Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys hankalaa erilaisten kasvatustyylien vuoksi
18.07.2023 |
Muillakin on varmasti samanlaista ongelmaa, eli kuinka olette ratkaisseet asian? Ystäväni kasvatustyyli on kaverivanhemmuus, lasten kanssa neuvotellaan ja lapsilta anotaan lupaa, joten lapset huutavat ja kiukkuavat jatkuvasti. Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, niin sen mahdottomampaa on samassa tilassa oleskelu pidempiä aikoja. Yökyläilyt toistemme luona ei vain enää onnistu, koska minä ja perheeni emme kestä sitä kamalaa mekkalaa ja vääntämistä mitä lapsista tulee. Ystäväni haluaisi nähdä, haluaisi yökyläilyjä ja ajan viettoa perheiden kesken. Tämä onnistuisi vain jossain muualla kuin kummankaan kotona, yötä ei voi olla puolin eikä toisin, koska meidän lapset eivät pysty nukkumaan ja rasittuvat ystäväni lasten mekkalasta. Ystäväni on ihana ihminen, haluaisin pitää hänet elämässäni. En voi kuitenkaan suoraan sanoa, että kasvatat lapsesi päin seiniä ja he ovat rasittavia siitä syystä.
Kuinka kieltäytyä yökyläilyistä ja silti nähdä ystävääni? Emme asu lähekkäin, vaan matkan päässä.
Kommentit (21)
Olisko mahdollista vaan sanoa, että yökyläilyt ei nyt onnistu kun lapset eivät nuku hyvin kun on vieraita tms? Ei sitä tarvitse koko totuutta kertoa. Ja keksikää vaihtoehtoista tekemistä.
Ymmärrän sinua hyvin, ei ole hauskaa 'kärsiä' siitä, että ystävä pelkää laittaa omille lapsilleen tarvittua jöötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on käynyt minulle ja tästä syystä en enää tapaa kuin leikkipuistossa tätä ystävääni, jotta kaikki aika ei mene terrorisoivan leikki-ikäisen kanssa neuvotteluun. Lasten juostessa puistossa on sentään pieni mahdollisuus aikuisten väliseen keskusteluun.
Harmittaa, mutta onneksi on myös paljon sellaisia ystäviä joiden lapset eivät joka sekunti vaadi huomiota ja osaat käyttäytyä. Tälle lapselta lupaa omiin tekemisiinsä kysyvän esim. Saako äiti syödä - kaverille olen sanonut eteen jaksa pitkiä vierailuja enkä varsinkaan yön yli tapaamisia. Olen ehdottanut jotain kahden keskisiä juttuja, mutta lapsi ei halua jäädä isän / mummon kanssa.
Jos kerran toiset vanhemmat harrastavat kaverivanhemmuutta ja neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta, kuinka ihmeessä yhdessäolo on vääntämistä ja huutamista?
Yritätkö sinä vääntää kaverisi lasten kanssa? Vai vääntävätkö eri perheiden lapset keskenään? Ketkä huutavat, lapset vai aikuiset?
Mulla meni siihen että ystävyys pikku hiljaa hiipui. Kaverilla ei ollut mitään otetta lapseensa, lapsi kiusasi ja jopa löi omia lapsiani ja muita mm syntymäpäivillä. Aloin tietoisesti välttelemään vaikka kaverini oli kiva ihminen, mutta oli pakko miettiä miten hän ei yhtään huomaa mitä lapsensa tekee.
Miten sinä kasvatat? vyöllä ja nyrkillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kasvaessa onneksi heidän omat mielenkiinnon kohteet alkavat määrittää sitä tekemistä. Sopikaa treffejä paikkoihin, joissa saatte viettää aikaa omassa porukassa mutta myös yhdessä. Esimerkiksi kylpylään, jossa teillä on omat huoneet ja jossa voi jakautua tekemään asioita yhdessä ja erikseen. Syyksi voi ihan hyvin sanoa, että lapset eivät enää viihdy yökylässä ja kaipaavat tilaa ja rauhaa ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä kasvatat? vyöllä ja nyrkillä?
Kaverivanhempi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran toiset vanhemmat harrastavat kaverivanhemmuutta ja neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta, kuinka ihmeessä yhdessäolo on vääntämistä ja huutamista?
Yritätkö sinä vääntää kaverisi lasten kanssa? Vai vääntävätkö eri perheiden lapset keskenään? Ketkä huutavat, lapset vai aikuiset?
Et ole ilmeisesti koskaan ollut rajattomien lasten kanssa? Tai sitten olet sokeutunut omien lastesi käytökseen? Kun vanhempi ei uskalla kieltää ja aiheuttaa pettymyksiä, niin lapsi hakee jatkuvasti konfliktitilanteita ja rajoja. Lapsi keksi ihan mitä tahansa, että saisi vanhemman reagoimaan. Menee esimerkiksi oven eteen yht äkkisen päähän piston saatuaan ja estää vanhempaansa menemään ovesta. Ja vanhempi ei mene vaan jää maanittelemaan, että antaisit nyt minun mennä tästä ja lapsi jänkää ja kiukkuaa vastaan. Koko elämä on tällaista tuollaisen lapsen kanssa. Lapsi vaatii syötäväksi ruokaa x ja alkaa kesken ruokailun vaatimaan jotain toista. Ja saa tahtonsa periksi. Lapsi kiukkuaa ja huutaa koko ajan, koska kaipaa epätoivoisesti siitä, että vanhempi olisi riittävän vahva kestämään rajojen asettamisen aiheuttaman pettymyksen. Lapsi etsii rajoja epätoivoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä kasvatat? vyöllä ja nyrkillä?
Etkö keksi mitään muuta tapaa asettaa rajoja lapsille kuin väkivalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni siihen että ystävyys pikku hiljaa hiipui. Kaverilla ei ollut mitään otetta lapseensa, lapsi kiusasi ja jopa löi omia lapsiani ja muita mm syntymäpäivillä. Aloin tietoisesti välttelemään vaikka kaverini oli kiva ihminen, mutta oli pakko miettiä miten hän ei yhtään huomaa mitä lapsensa tekee.
Samanlainen kokemus. Kaverin lapset saivat tehdä ihan mitä vaan, kiusata, satuttaa, rikkoa leluja... tämä vain paheni kun kasvoivat.
Lisäksi kaveristani paljastui "kaksoissäännöillä pelaava", eli itselle eri säännöt kuin muilla. Ja ylipäätään yleisten yhteisten sääntöjen noudattaminen oli heille vaikeaa kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Näin on käynyt minulle ja tästä syystä en enää tapaa kuin leikkipuistossa tätä ystävääni, jotta kaikki aika ei mene terrorisoivan leikki-ikäisen kanssa neuvotteluun. Lasten juostessa puistossa on sentään pieni mahdollisuus aikuisten väliseen keskusteluun.
Harmittaa, mutta onneksi on myös paljon sellaisia ystäviä joiden lapset eivät joka sekunti vaadi huomiota ja osaat käyttäytyä. Tälle lapselta lupaa omiin tekemisiinsä kysyvän esim. Saako äiti syödä - kaverille olen sanonut eteen jaksa pitkiä vierailuja enkä varsinkaan yön yli tapaamisia. Olen ehdottanut jotain kahden keskisiä juttuja, mutta lapsi ei halua jäädä isän / mummon kanssa.
Täytyy tehdä jotenkin samalla tavalla. Ja sanoa ettei jakseta yön yli vierailuja puolin eikä toisin, en itseasiassa edes juksaisi siinä, koska emme oikeasti jaksa. Omassa porukassa jaksamme reissata koska pääsemme lepäämään ja rauhoittumaan omaan majoituspaikkaan. Ja tiettyjen ihmisten luona jaksamme käydä, koska heidän luona ei ole jatkuvaa hälyä ja meteliä ja rauhaankin pääsee. Katsotaan miten ystäväni tähän reagoi, hän tuntuu aina pettyvän tosi kovasti jos esimerkiksi yökyläily ei onnistukaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran toiset vanhemmat harrastavat kaverivanhemmuutta ja neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta, kuinka ihmeessä yhdessäolo on vääntämistä ja huutamista?
Yritätkö sinä vääntää kaverisi lasten kanssa? Vai vääntävätkö eri perheiden lapset keskenään? Ketkä huutavat, lapset vai aikuiset?
Et ole ilmeisesti koskaan ollut rajattomien lasten kanssa? Tai sitten olet sokeutunut omien lastesi käytökseen? Kun vanhempi ei uskalla kieltää ja aiheuttaa pettymyksiä, niin lapsi hakee jatkuvasti konfliktitilanteita ja rajoja. Lapsi keksi ihan mitä tahansa, että saisi vanhemman reagoimaan. Menee esimerkiksi oven eteen yht äkkisen päähän piston saatuaan ja estää vanhempaansa menemään ovesta. Ja vanhempi ei mene vaan jää maanittelemaan, että antaisit nyt minun mennä tästä ja lapsi jänkää ja kiukkuaa vastaan. Koko elämä on tällaista tuollaisen lapsen kanssa. Lapsi vaatii syötäväksi ruokaa x ja alkaa kesken ruokailun vaatimaan jotain toista. Ja saa tahtonsa periksi. Lapsi kiukkuaa ja huutaa koko ajan, koska kaipaa epätoivoisesti siitä, että vanhempi olisi riittävän vahva kestämään rajojen asettamisen aiheuttaman pettymyksen. Lapsi etsii rajoja epätoivoisesti.
Se on juuri näin. Itse olen tätä joutunut näkemään kaverin lapsen kanssa. Lapsi hakee rajojaan jatkuvasti, äiti ei niitä jostain syystä halua laittaa. Välillä yrittää vähän, mutta jämähtää kuitenkin kaveriksi, sillä se on hänelle tuttua ja turvallista. Lapsi on kohta 6v, mietin millaista tulee olemaan koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys hiipui. En vaan jaksanut sitä että kaveri antoi lastensa kulkea meillä ruuan kanssa ympäriinsä vaikka selitin että lasten allergioiden takia meillä syödään vain ja ainoastaan ruokapöydän ääressä (yksi lapsista sai anafylaktisen sokin maidosta herkästi ja molemmat kananmunasta vaikean reaktion). Kun lähtivät niin jouduin siivota pahimmillaan useamman tunnin ettei konttaava lapseni vaan löytäisi muruja lattialta ja saa niistä pahaa allergista reaktiota.
Heillä käynti tarkoitti että pidin kokoajan pienintä lastamme sylissä koska ruokaa oli jokapuolelle ajelemassa (ja samoin likaa). Samalla vahdin isompaa lasta ettei koske mihinkään ruokajämiin sohvalla, lattialla jne.
Totesin että kyläilyn liian rankkoja joten ne jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni siihen että ystävyys pikku hiljaa hiipui. Kaverilla ei ollut mitään otetta lapseensa, lapsi kiusasi ja jopa löi omia lapsiani ja muita mm syntymäpäivillä. Aloin tietoisesti välttelemään vaikka kaverini oli kiva ihminen, mutta oli pakko miettiä miten hän ei yhtään huomaa mitä lapsensa tekee.
Samanlainen kokemus. Kaverin lapset saivat tehdä ihan mitä vaan, kiusata, satuttaa, rikkoa leluja... tämä vain paheni kun kasvoivat.
Lisäksi kaveristani paljastui "kaksoissäännöillä pelaava", eli itselle eri säännöt kuin muilla. Ja ylipäätään yleisten yhteisten sääntöjen noudattaminen oli heille vaikeaa kaikessa.
Jatkuvaa kiusaamista ja härnäämistä on myös ystäväni yhdellä lapsella. Lapsi jatkuvasti kiusaa toista sisarusta, mitä on myös todella ikävää katsoa ja todistaa. Kiusattu sisarus jatkuvasti valittaa ja huutaa kun toinen kiusaa eikä vanhempi puutu terroriin millään tavalla. Ei komenna kiusaajaa, poista paikalta, puutu tilanteeseen. Omiin lapsiini ei ole vielä kohdistunut samalla tavalla, toisella tapaa kylläkin ja silloin jouduin korottamaan ääntäni ja komentamaan mistä ystäväni selvästi harmistui. On todella ikävää seurata vierestä ihan jo pelkästään sitä että sisarusta härkitään ja kiusataan ihan jatkuvasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran toiset vanhemmat harrastavat kaverivanhemmuutta ja neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta, kuinka ihmeessä yhdessäolo on vääntämistä ja huutamista?
Yritätkö sinä vääntää kaverisi lasten kanssa? Vai vääntävätkö eri perheiden lapset keskenään? Ketkä huutavat, lapset vai aikuiset?
Et ole ilmeisesti koskaan ollut rajattomien lasten kanssa? Tai sitten olet sokeutunut omien lastesi käytökseen? Kun vanhempi ei uskalla kieltää ja aiheuttaa pettymyksiä, niin lapsi hakee jatkuvasti konfliktitilanteita ja rajoja. Lapsi keksi ihan mitä tahansa, että saisi vanhemman reagoimaan. Menee esimerkiksi oven eteen yht äkkisen päähän piston saatuaan ja estää vanhempaansa menemään ovesta. Ja vanhempi ei mene vaan jää maanittelemaan, että antaisit nyt minun mennä tästä ja lapsi jänkää ja kiukkuaa vastaan. Koko elämä on tällaista tuollaisen lapsen kanssa. Lapsi vaatii syötäväksi ruokaa x ja alkaa kesken ruokailun vaatimaan jotain toista. Ja saa tahtonsa periksi. Lapsi kiukkuaa ja huutaa koko ajan, koska kaipaa epätoivoisesti siitä, että vanhempi olisi riittävän vahva kestämään rajojen asettamisen aiheuttaman pettymyksen. Lapsi etsii rajoja epätoivoisesti.
Se on juuri näin. Itse olen tätä joutunut näkemään kaverin lapsen kanssa. Lapsi hakee rajojaan jatkuvasti, äiti ei niitä jostain syystä halua laittaa. Välillä yrittää vähän, mutta jämähtää kuitenkin kaveriksi, sillä se on hänelle tuttua ja turvallista. Lapsi on kohta 6v, mietin millaista tulee olemaan koulussa.
Ystävänikin saattaa välistä yrittää. Uhkaa esimerkiksi jollakin ja jättää systemaattisesti kaikki uhkaukset toteuttamatta. Uhkaa esimerkiksi viedä lapsen pois lelujen äärestä joita heittelee jatkuvasti toisia kohti, mutta ei oikeasti tee mitään, vaan seuraavassa lauseessa yrittää maanitella lasta lopettamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran toiset vanhemmat harrastavat kaverivanhemmuutta ja neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta, kuinka ihmeessä yhdessäolo on vääntämistä ja huutamista?
Yritätkö sinä vääntää kaverisi lasten kanssa? Vai vääntävätkö eri perheiden lapset keskenään? Ketkä huutavat, lapset vai aikuiset?
Et ole ilmeisesti koskaan ollut rajattomien lasten kanssa? Tai sitten olet sokeutunut omien lastesi käytökseen? Kun vanhempi ei uskalla kieltää ja aiheuttaa pettymyksiä, niin lapsi hakee jatkuvasti konfliktitilanteita ja rajoja. Lapsi keksi ihan mitä tahansa, että saisi vanhemman reagoimaan. Menee esimerkiksi oven eteen yht äkkisen päähän piston saatuaan ja estää vanhempaansa menemään ovesta. Ja vanhempi ei mene vaan jää maanittelemaan, että antaisit nyt minun mennä tästä ja lapsi jänkää ja kiukkuaa vastaan. Koko elämä on tällaista tuollaisen lapsen kanssa. Lapsi vaatii syötäväksi ruokaa x ja alkaa kesken ruokailun vaatimaan jotain toista. Ja saa tahtonsa periksi. Lapsi kiukkuaa ja huutaa koko ajan, koska kaipaa epätoivoisesti siitä, että vanhempi olisi riittävän vahva kestämään rajojen asettamisen aiheuttaman pettymyksen. Lapsi etsii rajoja epätoivoisesti.
Sinulle ja yläpeukuttajillesi suosittelen lämpimästi Ross Greenen kirjaa Tulistuva lapsi. Se ehkä hieman opettaisi sinua, miksi jotkut lapset näyttävät hakevan konfliktitilanteita.
Sitten nää kaverivanhemmat yrittää oikeuttaa lastensa persekäytöstä lapsen herkkyydellä ym. Ja saattavat muka esittää ja valehtelevansa pitävänsä lapsilleen kuria, vaikka tosiasiassa eivät pidä.
Minun äitini aina tyrkytti minulle ystäviksi kaveriensa ja sukulaistensa lapsia.
Meillä lapset valitsee itse kaverinsa, en minä.
Kohtalotovereita missään?