Ystävyys hankalaa erilaisten kasvatustyylien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran toiset vanhemmat harrastavat kaverivanhemmuutta ja neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta, kuinka ihmeessä yhdessäolo on vääntämistä ja huutamista?

Yritätkö sinä vääntää kaverisi lasten kanssa? Vai vääntävätkö eri perheiden lapset keskenään? Ketkä huutavat, lapset vai aikuiset?

Et ole ilmeisesti koskaan ollut rajattomien lasten kanssa? Tai sitten olet sokeutunut omien lastesi käytökseen? Kun vanhempi ei uskalla kieltää ja aiheuttaa pettymyksiä, niin lapsi hakee jatkuvasti konfliktitilanteita ja rajoja. Lapsi keksi ihan mitä tahansa, että saisi vanhemman reagoimaan. Menee esimerkiksi oven eteen yht äkkisen päähän piston saatuaan ja estää vanhempaansa menemään ovesta. Ja vanhempi ei mene vaan jää maanittelemaan, että antaisit nyt minun mennä tästä ja lapsi jänkää ja kiukkuaa vastaan. Koko elämä on tällaista tuollaisen lapsen kanssa. Lapsi vaatii syötäväksi ruokaa x ja alkaa kesken ruokailun vaatimaan jotain toista. Ja saa tahtonsa periksi. Lapsi kiukkuaa ja huutaa koko ajan, koska kaipaa epätoivoisesti siitä, että vanhempi olisi riittävän vahva kestämään rajojen asettamisen aiheuttaman pettymyksen. Lapsi etsii rajoja epätoivoisesti.

Sinulle ja yläpeukuttajillesi suosittelen lämpimästi Ross Greenen kirjaa Tulistuva lapsi. Se ehkä hieman opettaisi sinua, miksi jotkut lapset näyttävät hakevan konfliktitilanteita.

Kyllä se tässä tapauksessa johtuu aivan täysin vanhemmasta ja siitä, ettei rajoja ole.

Ap