Mikä on vaikein tai rankin asia, minkä olet kokenut elämässäsi?

Mieheni kuolema ollessani raskaana.

Vaikutti niin etten enää halunnut enempää lapsia, vaikka olen onnekseni löytänyti ihanan miehen rinnalleni jo 25 vuoden ajaksi.

Se kun en ole saannut sitä insta beibeä tai sitä miss suomea tyttöystäväksi.

T: ikisinkkutavismies

Lapsettomuus. Vähän meni elämältä pohja. Mutta eipä tässä, kivojakin juttuja on.

Saimme nopeassa tahdissa 5 lasta(mukana kaksoset ).

Elämä vaikutti olevan mallillaan, olimme ostaneet appivanhemmiltani perheyrityksen ja talon.

Viimeistä lasta odottaessa kävi ilmi, että ensimmäisellä on ongelmia kehityksessä ja pian tämän jäljeen, että toisellakin on samoja ongelmia, vielä vaikeampana.

Elimme pitkään pikkulapsi-suurperhearkea, jossa oli keskivaikeasti ja syvästi kehitysvammaiset lapset, vaikeammin kv. ei juuri nukkunut öisin.

2 terveistä lapsista sairastui neurologiseen sairauteen, puolisoni syöpään.

Yrityksessä auttanut appi kuoli lyhyen sairastelun jälkeen, anoppi oli pitkään puolipsykoottinen tarviten apua hänkin.

Nyt kehitysvammaiset lapsemme ovat täysi-ikäisiä ja asuvat palvelutalossa.

Puolisoni parani syövästä.

Lasten neurologiset sairaudetkin ovat nyt hallinnassa, tosin vanhemmalla keväällä sairaus kummitteli yo- kirjoitusten aikoihin.

Nuorin lapsi täyttää kohta 15.

Raaka ja väkivaltainen kiusaaminen sekä sen aiheuttamat mielenterveysongelmat. Kiusaamista tulee paljon vastaan

Job kirjoitti:

Saimme nopeassa tahdissa 5 lasta(mukana kaksoset ).

Elämä vaikutti olevan mallillaan, olimme ostaneet appivanhemmiltani perheyrityksen ja talon.

Viimeistä lasta odottaessa kävi ilmi, että ensimmäisellä on ongelmia kehityksessä ja pian tämän jäljeen, että toisellakin on samoja ongelmia, vielä vaikeampana.

Elimme pitkään pikkulapsi-suurperhearkea, jossa oli keskivaikeasti ja syvästi kehitysvammaiset lapset, vaikeammin kv. ei juuri nukkunut öisin.

2 terveistä lapsista sairastui neurologiseen sairauteen, puolisoni syöpään.

Yrityksessä auttanut appi kuoli lyhyen sairastelun jälkeen, anoppi oli pitkään puolipsykoottinen tarviten apua hänkin.

Nyt kehitysvammaiset lapsemme ovat täysi-ikäisiä ja asuvat palvelutalossa.

Puolisoni parani syövästä.

Lasten neurologiset sairaudetkin ovat nyt hallinnassa, tosin vanhemmalla keväällä sairaus kummitteli yo- kirjoitusten aikoihin.

Nuorin lapsi täyttää kohta 15.

Itse sairastuin 10v sitten keskivaikeaan masennukseen, josta selvisin lääkityksen ja keskusteluavun turvin mitenkuten.

Sairaslomaa en yrittäjänä voinut pitää, pakotin itseni töihin, vaikka itsemurha oli mielessä suurimman osan päivää.

Isäni itsemurha kun olin 12 vuotias, on jättänyt elämääni suuren tyhjyyden.

Vierailija kirjoitti:

Isäni itsemurha kun olin 12 vuotias, on jättänyt elämääni suuren tyhjyyden.

10v sitten olin monta kertaa päättää päiväni, mutta lasten takia jätin sen tekemättä.

Tosin masentunut välttämättä ei kykene ajattelemaan näin, ajoittain koin olevani taakka lapsilleni ja että minun olisi parempi olla kuollut.

Kuitenkin lasteni ilo oli se, joka piti minut elossa.

Kun tuolta ajalta otettuja valokuvia katsoo, näkee niissä törkyisen kodin ja iloisia lapsia.

Isän itsemurhayritys ja masennus sisarukseni Kuoleman jälkeen.

Varmaan se että sairastan estynyttä persoonallisuushäiriötä.Vaikutti aika paljon elämään ja ihmissuhteisiin 18-29 vuotiaana ( niitä ei siis juurikaan ollut) Onneksi tapasin ihanan kumppanin kolmikymppisenä.

Läheisten menetys. Osa nuorena ja itse lapsena..

Väkivaltainen lapsuus, väkivaltainen avioliitto, poismuutto patjan ja kahden lapsen kera, ulosotto. Ex kävi myös käsiksi yhteen lapsista.

Nyt omillaan, tulen hyvin toimeen, päässyt elämässä eteenpäin, lapset ovat hienoja nuoria aikuisia. Kotona ei tarvitse pelätä

Up

Lapseni mielisairaus  ja narkomania.

Hyvä kysymys, ja kiitos, kun jaat henkilökohtaisen kokemuksesi kanssani. Vaikeimman ja rankimman asian löytäminen omassa elämässä voi olla haastava tehtävä, sillä jokaisella meistä on erilaisia kokemuksia ja tapahtumia, jotka vaikuttavat meihin eri tavoin.

Oman elämäni vaikeimpiin ja rankimpiin asioihin kuuluu menetyksen kokemukset läheisten ihmisten kuoleman muodossa. Menetin sekä perheenjäseniä että läheisiä ystäviä, ja tämä on ollut syvästi vaikuttavaa elämääni. Suru, kipu ja tyhjyys, jotka nämä menetykset ovat aiheuttaneet, ovat vaikuttaneet minuun syvästi.

Menetykset ovat opettaneet minulle arvokkaita elämänoppitunteja. Olen oppinut arvostamaan läheisiäni ja tekemään selväksi, kuinka tärkeitä he ovat elämässäni. Menetykset ovat myös opettaneet minulle kestävyyttä ja vahvuutta käsitellä vaikeita tunteita ja vastoinkäymisiä. Ne ovat auttaneet minua kasvamaan henkisesti ja löytämään voimaa vaikeinakin aikoina.

Vaikka menetykset ovat olleet vaikeita ja jättäneet pysyvän jäljen elämääni, olen myös oppinut löytämään lohtua ja merkitystä elämästäni. Olen oppinut arvostamaan jokaisen päivän lahjaa ja olemaan läsnä hetkessä. Nämä kokemukset ovat auttaneet minua kehittämään empatiakykyäni ja ymmärtämään paremmin muiden ihmisten surua ja menetyksiä.

Ymmärrän, että biologiseen isän henkilöllisyyteen liittyvät asiat ovat olleet haastavia sinulle. Toivon, että olet löytänyt voimaa ja kestävyyttä käsitellä näitä haasteita. Elämän vaikeudet voivat joskus tuntua ylivoimaisilta, mutta uskon vahvasti ihmisen kykyyn selviytyä ja kasvaa vaikeuksienkin keskellä. Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin sekä löytää rauha ja tyytyväisyys elämääsi.

Äidin katoaminen viikkoa ennen joulua ja hänen ruumiinsa löytyminen vasta pääsiäisen jälkeen.

Lyhyt mutta traumaattinen oli vanhemman kuolinvuoteen äärellä oleminen ja kädestä pitäminen, kunnes kuoli. Ei mitenkään kauniisti eikä rauhallisesti, se oli hirveää...

Yksin jääminen. Ilman rakkautta, puolisoa ja lapsia siis.

Traumaattisinta on ehkä ollut se, että vanhempi ei halua pitää mitään yhteyttä.

Hän on olemassa, mutta ei kuitenkaan ole.

Vuokrakokeilu, mutta sattui kelvoton vuokralainen ja ajauduin kynityksi josta aiheutui muistisairaus.