkonäköösi ym ja kato mitä se sinulle tarjoaa. Tuo vakituinen yötyö on tietty hieman hankala kun toiset valvoo silloin kun sinä nukut.

No kun en saan niitä tavallisia pyöreitäkään naisia mihin mulla voisi olla saumaa, en vain kiinnosta ketään naisia ja tuntuu pahalta

Vierailija kirjoitti:

Minua niin loukkaa toisinaan boomereiden kyselyt ja utelut naisasioista. En viitsi oikein sanoa totuutta heille. He kuvittelevat, että kaikki alle 40-vuotiaat kävisivät yöelämässä naisia jahtaamassa. Minä en ole yöelämässä koskaan viihtynyt. Ahdistun siellä ja kyyhöttäisin yksin jossain nurkkapöydässä.

Mutta missä muualla tavismies muka sitten voisi tavata naisia? Ei missään. 

Vanhuskäppänät eivät vain tajua nykypäivän maailmanmenosta yhtään mitään. Kuuntelen mieluummin erämääjärven rannalla kuikan huutoa, kuin olisin jossain yökerhon metelissä.

Minä en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista panemisesta nyt puhumattakaan. Asia on äärimmäisen kipeä ja arka. Olen toisinaan hautonut itsemurhaakin, mutta nämä ajatukset katoavat, kun löydän vapaa-ajalle mielekästä tekemistä. Monesti meistä ajatellaan että olemme syrjäytyneitä, mutta minä olen keskituloinen kaupungin virkamies. 

M38

Kuulostaa siltä, että ongelmat on enemmän sosiaalisissa taidoissa. Osaat kuitenkin kirjoittaa ja kertoa itsestäsi tavalla, joka saa tällaisen satunnaisen ohikulkijan toivomaan, että sinulle löytyisi joku ihana nainen, joka osaisi nähdä sen kömpelyyden alla, mikä helmi olet sisimmässäsi.

Ihan riippumatta siitä, onko sinulla jotain nepsydiagnoosia vai ei, neuvoisin kääntymään nepsyvalmentajan puoleen. Heillä on osaamista ihmisistä, joilla on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä ja heidän kanssa voi näitä asioita harjoitella. 

Kirjoittaminen on sinulla vahvuus, joten kannattaisi tutustumisvaiheessa panostaa siihen. Olen itse sen ikäinen, ettei nuoruudessani ollut mitään Tinderiä, mutta oli mahdollisuus viestittelyyn tietokoneella ja myös sähköposti. Kirjoittamalla viestejä ja sähköposteja voi tutustumisessa päästä jo aika pitkälle ja puhelimessa voi sitä tutustumista jatkaa ennen ensimmäistä tapaamista. Kun molemmat ovat korviaan myöten ihastuneita ennen tapaamista, niin siinä tapaamisessa ei haittaa niin kovasti, jos aluksi molemmat vähän ujostelevat ja keskustelu takkuaa.

Tuo kuikan huudon kuunteleminen erämaajärven rannalla on ehdottomasti sellainen, mitä kannattaa käyttää! Esim: "Etsin rinnalleni luonnossa viihtyvää kumppania, jonka kanssa voisin kuunnella kuikan huutoa erämaajärven rannalla." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun kerron: koska olet ärsyttävä, epävakaa, itsesäälissä rypevä jankkaava setämies joka syyttää naisia omista ongelmistaan eikä osaa katsoa peiliin saati kuunnella muiden neuvoja.

Naisten neuvoja ei kannata kuunnella eikä kysyä missään asiassa. Kysytkö kalastusvinkkejä kalastajalta vai kalalta?

Kai se kalakin osaa sanoa, minkänäköiset uistimet näyttää houkuttelevilta?

Niinpä niin Allu. Sitten kun puhe luistaa 🥰

Töissä ei naiset katso ees mun päälle.. ei niitä kiinnosta yhtään.. eikä ne mitää mulle juttelekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun kerron: koska olet ärsyttävä, epävakaa, itsesäälissä rypevä jankkaava setämies joka syyttää naisia omista ongelmistaan eikä osaa katsoa peiliin saati kuunnella muiden neuvoja.

Naisten neuvoja ei kannata kuunnella eikä kysyä missään asiassa. Kysytkö kalastusvinkkejä kalastajalta vai kalalta?

Kai se kalakin osaa sanoa, minkänäköiset uistimet näyttää houkuttelevilta?

Tottahan kalastajan täytyy tietää millä rannalla ja millä syvyydellä ja mihin aikaan kala liikkuu ja millainen syötti houkuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua niin loukkaa toisinaan boomereiden kyselyt ja utelut naisasioista. En viitsi oikein sanoa totuutta heille. He kuvittelevat, että kaikki alle 40-vuotiaat kävisivät yöelämässä naisia jahtaamassa. Minä en ole yöelämässä koskaan viihtynyt. Ahdistun siellä ja kyyhöttäisin yksin jossain nurkkapöydässä.

Mutta missä muualla tavismies muka sitten voisi tavata naisia? Ei missään. 

Vanhuskäppänät eivät vain tajua nykypäivän maailmanmenosta yhtään mitään. Kuuntelen mieluummin erämääjärven rannalla kuikan huutoa, kuin olisin jossain yökerhon metelissä.

Minä en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista panemisesta nyt puhumattakaan. Asia on äärimmäisen kipeä ja arka. Olen toisinaan hautonut itsemurhaakin, mutta nämä ajatukset katoavat, kun löydän vapaa-ajalle mielekästä tekemistä. Monesti meistä ajatellaan että olemme syrjäytyneitä, mutta minä olen keskituloinen kaupungin virkamies. 

M38

Kuulostaa siltä, että ongelmat on enemmän sosiaalisissa taidoissa. Osaat kuitenkin kirjoittaa ja kertoa itsestäsi tavalla, joka saa tällaisen satunnaisen ohikulkijan toivomaan, että sinulle löytyisi joku ihana nainen, joka osaisi nähdä sen kömpelyyden alla, mikä helmi olet sisimmässäsi.

Ihan riippumatta siitä, onko sinulla jotain nepsydiagnoosia vai ei, neuvoisin kääntymään nepsyvalmentajan puoleen. Heillä on osaamista ihmisistä, joilla on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä ja heidän kanssa voi näitä asioita harjoitella. 

Kirjoittaminen on sinulla vahvuus, joten kannattaisi tutustumisvaiheessa panostaa siihen. Olen itse sen ikäinen, ettei nuoruudessani ollut mitään Tinderiä, mutta oli mahdollisuus viestittelyyn tietokoneella ja myös sähköposti. Kirjoittamalla viestejä ja sähköposteja voi tutustumisessa päästä jo aika pitkälle ja puhelimessa voi sitä tutustumista jatkaa ennen ensimmäistä tapaamista. Kun molemmat ovat korviaan myöten ihastuneita ennen tapaamista, niin siinä tapaamisessa ei haittaa niin kovasti, jos aluksi molemmat vähän ujostelevat ja keskustelu takkuaa.

Tuo kuikan huudon kuunteleminen erämaajärven rannalla on ehdottomasti sellainen, mitä kannattaa käyttää! Esim: "Etsin rinnalleni luonnossa viihtyvää kumppania, jonka kanssa voisin kuunnella kuikan huutoa erämaajärven rannalla." 

Mä poistin tinderin, ei mun juttu,, liian hoikkia ja pinnallisia naisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua niin loukkaa toisinaan boomereiden kyselyt ja utelut naisasioista. En viitsi oikein sanoa totuutta heille. He kuvittelevat, että kaikki alle 40-vuotiaat kävisivät yöelämässä naisia jahtaamassa. Minä en ole yöelämässä koskaan viihtynyt. Ahdistun siellä ja kyyhöttäisin yksin jossain nurkkapöydässä.

Mutta missä muualla tavismies muka sitten voisi tavata naisia? Ei missään. 

Vanhuskäppänät eivät vain tajua nykypäivän maailmanmenosta yhtään mitään. Kuuntelen mieluummin erämääjärven rannalla kuikan huutoa, kuin olisin jossain yökerhon metelissä.

Minä en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista panemisesta nyt puhumattakaan. Asia on äärimmäisen kipeä ja arka. Olen toisinaan hautonut itsemurhaakin, mutta nämä ajatukset katoavat, kun löydän vapaa-ajalle mielekästä tekemistä. Monesti meistä ajatellaan että olemme syrjäytyneitä, mutta minä olen keskituloinen kaupungin virkamies. 

M38

Kuulostaa siltä, että ongelmat on enemmän sosiaalisissa taidoissa. Osaat kuitenkin kirjoittaa ja kertoa itsestäsi tavalla, joka saa tällaisen satunnaisen ohikulkijan toivomaan, että sinulle löytyisi joku ihana nainen, joka osaisi nähdä sen kömpelyyden alla, mikä helmi olet sisimmässäsi.

Ihan riippumatta siitä, onko sinulla jotain nepsydiagnoosia vai ei, neuvoisin kääntymään nepsyvalmentajan puoleen. Heillä on osaamista ihmisistä, joilla on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä ja heidän kanssa voi näitä asioita harjoitella. 

Kirjoittaminen on sinulla vahvuus, joten kannattaisi tutustumisvaiheessa panostaa siihen. Olen itse sen ikäinen, ettei nuoruudessani ollut mitään Tinderiä, mutta oli mahdollisuus viestittelyyn tietokoneella ja myös sähköposti. Kirjoittamalla viestejä ja sähköposteja voi tutustumisessa päästä jo aika pitkälle ja puhelimessa voi sitä tutustumista jatkaa ennen ensimmäistä tapaamista. Kun molemmat ovat korviaan myöten ihastuneita ennen tapaamista, niin siinä tapaamisessa ei haittaa niin kovasti, jos aluksi molemmat vähän ujostelevat ja keskustelu takkuaa.

Tuo kuikan huudon kuunteleminen erämaajärven rannalla on ehdottomasti sellainen, mitä kannattaa käyttää! Esim: "Etsin rinnalleni luonnossa viihtyvää kumppania, jonka kanssa voisin kuunnella kuikan huutoa erämaajärven rannalla." 

Mä poistin tinderin, ei mun juttu,, liian hoikkia ja pinnallisia naisia

Entä ne heikkolahjaiset naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko niitä velkoja saanu lyhennettyä? Paljonko on vielä jäljellä?

Lyhenee hitaasti,, aika paljon melkein saman verran

No kannattaisko lyhentää vähän nopeammin? Mikset tee ylimääräisiä lyhennyksiä?

Voisit saada siitä jonkinlaisen onnistumisen kokemuksen, kun saisit edes ton velan selätettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua niin loukkaa toisinaan boomereiden kyselyt ja utelut naisasioista. En viitsi oikein sanoa totuutta heille. He kuvittelevat, että kaikki alle 40-vuotiaat kävisivät yöelämässä naisia jahtaamassa. Minä en ole yöelämässä koskaan viihtynyt. Ahdistun siellä ja kyyhöttäisin yksin jossain nurkkapöydässä.

Mutta missä muualla tavismies muka sitten voisi tavata naisia? Ei missään. 

Vanhuskäppänät eivät vain tajua nykypäivän maailmanmenosta yhtään mitään. Kuuntelen mieluummin erämääjärven rannalla kuikan huutoa, kuin olisin jossain yökerhon metelissä.

Minä en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista panemisesta nyt puhumattakaan. Asia on äärimmäisen kipeä ja arka. Olen toisinaan hautonut itsemurhaakin, mutta nämä ajatukset katoavat, kun löydän vapaa-ajalle mielekästä tekemistä. Monesti meistä ajatellaan että olemme syrjäytyneitä, mutta minä olen keskituloinen kaupungin virkamies. 

M38

Kuulostaa siltä, että ongelmat on enemmän sosiaalisissa taidoissa. Osaat kuitenkin kirjoittaa ja kertoa itsestäsi tavalla, joka saa tällaisen satunnaisen ohikulkijan toivomaan, että sinulle löytyisi joku ihana nainen, joka osaisi nähdä sen kömpelyyden alla, mikä helmi olet sisimmässäsi.

Ihan riippumatta siitä, onko sinulla jotain nepsydiagnoosia vai ei, neuvoisin kääntymään nepsyvalmentajan puoleen. Heillä on osaamista ihmisistä, joilla on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä ja heidän kanssa voi näitä asioita harjoitella. 

Kirjoittaminen on sinulla vahvuus, joten kannattaisi tutustumisvaiheessa panostaa siihen. Olen itse sen ikäinen, ettei nuoruudessani ollut mitään Tinderiä, mutta oli mahdollisuus viestittelyyn tietokoneella ja myös sähköposti. Kirjoittamalla viestejä ja sähköposteja voi tutustumisessa päästä jo aika pitkälle ja puhelimessa voi sitä tutustumista jatkaa ennen ensimmäistä tapaamista. Kun molemmat ovat korviaan myöten ihastuneita ennen tapaamista, niin siinä tapaamisessa ei haittaa niin kovasti, jos aluksi molemmat vähän ujostelevat ja keskustelu takkuaa.

Tuo kuikan huudon kuunteleminen erämaajärven rannalla on ehdottomasti sellainen, mitä kannattaa käyttää! Esim: "Etsin rinnalleni luonnossa viihtyvää kumppania, jonka kanssa voisin kuunnella kuikan huutoa erämaajärven rannalla." 

Mä poistin tinderin, ei mun juttu,, liian hoikkia ja pinnallisia naisia

Entä ne heikkolahjaiset naiset?

Hyi. Loukkaat meitä. Me saadaan normaaleja miehiä.