Viisikymppinen nainen: mitkä ovat elämäsi proriteetteja?

Perhe, terveys ja hyvinvointi, koti, matkustelu. Ja tuossa järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla näyttäisi olevan vielä 50 -vuotiaana kotona asuvia lapsia.

Ei niiiden kotona tarvitse asua ollakseen tärkeitä

Kyllä minä sen tiedän, omasta kokemuksestani.

Täällä saa sen käsityksen, että lapset ovat vielä aidosti lapsia. Kiinni vanhemmissaan.

Terveys, perhe, työ, liikunta.

Perhe eli lapset, puoliso ystävät ja työ (pikemminkin palkka) joka mahdollistaa asumisen haluamassani paikassa, lemmikin, oman auton, mökin, harrastukset, matkat ja yleensäkin kokea elämää.

Kumppani, terveys ja eläimet/linnut/luonto!

Maailmanrauha olisi myös kova juttu!

Minä, seksi, talous, lapset, puoliso.

Nukkuminen, nukkuminen, nukkuminen. Sen jälkeen ystävät.

Itseni arvostaminen vihdoin ja viimein.

Vierailija kirjoitti:

Työ, koti, lapset, koira. Koiraa rakastan eniten.

Idiootti

Vierailija kirjoitti:

50+ on se elämäntarkoitus rauhan löytyminen ja levoton tarkoitukseton ja hakuisuus jota ei olekkaan elämä on taakse jäänyttä aikaa. 

Löytää sellaisen oman rauhan niin se on arvokkainta mitä voi löytää ja onnen omasta itsestään sillä kukaan muu ei sitä voi tuoda mutta puoliso voi vaan täydentää sitä. 

Minä en ole ollut yksin 35-vuoteen ja olisi kamalaa jos ei olisi ketään jota odottaa kotiin ja eikä saisi tehdä ruokaa muuta kuin itselleen. Lapsia en ole koskaan halunnut ja oli onni löytää samanlainen puoliso sillä suurin osa ei löydä tai on pakko lisääntyä saadakseen joku. Ihmisillä näyttää olevan paljon kaikkia pakko rituaaleja joita on noudatettava sukunsa takia mutta ei välttämättä itse halua mutta kun muut painostavat jollain tapaa että olisi pakko rahalla että et saa niin paljoa jos et lisäänny. Olen nähnyt tätä hienoista rahalla painostamista monissa suvuissa. Kaikkien sisarusten pitää lisääntyä vaikkei haluaisikkaan tai jää lapseton rahasta paitsi. 

Minä en suostunut tuohon ja sisareni on vienyt koko suvun rahat kaikki itselleen tehtaillen ahneena kakaroita ylitse sen mitä on itse pystynyt elättämäänkään. 

Näin nuorena leskenä tuli mieleen, että sinun kaltaisesi lesket tuntuvat putoavan kaikken korkeimmalta. Puolison menetyksen jälkeen elämä tuntuu merkityksettömältä, kun ei ole lapsia tai lapsenlapsia pitämässä kiinni elämässä. Toivottavasti saatte pitkän yhteisen elämän, mutta kannattaa silti pitää mielessä jonkinlainen varasuunnitelma, jos elämä yllättää ikävästi ennen aikojaan.

Odotan vain, että milloinkohan taivas alkaa avartua minulle. Minulla olisi niin paljon kritisoitavaa Jumalalle.

SEKSI. En Malta odottaa, että pääsen eläkkeelle ja voin alkaa oikeasti panostaa harrastukseemme.

Mitäs muutakaan tälläinen lapseton duunaripariskunta tekisi vapaa-ajalla.

Mies, aikuiset lapset, henkinen ja emotionaalinen tasapaino, terveys, arjen luksus, työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, koti, lapset, koira. Koiraa rakastan eniten.

Tyypillinen nainen. Syy, miksi rakastat koiraa eniten on se, että se on sinusta täysin riippuvainen ja avuton ilman sinua. Naisen rakkaus on itserakkautta.

Älä ruikuta. Miehet vaatii naista olemaan koira ja kehuvat siitä. Miehet vasta haluaakin jonkun aivottoman alistuneen ääliön. Minkään muun kanssa niillä ei äly riitä olemiseen.

Mulla ei ole niitä 😳 Oikeasti, ei vain ole!

Lapset, mies, koti, työ. Lapsista vanhin opiskelee amk:ssa, toinen lukiossa ja nuorin yläasteella. Toivon heidän löytävän oman alansa ja pärjäävän muutenkin elämässä. Mies tietysti myös tärkeä, kotia tykkään sisustaa ja olen muutenkin koti-ihminen. Työn hoidan parhaani mukaan. Oma terveys ja hyvinvointi olisi sitten viitosena. Harrastan kestävyysliikuntaa, se menee siinä arjen ohessa. Ei maksa mitään, mutta pitää terveenä.