Lue keskustelun säännöt.
Nepsy-oire aikuisella? Nopea uupuminen ja tunteiden viriäminen
18.07.2023 |
Olisiko kellään kokemusta tämmöisestä vastaavasta, joko niin että on tullut diagnoosi tai sitten ei. Olen alkanut epäillä voisinko kärsiä jonkinlaisesta ja -asteisesta neuropsykiatrisesta ongelmasta. Ja heti kärkeen, olen käynyt psykoterapiassa ja käsitellyt näitä asioita ja opetellut erilaisia tapoja helpottaa asioita ja siitä huolimatta tietyt ongelmat eivät poistu elämästä ja ne häiritsevät arkea. Ja olen menossa tutkimuksiin, joskin useampi mahdollinen alkulähde kuten masennus on poissuljettu eikä ahdistuneisuushäiriökään oikein sovi.
Ensinnäkin jaksaminen elämässä on huonoa; tasapainoisen arjen ja työn yhdistäminen on vaikeaa, väsähdän herkästi jos töissä on yhtään mitään erilaista tai ylimääräistä niin siitä menee arki sekaisin; rytmit ja rutiinit. Itse työllä ei ole kauheasti väliä, olipa se ihmisten kanssa tehtävää tai yksin toimistossa möllöttämistä ja kirjallista työtä. Töissä ja kotona jää asiat kesken koska tartun aina uuteen impulsiivisesti (näen asian x tehdessäni asiaa y ja tartun siihen ja kohta pomppaan asiaan z) ja joudun keskittymään kovasti siihen että teen asian loppuun. Aloittaminen on ollut aina hankalaa myös mukavissa asioissa, sellainen todella erikoinen tunne että ajatus kiertää siinä mutta kerta kaikkiaan on vaikea aloittaa. Asiat viivästyvät sen takia. Innostun ihan hirveästi hetkellisesti asioista, otan niistä selvää ja suunnittelen asiat tosi tarkkaan mutta sitten kiinnostus ja innostus ikään kuin "palavat loppuun", koska käytännön aloittaminen on vaan niin vaikeaa. Innostus saattaa kestää päivän ja olen suunnitellut vaikka mitä ja sitten yhtäkkiä vaan tulee uupumus enkä jaksakaan. Tää outo äkillinen ja lamauttava uupumus on se mikä vie omia ajatuksia kohti sitä nepsyä... Tuntuu kuin eläisin koko ajan vaan unelmoiden (tätä oli koko lapsuus) ja pitkäjänteisyys on vaikeaa. Olen käynyt yliopiston, jolloin uuvuin tosi pahasti, itsenäinen opiskelu oli vaikeaa. Minulla on ollut lapsena pitkäaikainen harrastus mutta sekin takkusi koska en vain jaksanut harjoitella, välttelin sitä vaikka pidin tekemisestä itsessään kyllä sitten kun tein.
Minulla ei ole epävakautta, ihmissuhteet on pysyviä ja tasaisia mutta hankalia koska kuormitun ihmisistä ja tunteista. Tiedän että toki tämä voi olla ihan vaikka persoonallisuuteenkin liittyvää, mutta kävi tämä nepsykin mielessä. Kiinnostaisi kuulla millä tavoin ihmisillä on neuropsykiatriset oireet näkyneet tai onko joku kärsinyt vastaavasta mutta saanut toisen diagnoosin. Siitä kun on ollut juttua että naisilla on hieman omanlaisensa oireet. Olen siis 40-vuotias nainen, ei lapsia koska oloni menee aika kaoottiseksi ja tosi uupuneeksi lasten seurassa (kovat äänet, äkkinäiset liikkeet, kosketus tuntuu epämiellyttävältä)
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Minulla aivan samanlaiset tuntemukset ja oireet ja olen myös miettinyt, että on varmaan ADD..
No tätä ADD-muotoa olen myös miettinyt. Hyperaktiivisuus ei oikeen itseen sovi, pikemminkin voimakas ja herkästi laukeava uupumus. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nämä " oireet" olleet sinulla lapsesta asti? Luultavasti sitten Adhd/add.
Mikäli oireeet ovat tulleet myöhemmin kehoitan miettimään oletko ollut joskus onnettomuudessa/ tapaturmassa jossa olet lyönyt pääsi,tällöin kyseessä saattaa olla aivovamman jälkitila.
Kuulostaa tutulta. Itsekin yliopiston käynyt, mutta helposti työelämässä uupuva samanikäinen nainen kuin sinä. Välillä vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta vaatii ihmisiltä liikaa. Joka toinen näkee itsessään nepsy-piirteitä. Itse vähän kyseenalaistan tätä ja syytän mieluummin yhteiskuntaa ja liian hektistä työelämää kuin ajattelisin että joka toisella olisi nepsy-häiriö. Entä jos onkin niin, että nepsyt onkin normaaleja ja ne "täydelliset ihmiset" on niitä epänormaaleja.. jossain on vikaa, jos ihmisten täytyy keski-iässä aloittaa lääkityksiä jaksaakseen täyttää yhteiskunnan vaatimuksia.. ja minusta se vika on yhteiskunnassa ja talouselämän vaatimuksissa eikä niissä inhimillisissä ihmisissä, joiden jaksaminen on rajallista ja jotka eivät ole keskittymiskyvyltään robotteja.
Mulla on vähän samaa mutta ei ehkä noin vahvasti. Saan asioita aloitettua ja valmiiksi, mutta se vaatii usein tsemppaamista. Uuvun herkästi ja vaikka perjantaina työviikon jälkeen olen ihan väsähtänyt, en pysty mihinkään järkevään enkä varsinkaan sosiaaliseen. Teen nyt tosi vaativaa asiantuntijatyötä, mutta sama on ollut mulla ihan jossain nuoruuden kesätyössä.
Joudun tosi paljon miettimään voimavaroja ja palautumista. Olen tällainen ollut aina, jaksan nyt kyllä työni, mutta en pystyisi vaikka mitään väitöskirjaa tekemään työn ohessa, ei vaan keskittymiskyky toimisi niin hyvin. En tiedä, saisinko mitään diagnoosia kun kuitenkin pystyn normaaliin elämään, mutta sen tunnistan, että olen ainakin introvertti ja ehkä aisteiltani herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itsekin yliopiston käynyt, mutta helposti työelämässä uupuva samanikäinen nainen kuin sinä. Välillä vaan tuntuu, että nyky-yhteiskunta vaatii ihmisiltä liikaa. Joka toinen näkee itsessään nepsy-piirteitä. Itse vähän kyseenalaistan tätä ja syytän mieluummin yhteiskuntaa ja liian hektistä työelämää kuin ajattelisin että joka toisella olisi nepsy-häiriö. Entä jos onkin niin, että nepsyt onkin normaaleja ja ne "täydelliset ihmiset" on niitä epänormaaleja.. jossain on vikaa, jos ihmisten täytyy keski-iässä aloittaa lääkityksiä jaksaakseen täyttää yhteiskunnan vaatimuksia.. ja minusta se vika on yhteiskunnassa ja talouselämän vaatimuksissa eikä niissä inhimillisissä ihmisissä, joiden jaksaminen on rajallista ja jotka eivät ole keskittymiskyvyltään robotteja.
Tämähän se, kirjolla sarjassa esim haastateltu nepsy-nainen muotoili hyvin että ihan ne on niitä samoja asioita jotka kuormittavat normojakin, mutta nepsyjä vaan vielä enemmän ja nopeammin, eli muutokset, rutiinittomuus, aistisaasteet, yleinen vaatimusten lisääntyminen jne. Ennen ei osattu diagnosoida yhtä usein, mutta elämä ja työelämä ei myöskään ollut näin vaativa, joten erilaisillakin oli paremmat mahdollisuudet selvitä, tässä tilanteessa ongelmat puhkeavat pintaan useammilla
Ap vastaa. Tietyt piirteet on olleet kai aina. Aika vilkas olin pienenä lapsena, koulussa keskittyminen meni välillä muihin hommiin tunnilla, läksyjä oli ikävä aloittaa ja luin kokeisiin usein viimeisenä iltana ja silloinkin vain tosi nopeasti. Sanakokeisiin luin aina juuri tunnin alussa. Ajatukset karkaili, haaveilin hirveästi. Olin äkkipikainen ja jäin jumiin mielipahaan (voi olla ettei tunnesäätelyä vain ole osattu minulle opettaa). Jonkin verran turbulenssia oli kaverisuhteissa. Harrastuksissa oli tosi vaikea aloittaa treenejä, ja nekin tein aina viimetingassa vaikka sinällään itse asia oli kivaa. Sitten toisaalta saatoin uppoutua tekemään jotain pitkäksi aikaa.
Aikuisuudessa ollut ehkä suurimmat vaikeudet, olen ollut uupunut ja masentunut ja ahdistunut. Mutta olen alkanut ajatella onko taustalla sittenkin ollut että toiminnanohjauksenja kuormituksensiedon ongelmat ja kaikki on lävähtänyt sitten käsiin kun on pitänyt alkaa hoitaa itsenäisesti niin monta elämän osa-aluetta... Nyt vaan en jaksa työtä ja harrastuksia vaikka ei ole edes perhettä. Suurin osa kai kuitenkin jaksaa tehdä ja elää muutenkin. Työpäivät kuitenkin pysyy mulla siinä 8 h:ssa ja teen töitä sinäkin aikana aika vähän juuri näistä jaksamisongelmista johtuen.
Kuuluuko ADHD:n oirekuvaan että jaksamisen raja tulee jotenkin yllättäen ja äkkiä vastaan ja pitäisi pystyä heti lopettaan jokin tilanne tai pääseen siitä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse aspergerin diagnoosin saanut (silloin kun se vielä meni tuolla nimellä) ja sanoisin, että pelkästään tuollaisen uupumisen perusteella nepsydiagnoosia on vaikea saada, kun tuota esiintyy oireena myös monissa muissa vaivoissa (ahdistus, burn out jne.). Käsitykseni mukaan nepsyille tyypilliset uupumiset johtavat nopeaan ja hyvin selkeään romahdukseen, esim. itselläni aikoinaan epäiltiin paniikkihäiriötä, koska uupuessani liikaa saan "paniikkikohtauksia".
Kuitenkin tuo, että sinulla uupuminen liittyy selkeästi keskittymishäiriöihin viittaisi nepsyn suuntaan ja mahdollisissa tutkimuksissa kannattaakin painottaa tuota, että missä tilanteissa tuota uupumusta esiintyy. Itse uupumista ei kannata tosiaan ottaa keskipisteeksi, koska aiemmin mainituista syistä se voidaan helposti ohittaa.
Ja lisään vielä tuohon kommenttiini, että uupuminen on siis myös yleinen oire nepsyjenkin parissa, mutta vaatii yleensä muita selkeämpiä oireita diagnoosin saantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Aina kun on työjakso niin illat ja viikonloput on pakko huilata, että jaksaa töissä.
Kavereita ei ole enää, koska en jaksa tavata ketään, jos käyn töissä. Enkä jaksa tehdä kotitöitä. Työ vie kaikki voimat ja jatkuva opettelu on sairaan raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Sun pitää säännöllisesti siivota avustettavan koti ja oma koti on kokonaan siivoamatta.
Ja syöt itse kotona mikroaterioita, kun illat ja viikonloput pitää nukkua, että jaksaa avustaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Sun pitää säännöllisesti siivota avustettavan koti ja oma koti on kokonaan siivoamatta.
Ja syöt itse kotona mikroaterioita, kun illat ja viikonloput pitää nukkua, että jaksaa avustaa toista.
Mä siivoan omaa kotia välillä niin, että istun lattialla ja imuroin ja luutaan samalla, koska voimat on loppu.
Nykyään ei pääse lääkäriin eikä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos ei suostu työkkärin juttuihin niin tulee karenssia. Ainut keino selvitä on jättää oma koti siivoamatta. Ja se ettei vapaa-ajalla näe ketään ja huilaa kaikki vapaa-ajat.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei pääse lääkäriin eikä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos ei suostu työkkärin juttuihin niin tulee karenssia. Ainut keino selvitä on jättää oma koti siivoamatta. Ja se ettei vapaa-ajalla näe ketään ja huilaa kaikki vapaa-ajat.
Vuokra-asunto niin ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Sun pitää säännöllisesti siivota avustettavan koti ja oma koti on kokonaan siivoamatta.
Ja syöt itse kotona mikroaterioita, kun illat ja viikonloput pitää nukkua, että jaksaa avustaa toista.
Joskus mietein, että miksi mun pitäisi auttaa jotain toista kodin siivouksessa. Mulla on ollut tuo neuroginen sairaus lapsena. Naapurin yh:n lapsi soitti meillä ovikelloa 4 vuotta 12 h päivä.
Ja meillä oli oma koti 6 kuukautta siivoamatta, jos mulla on omat 2 lasta ja mummoloissa pitää käydä joka viikonloppu, naapurin lapsi soittaa koko ajan ovikelloa niin en mä pysty siivoamaan ollenkaan.
Sanoin naapurin lapsesta terveydenhoitajalle, mutta ei sitä kiinnostanut. Meillä koti siivottiin siis 2 kertaa vuoden aikana. Yh-äidillä oli lapsi joka toinen viikonloppu, mutta meillä mies pakotti käymään joka viikko toisessa mummulassa lauantaina ja toisessa sunnuntaina ja kun mies oli vuorotyössä niin kaikki jäi mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Sun pitää säännöllisesti siivota avustettavan koti ja oma koti on kokonaan siivoamatta.
Ja syöt itse kotona mikroaterioita, kun illat ja viikonloput pitää nukkua, että jaksaa avustaa toista.
Joskus mietein, että miksi mun pitäisi auttaa jotain toista kodin siivouksessa. Mulla on ollut tuo neuroginen sairaus lapsena. Naapurin yh:n lapsi soitti meillä ovikelloa 4 vuotta 12 h päivä.
Ja meillä oli oma koti 6 kuukautta siivoamatta, jos mulla on omat 2 lasta ja mummoloissa pitää käydä joka viikonloppu, naapurin lapsi soittaa koko ajan ovikelloa niin en mä pysty siivoamaan ollenkaan.
Sanoin naapurin lapsesta terveydenhoitajalle, mutta ei sitä kiinnostanut. Meillä koti siivottiin siis 2 kertaa vuoden aikana. Yh-äidillä oli lapsi joka toinen viikonloppu, mutta meillä mies pakotti käymään joka viikko toisessa mummulassa lauantaina ja toisessa sunnuntaina ja kun mies oli vuorotyössä niin kaikki jäi mulle.
Siis yh - äidillä oli lapsi isällä joka toinen viikonloppu, mutta ei mulla ollut isä viikonloppua, että olisin voinut siivota rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Sun pitää säännöllisesti siivota avustettavan koti ja oma koti on kokonaan siivoamatta.
Ja syöt itse kotona mikroaterioita, kun illat ja viikonloput pitää nukkua, että jaksaa avustaa toista.
Joskus mietein, että miksi mun pitäisi auttaa jotain toista kodin siivouksessa. Mulla on ollut tuo neuroginen sairaus lapsena. Naapurin yh:n lapsi soitti meillä ovikelloa 4 vuotta 12 h päivä.
Ja meillä oli oma koti 6 kuukautta siivoamatta, jos mulla on omat 2 lasta ja mummoloissa pitää käydä joka viikonloppu, naapurin lapsi soittaa koko ajan ovikelloa niin en mä pysty siivoamaan ollenkaan.
Sanoin naapurin lapsesta terveydenhoitajalle, mutta ei sitä kiinnostanut. Meillä koti siivottiin siis 2 kertaa vuoden aikana. Yh-äidillä oli lapsi joka toinen viikonloppu, mutta meillä mies pakotti käymään joka viikko toisessa mummulassa lauantaina ja toisessa sunnuntaina ja kun mies oli vuorotyössä niin kaikki jäi mulle.
Siis yh - äidillä oli lapsi isällä joka toinen viikonloppu, mutta ei mulla ollut isä viikonloppua, että olisin voinut siivota rauhassa.
Esksri on pakollinen ja tulee kihomato tiedotteita eikä voi siivota, kun omat 2 lasta ja naapurin lapsi on koko ajan riesana. Ja mulla tuo neurologinen sairaus aiheutti väsymystä.
No, kohta lapset muuttaa jo kotoa pois.
En mä naapureille ala sairauksiani kertomaan. Suomessa on niistä vaitiolovelvollisuus sairaaloillakin.
Minulla aivan samanlaiset tuntemukset ja oireet ja olen myös miettinyt, että on varmaan ADD..