Lue keskustelun säännöt.
Shoppailen liikaa, mikä avuksi?
19.07.2023 |
Olen jo vuosia työstänyt asiaa, ja tuntuu etten vain osaa muuttua :( Shoppailen liikaa, en niinkään määrällisesti paljon mutta kalliita asioita. Olen hyvätuloinen, mutta luottokortille on taas kertynyt shoppailusta kymppitonnin lasku. Olen vaikka kuinka monta kertaa maksanut vastaavan laskun pois ja vannonut, ettei enää ikinä, mutta viimeistään parin vuoden päästä olen samassa tilanteessa.
En osta miellyttääkseni muita kuin itseäni, koti ei pursua tavaraa ja käytän ostamani asiat loppuun ennen uuden ostamista, mutta silti rahaa palaa. Olen onnellinen ja nautin elämästä, joten en mielestäni täytä ostelulla mitään ylimääräistä tyhjyydentunnetta. En ole keksinyt shoppailulle mitään muuta syytä kuin huonon impulssikontrollin ja sen, että olen aina tottunut saamaan haluamani.
Mikä tähän auttaa? Onko joku vastaavassa tilanteessa ollut onnistunut muuttumaan?
Kommentit (63)
Minulla kun on taas tilanne toisinpäin. En raaski ostaa melkein mitään itselleni, vain lapsilleni.Minun täytyy oikein päättää kaupoille mentäessä, että nyt vähän tuhlaan itseenikin,muuten en osta taas yhtään mitään itseäni varten. Sitten vähän harmittaa kotona,eikä ole mitään kunnollista vaatetta laitettavaksi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mikä on ongelma. Ap ostaa vain oikeaan tarpeeseen, kun edellinen tavara on mennyt rikki tms. Rahaa on myös sijoituksiin ja hyväntekeväisyyteen. Ostaa luottokortilla, mutta siitäkään ei ole ilmeisesti seurannut mitään ikävää. Pitääkö todella olla huolissaan?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä on ongelma. Ap ostaa vain oikeaan tarpeeseen, kun edellinen tavara on mennyt rikki tms. Rahaa on myös sijoituksiin ja hyväntekeväisyyteen. Ostaa luottokortilla, mutta siitäkään ei ole ilmeisesti seurannut mitään ikävää. Pitääkö todella olla huolissaan?
Haluaisin lopettaa luotolla ostelun ja oppia säästämään hankintoihin etukäteen. Luotolla tulee aina lisäkuluja, enkä edes haluaisi haluta aivan näin paljon asioita. Nolottaa, ettei aikuisena ole sen vertaa itsehillintää, että osaisin olla ostamatta heti, kun keksin jonkun tarpeen tai näen jotain kivaa. Mutta tosiaan noin ajateltuna ongelma ei ehkä ole aivan niin iso, kuin miltä se itsestä tuntuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Shoppaan netissä, kaupoissa käyntiä inhoan. Kaikki mainokset on estetty ja välttelen nettikauppoja, mutta silti niitä tarpeita aina keksii jostain. Matkustan yleensä useamman kerran vuodessa, enempään ei oikein aika riitä. Luottokortista olen harkinnut luopuvani, mutta esim. matkat on parempi maksaa sillä, niin rahat saa ongelmatilanteissa helpommin takaisin.
Tuntuu, että olen tässä vuosien varrella kokeillut kaikki mahdolliset keinot, mutta kaikesta huolimatta lipsun aina takaisin vanhoihin tapoihin. Esimerkiksi viimeisen kuukauden aikana on uponnut pari tonnia pihan laittamiseen, rikkinäisten terassikalusteiden uusimiseen ja mökin varusteiden päivittämiseen. Muutaman kesävaatteenkin ostin. Kuvittelisi, että näissä tarpeissa (tai muka-tarpeissa) tulee joskus raja vastaan, mutta aina jotain menee rikki tai keksin jotain uutta ihan välttämätöntä. Olen oikeasti tyytyväinen siihen mitä minulla jo on, mutta silti keksin aina jotain uutta välttämätöntä.
Ap
Olen juuri tällä viikolla katsonut muistiinpanoja ostoksistani. Olen selvästi ostellut tänä kesänä liikaa tavaroita. Toki pystyn maksamaanlaskut ja muun, mutta eihän tämä ola järkevää. Mikään yksittäinen ostos ei ole kovin kallis, mutta miksi ylipäätään ostelen niin paljon? Yksi syy on se, että silloin on syy lähteä ulos ovesta, kun muutoin en käy paljon missään (rahatilanne).
Ehkä ap kuitenkin elät elämää, johon sinulla/perheelläsi ei ole varaa?
Olet maininnut perheen eli ilmeisesti lapset, talon, mökin, matkustelun, sijoittamisen, hyväntekeväisyyden. Minulla mieheni kanssa on hyvät tulot, mutta emme pystyisi rahoittamaan näitä kaikka, vaan joudumme valitsemaan. Toisaalta asumme Helsingissä, eli talo muualta voi ola hyvinkin edullisempi, ja tulonne voivat olla paljon enemmän kuin meillä, joten tämä on toki vain arvailua.
Voitko luopua jostain elämässä jolla säästäisit satasia/tarpeeksi kuussa ja maksaisit nuo velat nopeammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä himoshoppailen kun on liikaa stressiä. Koitan mennä rentouttavaan hierontaan. Tulee halvemmaksi kuin ostella kaikkea turhaa.
En näe tuossa mitään oikeaa ongelmaa, kun kerran tarpeeseen ostat ja rahaakin löytyy. Sama kai se on ostaako hajonneiden terassikalusteiden tilalle uudet kesällä, kun niitä tarvitsee ja maksaa pois myöhemmin. Jotkut taulujen kehystämiset sitten taas hyvin joutaa odottaa tai vaikkapa myy pois kokonaan tarpeettomina.
Minulla on ystävä, jolla on rahaa ja tykkää designista ja muodista. Kiertelen hänen mukanaan kaupoilla mielelläni. Ilman yhtään ostosta ei koskaan palata. Jotakin on pakko ostaa, vaikka sitten jokin ihan kiva juttu, vaikka ei tarpeen tai juuri sitä mitä etsi. Hänellä on mm. keittiön kaapit täynnä pakkauksissa olevia astioita ja esineitä. Selvästi se ostohetki on se joka tuottaa mielihyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap kuitenkin elät elämää, johon sinulla/perheelläsi ei ole varaa?
Olet maininnut perheen eli ilmeisesti lapset, talon, mökin, matkustelun, sijoittamisen, hyväntekeväisyyden. Minulla mieheni kanssa on hyvät tulot, mutta emme pystyisi rahoittamaan näitä kaikka, vaan joudumme valitsemaan. Toisaalta asumme Helsingissä, eli talo muualta voi ola hyvinkin edullisempi, ja tulonne voivat olla paljon enemmän kuin meillä, joten tämä on toki vain arvailua.
Voitko luopua jostain elämässä jolla säästäisit satasia/tarpeeksi kuussa ja maksaisit nuo velat nopeammin?
Voi olla, etten varsinaisesti elä yli varojen, mutta sillä rajalla ollaan varmasti. Olen aina saanut luottokorttivelan maksettua, mutta jälkikäteen maksaminen harmittaa, kun ei enää edes tarkkaan muista mitä kaikkea tuli osteltua.
Mekin asumme pk-seudulla ja olemme molemmat hyvätuloisia. Lapsia on useampi, ja heidänkin harrastuksiin ja muuhun elämiseen uppoaa aika tavalla rahaa. Sijoituksiin ja omaan henkilökohtaiseen käyttöön menevää summaa olen pienentänyt, että saan maksettua luoton pois nopeammin.
Kaikkein hölmöintä on, ettei johonkin asiaan panostaminen edes vaadi jatkuvaa ostelua. Minulle hyvä ihonhoito on tärkeää, mutta en ikinä törsää siihen, vaan ostan aina samoja luottotuotteita vasta kun edellinen loppuu. Niihin menevä summa on täysin ennakoitavissa, enkä edes muista milloin olisin ostanut kosmetiikkaa hetken mielijohteesta. En varmaan moneen vuoteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään oikeaa ongelmaa, kun kerran tarpeeseen ostat ja rahaakin löytyy. Sama kai se on ostaako hajonneiden terassikalusteiden tilalle uudet kesällä, kun niitä tarvitsee ja maksaa pois myöhemmin. Jotkut taulujen kehystämiset sitten taas hyvin joutaa odottaa tai vaikkapa myy pois kokonaan tarpeettomina.
Minulla on ystävä, jolla on rahaa ja tykkää designista ja muodista. Kiertelen hänen mukanaan kaupoilla mielelläni. Ilman yhtään ostosta ei koskaan palata. Jotakin on pakko ostaa, vaikka sitten jokin ihan kiva juttu, vaikka ei tarpeen tai juuri sitä mitä etsi. Hänellä on mm. keittiön kaapit täynnä pakkauksissa olevia astioita ja esineitä. Selvästi se ostohetki on se joka tuottaa mielihyvää.
Olen pohtinut voisinko olla riippuvainen itse ostamisesta, mutta kaikki ostamani tulee kyllä aktiiviseen käyttöön. Ennemminkin nautin joka kerran, kun kaivan kaapista esiin sen kauniin ja käytännöllisen tavaran. Toisaalta en halua ostaa mitään vain käytännöllistä, joten aika usein käyttötavarat ovat designia ja siksikin niihin kuluu enemmän rahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tällä taas. Menin loppujen lopuksi terapiaan, ja ihme kyllä ostohimo loppui jo muutaman kerran jälkeen. Nyt vain ihmettelen, miksen aiemmin tehnyt sitä. Kiitos teille, jotka asiaa suosittelitte!
Noita aiempia kirjoituksia lukiessa huomaan hyvin, miten vakuuttavasti olen osannut perustella itselleni kaikki ostokset. Nyt kun ei enää tee erityisesti mieli ostella mitään ylimääräistä, niin huomaa hyvin ettei kovin moni tarpeelliselta tuntunut asia olisi ehkä oikeasti ollut niin tarpeen.
Eli neuvoni kaikille saman asian kanssa kamppaileville: kannattaa oikeasti mennä terapiaan, jos yhtään tuntuu ettei itse pääse ongelman kanssa eteenpäin. Olisin säästänyt elämässäni kymmeniä tuhansia, jos olisin tehnyt niin heti, kun huomasin että shoppailu ei ole enää hallinnassa. No, onneksi ei vielä ole liian myöhäistä. Maksan nyt velkani pois ja olen aika varma, etten koskaan enää tee uutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap tällä taas. Menin loppujen lopuksi terapiaan, ja ihme kyllä ostohimo loppui jo muutaman kerran jälkeen. Nyt vain ihmettelen, miksen aiemmin tehnyt sitä. Kiitos teille, jotka asiaa suosittelitte!
Noita aiempia kirjoituksia lukiessa huomaan hyvin, miten vakuuttavasti olen osannut perustella itselleni kaikki ostokset. Nyt kun ei enää tee erityisesti mieli ostella mitään ylimääräistä, niin huomaa hyvin ettei kovin moni tarpeelliselta tuntunut asia olisi ehkä oikeasti ollut niin tarpeen.
Eli neuvoni kaikille saman asian kanssa kamppaileville: kannattaa oikeasti mennä terapiaan, jos yhtään tuntuu ettei itse pääse ongelman kanssa eteenpäin. Olisin säästänyt elämässäni kymmeniä tuhansia, jos olisin tehnyt niin heti, kun huomasin että shoppailu ei ole enää hallinnassa. No, onneksi ei vielä ole liian myöhäistä. Maksan nyt velkani pois ja olen aika varma, etten koskaan enää tee uutta.
Ap
Hienoa! Onnittelut sinulle, Ap! Todella mukavaa myös, että kerrankin joku Ap viitsii tulla päivittämään tilannettaan: sitä tapahtuu tosi harvoin, mikä on sääli, koska useinkin jää pohdituttamaan visaisissa elämäntilanteissa olevien Ap:iden tuleva kohtalo... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tällä taas. Menin loppujen lopuksi terapiaan, ja ihme kyllä ostohimo loppui jo muutaman kerran jälkeen. Nyt vain ihmettelen, miksen aiemmin tehnyt sitä. Kiitos teille, jotka asiaa suosittelitte!
Noita aiempia kirjoituksia lukiessa huomaan hyvin, miten vakuuttavasti olen osannut perustella itselleni kaikki ostokset. Nyt kun ei enää tee erityisesti mieli ostella mitään ylimääräistä, niin huomaa hyvin ettei kovin moni tarpeelliselta tuntunut asia olisi ehkä oikeasti ollut niin tarpeen.
Eli neuvoni kaikille saman asian kanssa kamppaileville: kannattaa oikeasti mennä terapiaan, jos yhtään tuntuu ettei itse pääse ongelman kanssa eteenpäin. Olisin säästänyt elämässäni kymmeniä tuhansia, jos olisin tehnyt niin heti, kun huomasin että shoppailu ei ole enää hallinnassa. No, onneksi ei vielä ole liian myöhäistä. Maksan nyt velkani pois ja olen aika varma, etten koskaan enää tee uutta.
Ap
Mikä oli oivalluksesi terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Seliseli. Kootut selitykset. Lopeta ostelu.
Shoppailu on addiktio siinä missä moni muukin. Pelaaminen, juominen, liiallinen liikunta, työnarkomania, ahmiminen tai toistuva laihdutus, pakonomainen säästäminen, seksi. Kaikkeen voi addiktoitua. Niitä ei niin vaan lopeteta tai jos lopettaa, niin se vaihtuu toiseen. Sinullakin on jokin mistä saat mielihyvää ja toistat sitä usein. Sitten kun siitä tulee ongelmia, niin olet addiktoitunut.
Addiktion taustalla on jotain mitä ei ole käsitellyt tai minkä kanssa ei ole elämässä tasapainossa ja siksi pakenee toistamaan mielihyvän asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tällä taas. Menin loppujen lopuksi terapiaan, ja ihme kyllä ostohimo loppui jo muutaman kerran jälkeen. Nyt vain ihmettelen, miksen aiemmin tehnyt sitä. Kiitos teille, jotka asiaa suosittelitte!
Noita aiempia kirjoituksia lukiessa huomaan hyvin, miten vakuuttavasti olen osannut perustella itselleni kaikki ostokset. Nyt kun ei enää tee erityisesti mieli ostella mitään ylimääräistä, niin huomaa hyvin ettei kovin moni tarpeelliselta tuntunut asia olisi ehkä oikeasti ollut niin tarpeen.
Eli neuvoni kaikille saman asian kanssa kamppaileville: kannattaa oikeasti mennä terapiaan, jos yhtään tuntuu ettei itse pääse ongelman kanssa eteenpäin. Olisin säästänyt elämässäni kymmeniä tuhansia, jos olisin tehnyt niin heti, kun huomasin että shoppailu ei ole enää hallinnassa. No, onneksi ei vielä ole liian myöhäistä. Maksan nyt velkani pois ja olen aika varma, etten koskaan enää tee uutta.
Kyllä se ongelma oli tunteiden käsittelyssä. Kun opin siihen parempia tapoja, niin jatkuva halu ostaa uutta hävisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seliseli. Kootut selitykset. Lopeta ostelu.
Tähänhän tämä oikeastaan kiteytyy, eli pystyn yhtä hyvin lopettamaan kuin alkoholisti juomisen tai peliriippuvainen pelaamisen. Olisin lopettanut aikoja sitten jos voisin, mutta oikeat työkalut puuttuvat.
Ehkä tosiaan täytyy harkita sitä terapiaa. Onko kukaan kokeillut toimiiko se?
Ap
Olen kokeillut pariakin terapeuttia, eikä niistä ollut mitään apua, kun ei heilläkään ollut riittävästi oikeanlaista tietoa riippuvuuksista. Koin sen pikemmin haitalliseksi.
Minullakin on taipumusta ostella kaikkea mistä innostun. Harrastusjuttuja, vaatteita jne. Yksi terapeutti sanoi yhdessä istunnossa, että "kun menet kotiin niin voisit ihastella niitä villalankoja, levittelet ympärillesi ja ihailet". Mulle ei ollenkaan selvinnyt mitä hyötyä siitä oli. Toinen terapeutti sanoi, että "eihän ne tavarat ole ongelma eikä mikään. Sen kun alat vaan laittamaan niitä pois, kierrätykseen ja roskiin. Ja lopetat ostelun."
Että niin kuin mitä? Ihan tosissaan vuosikausia työtään tehnyt ihminen voi sanoa, että "lopetat vaan". Hän oli erikoistunut vielä jopa riippuvaisuuksiin, alkoholismiin erityisesti, ja en voisi kuvitella, että hän sanoisi alkoholistille, että sen kun lopetat vaan, mikä on ongelma? Jos se olisi noin helppoa, niin miksi terapioissa käydään monta vuotta ja miksi ihmiset yhä ovat riippuvaisia ja jotkut tekevät haitallisia asioita kuolemaan saakka? Miksi jotkut ruokaan addiktoituneet ahmivat ahmivat, kunnes sairastuvat ja heidät pitää kuljettaa nosturilla pois? Kaikki addiktoituneet tietävät tekevänsä haitallisia asioita, mutta he eivät kykene lopettamaan sitä. Vain 2% alkoholismiin sairastuneista kykenee lopettamaan pysyvästi juomisen. 98% taistelee addiktion kanssa.
Noiden terapeuttien jälkeen olen itse etsinyt tietoa riippuvaisuussairauksista. Niistä on paljon kirjoja ja vaikka itse aihe ei olisi sama, niin riippuvuuden taustalla oleva mekanismi on sama. Allen Carr on kirjoittanut joitain hyviä, sitten on muitakin kirjailijoita, teoksia ja myös tutkimuksia. Kirja "kuinka päästää irti puhelimesta" ja "Minä ja riippuvuus" on hyviä. Perehdy näihin. Minä olen saanut paljon tietoutta ja jonkun verran se on auttanut, mutta ei kokonaan. Ehkä joku päivä ymmärrän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Opittu tapa on siitä hyvä taustatekijä, että siitä voi opetella eroon. Googlaa esim skeematerapia. Tai jos haluaa pikaratkaisun, niin hypnoterapia.
Hypnoterapia on tosi hyvä keino, mutta siinä on vaaran paikkana se, että jos shoppailu onkin jonkun mielen osan defenssi, niin kun se lakkaa, niin mitä tulee tilalle? Esim lihavuusleikkaus voisi olla hyvä ratkaisu jos yksinkertaisesti ajatellaan, että halutaan lopettaa kerralla jokin tapa. Mutta entä jos se syöminen on ollut mielen lohtukeino? Silloin ne ihmiset joutuvat etsimään jonkun muun lohtukeinon ja usein se on alkoholi. Eli lihavuusleikattu saattaa ryhtyä alkoholistiksi. Samoin voi alkaa jos tapa/addiktio yhtäkkiä lopetetaan hypnoosilla. Mutta jos on esim kolmen vuoden terapiassa, jossa terapeutti on myös pätevä hypnoterapeutti, niin hän osaa varmaan kannatella ihmistä sen jälkeen kun riippuvuutta aletaan purkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap tällä taas. Menin loppujen lopuksi terapiaan, ja ihme kyllä ostohimo loppui jo muutaman kerran jälkeen. Nyt vain ihmettelen, miksen aiemmin tehnyt sitä. Kiitos teille, jotka asiaa suosittelitte!
Noita aiempia kirjoituksia lukiessa huomaan hyvin, miten vakuuttavasti olen osannut perustella itselleni kaikki ostokset. Nyt kun ei enää tee erityisesti mieli ostella mitään ylimääräistä, niin huomaa hyvin ettei kovin moni tarpeelliselta tuntunut asia olisi ehkä oikeasti ollut niin tarpeen.
Eli neuvoni kaikille saman asian kanssa kamppaileville: kannattaa oikeasti mennä terapiaan, jos yhtään tuntuu ettei itse pääse ongelman kanssa eteenpäin. Olisin säästänyt elämässäni kymmeniä tuhansia, jos olisin tehnyt niin heti, kun huomasin että shoppailu ei ole enää hallinnassa. No, onneksi ei vielä ole liian myöhäistä. Maksan nyt velkani pois ja olen aika varma, etten koskaan enää tee uutta.
Ap
Aivan mahtava homma! Minkä suuntauksen terapeutti? Pääsitkö Kelan tukemana vai maksatko kaiken itse? Kuinka usein ja miten tiiviillä tahdilla käyt? Minua kiinnostaa, koska tarvisin itsekin apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tällä taas. Menin loppujen lopuksi terapiaan, ja ihme kyllä ostohimo loppui jo muutaman kerran jälkeen. Nyt vain ihmettelen, miksen aiemmin tehnyt sitä. Kiitos teille, jotka asiaa suosittelitte!
Noita aiempia kirjoituksia lukiessa huomaan hyvin, miten vakuuttavasti olen osannut perustella itselleni kaikki ostokset. Nyt kun ei enää tee erityisesti mieli ostella mitään ylimääräistä, niin huomaa hyvin ettei kovin moni tarpeelliselta tuntunut asia olisi ehkä oikeasti ollut niin tarpeen.
Eli neuvoni kaikille saman asian kanssa kamppaileville: kannattaa oikeasti mennä terapiaan, jos yhtään tuntuu ettei itse pääse ongelman kanssa eteenpäin. Olisin säästänyt elämässäni kymmeniä tuhansia, jos olisin tehnyt niin heti, kun huomasin että shoppailu ei ole enää hallinnassa. No, onneksi ei vielä ole liian myöhäistä. Maksan nyt velkani pois
Hienoa, olen onnellinen puolestasi. Kiitos, kun tulit päivittämään tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tällä taas. Menin loppujen lopuksi terapiaan, ja ihme kyllä ostohimo loppui jo muutaman kerran jälkeen. Nyt vain ihmettelen, miksen aiemmin tehnyt sitä. Kiitos teille, jotka asiaa suosittelitte!
Noita aiempia kirjoituksia lukiessa huomaan hyvin, miten vakuuttavasti olen osannut perustella itselleni kaikki ostokset. Nyt kun ei enää tee erityisesti mieli ostella mitään ylimääräistä, niin huomaa hyvin ettei kovin moni tarpeelliselta tuntunut asia olisi ehkä oikeasti ollut niin tarpeen.
Eli neuvoni kaikille saman asian kanssa kamppaileville: kannattaa oikeasti mennä terapiaan, jos yhtään tuntuu ettei itse pääse ongelman kanssa eteenpäin. Olisin säästänyt elämässäni kymmeniä tuhansia, jos olisin tehnyt niin heti, kun huomasin että shoppailu ei ole enää hallinnassa. No, onneksi ei vielä ole liian myöhäistä. Maksan nyt velkani pois ja olen aika varma, etten koskaan enää tee uutta.
Lainaukset eivät näköjään toimi kunnolla, mutta terapia on ratkaisukeskeistä. Menin ihan omalla kustannuksella ja tahti on ollut parin viikon välein muutaman kuukauden ajan. Nyt ollaan loppusuoralla. Kalliiksi tuli, mutta lopputulos omalla kohdalla on ollut jokaisen euron arvoinen. (Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaikka ehkä siltä kuulostaakin :D)
Ap
Mulla on vähän sama ongelma. Keksin loputtomasti kaikkea, mitä tarvitsen ja "tarvitsen". Aina kun jokin asia alkaa olla kunnossa (vaatekaappi, koti jne), keksin uusia osa-alueita. Etsin useimmiten ale-löytöjä ja kun löydän jotain etsimääni suurella alennuksella, siitä tulee joku hetkellinen hyvä tunne. Useimmiten vaan ärsyttää lopulta että koko ajan on tilailemassa jotain, ja että se on niin helppoa. En tosin osta luottokortilla koskaan enkä velaksi.
Olen jo oppinut, että ostan asian vain jos se on aivan täydellinen, en siis osta paitaa jos siinä on yhtään mitään häiritsevää. Pyrin myös sovittamaan tilaamani vaatteet useampaan kertaan ennen ostopäätöstä ja pohdin, että minulla on varmasti riittävästi uuteen vaatteseen sopivia muita vaatteita. Mutta shoppailua en pysty lopettamaan..