Lue keskustelun säännöt.
Nepsy-oire aikuisella? Nopea uupuminen ja tunteiden viriäminen
18.07.2023 |
Olisiko kellään kokemusta tämmöisestä vastaavasta, joko niin että on tullut diagnoosi tai sitten ei. Olen alkanut epäillä voisinko kärsiä jonkinlaisesta ja -asteisesta neuropsykiatrisesta ongelmasta. Ja heti kärkeen, olen käynyt psykoterapiassa ja käsitellyt näitä asioita ja opetellut erilaisia tapoja helpottaa asioita ja siitä huolimatta tietyt ongelmat eivät poistu elämästä ja ne häiritsevät arkea. Ja olen menossa tutkimuksiin, joskin useampi mahdollinen alkulähde kuten masennus on poissuljettu eikä ahdistuneisuushäiriökään oikein sovi.
Ensinnäkin jaksaminen elämässä on huonoa; tasapainoisen arjen ja työn yhdistäminen on vaikeaa, väsähdän herkästi jos töissä on yhtään mitään erilaista tai ylimääräistä niin siitä menee arki sekaisin; rytmit ja rutiinit. Itse työllä ei ole kauheasti väliä, olipa se ihmisten kanssa tehtävää tai yksin toimistossa möllöttämistä ja kirjallista työtä. Töissä ja kotona jää asiat kesken koska tartun aina uuteen impulsiivisesti (näen asian x tehdessäni asiaa y ja tartun siihen ja kohta pomppaan asiaan z) ja joudun keskittymään kovasti siihen että teen asian loppuun. Aloittaminen on ollut aina hankalaa myös mukavissa asioissa, sellainen todella erikoinen tunne että ajatus kiertää siinä mutta kerta kaikkiaan on vaikea aloittaa. Asiat viivästyvät sen takia. Innostun ihan hirveästi hetkellisesti asioista, otan niistä selvää ja suunnittelen asiat tosi tarkkaan mutta sitten kiinnostus ja innostus ikään kuin "palavat loppuun", koska käytännön aloittaminen on vaan niin vaikeaa. Innostus saattaa kestää päivän ja olen suunnitellut vaikka mitä ja sitten yhtäkkiä vaan tulee uupumus enkä jaksakaan. Tää outo äkillinen ja lamauttava uupumus on se mikä vie omia ajatuksia kohti sitä nepsyä... Tuntuu kuin eläisin koko ajan vaan unelmoiden (tätä oli koko lapsuus) ja pitkäjänteisyys on vaikeaa. Olen käynyt yliopiston, jolloin uuvuin tosi pahasti, itsenäinen opiskelu oli vaikeaa. Minulla on ollut lapsena pitkäaikainen harrastus mutta sekin takkusi koska en vain jaksanut harjoitella, välttelin sitä vaikka pidin tekemisestä itsessään kyllä sitten kun tein.
Minulla ei ole epävakautta, ihmissuhteet on pysyviä ja tasaisia mutta hankalia koska kuormitun ihmisistä ja tunteista. Tiedän että toki tämä voi olla ihan vaikka persoonallisuuteenkin liittyvää, mutta kävi tämä nepsykin mielessä. Kiinnostaisi kuulla millä tavoin ihmisillä on neuropsykiatriset oireet näkyneet tai onko joku kärsinyt vastaavasta mutta saanut toisen diagnoosin. Siitä kun on ollut juttua että naisilla on hieman omanlaisensa oireet. Olen siis 40-vuotias nainen, ei lapsia koska oloni menee aika kaoottiseksi ja tosi uupuneeksi lasten seurassa (kovat äänet, äkkinäiset liikkeet, kosketus tuntuu epämiellyttävältä)
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
On kivaa, kun naapurissa asuu 6 - vuotias joka saa mennä pihalle yksin aina kun haluaa, vaikka sata kertaa päivässä ja saa soittaa naapurin ovikelloa aina kun haluaa vaikka sata kertaa päivässä.
Kun lapsen äiti on avioerosta masentunut eikä jaksa kieltää mitään.
Ei naapurin 4 - vuotiaan tarvitse nukkua päiväunia, kun yh : n 6 - vuotias hakkaa ovea ja soittaa ovikelloa ja huutelee postiluukusta, kun ei 6 - vuotias nyku päiväunia niin ei tarvitse kenenkään muunkaan nukkua.
Tosin tuo yh joutuu koko loppuelämän kestämään sen, että koko kaupunki tietää, että hänen lapsi oli heitteillä.
Jos naapurissa on 2 lasta ja toinen 4-vuotias ja naapurin äiti hoitaa omia lapsia 365 päivää vuodessa ja itsellä neurologinen sairaus niin se että saisi omien lasten päiväuni aikana tehdä kotitöitä rauhassa olisi ollut hyvä ja varsinkin kun mummuloissa pitää käydä joka viikonloppu eikä puoliso osallistu kodin ja lasten hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nuo äidit kuvitteleeko he että ihmiset hoitaa kiltisti heidän lasta eikä asiasta puhuta eteenpäin.
Ei kukaan halua hoitaa naapurin vilkasta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ahdistuneisuuttakin. Oli diagnooai mikä tahansa, niin kuulostaa siltä, että hermostosi menee herkästi ylivireystilaan.
Voi olla kyllä näinkin, ja juuri noin sen koenkin ja sanoitan että hermosto menee ylivireystilaan, se on juuri sitä. Ja sitten uuvun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ahdistuneisuuttakin. Oli diagnooai mikä tahansa, niin kuulostaa siltä, että hermostosi menee herkästi ylivireystilaan.
Voi olla kyllä näinkin, ja juuri noin sen koenkin ja sanoitan että hermosto menee ylivireystilaan, se on juuri sitä. Ja sitten uuvun.
Ylivireys= uupuminen, alivireys= tunteiden puute.
Tyypillistä nepsy-ihmisellä, jonka tunnesäätely ei toimi. Dopamiinin säätelyn ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ahdistuneisuuttakin. Oli diagnooai mikä tahansa, niin kuulostaa siltä, että hermostosi menee herkästi ylivireystilaan.
Voi olla kyllä näinkin, ja juuri noin sen koenkin ja sanoitan että hermosto menee ylivireystilaan, se on juuri sitä. Ja sitten uuvun.
Ylivireys= uupuminen, alivireys= tunteiden puute.
Tyypillistä nepsy-ihmisellä, jonka tunnesäätely ei toimi. Dopamiinin säätelyn ongelma.
En tiennyt että nepsy-piirteisyyteen voi kuulua alivireys? Osaatko kertoa enemmän? Sinällään alivireyden ymmärrän traumanäkökulmasta. Mutta vireysongelmia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ja on ollut lapsena neurologinen sairaus ja paljon sairaalajaksoja. Koulu-ikäisenä sain ison iskun päähän, en pystynyt liikkumaan ja vedet valui silmistä, mutta opettaja katsoi ei haavaa ja lähetti normaalisti kotiin.
Työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan enkä jaksa esim. siivota kotona lainkaan töissä käydessä. Lapset muuttaa kohta kotoa pois.
Mietein voiko työkkäri nyt laittaa avustajaksi pakolla, kun en jaksa omaa kotia siivota töissä käydessä.
Sun pitää säännöllisesti siivota avustettavan koti ja oma koti on kokonaan siivoamatta.
Ja syöt itse kotona mikroaterioita, kun illat ja viikonloput pitää nukkua, että jaksaa avustaa toista.
Mene lääkäriin puhumaan. Tai varaa suoraan yksityinen psykiatri.
Juuri noinhan se omalla kohdalla menee. Itse samanikäinen, naimisissa olen ja yksi lapsi meillä. Lapsesta saakka oireilua mutta pärjännyt/selvinnyt elämässä yksin eteenpäin kun kehitellyt omat konstit esim opiskeluun ja työelämään sekä niissä pärjäämiseen. Ekat oireet alkoivat näkymään lievinä opiskelu aikana ja sen jälkeen työelämässä kunnes ns räjähtivät käsiin heti synnytyksen jälkeen. Diagnoosina oli keskivaikea masennus ja sittemmin ahdistuneisuus sekä paniikkihäiriö ja lääkitykset niihin. Tätä on jatkunut kohta kymmenen vuotta ja oireilua edelleen. Yllä mainitsemasi asiat ovat hyvin tuttuja itselleni päivittäin. Kaikenlaista on kohdallani kokeiltu ja useampaan kertaan eri pituiset/laajuiset psykologiset testit tehty mutta niissä ei mitään poikkeavaa ja kielteiset päätökset aina olleet esim ammatillisesta kuntoutuksesta ym. Silti oireilua on ja päivittäin vaikea eri asioista selvitä ja pitää vrk rytmiä yllä, tähän onneksi auttaa pojan koulunkäynti sekä puolison työ. Itse siis en työelämässä ollut lähes kymmeneen vuoteen vaan kotona kuntoutustuella. Oma poika oireilee myös ja odotettu psykologisten testien aloitusta, tämä pyyntö tullut jo ennen koulun alkua. Kohta pitäisi testien kaupungilla alkaa ja jännänä odotan että selviääkö jotain. Sossu ym vuosien ajan meillä apuna mutta tuntuu ettei heistä varsinaista apua vaan lisäävät painetta edelleen. Itseäni heitelty nyt viimeiset vuodet luukulta toiselle kun ei oikein kukaan suostu ottamaan vastuuta minun hoidosta sekä avun saannista. Useasti myös saanut kuulla että mihin ihmeeseen mitään diagnoosia tarvitsen. En missään nimessä mitään diagnoosia haluakaan vain sen jonkin diagnoosin vuoksi vaan selvyyden että mistä aivan oikeasti kyse ja että saisin oikeaa hoitoa sekä apua ja vertaistukea itselleni. Ja kun tosiaan oireillut lapsesta saakka, asia vain peittynyt maskaamisen taakse ja kun ei ennen äidiksi tuloa tietoa asiasta. Suvussa myös runsaasti sekä isän että äidin puolelta
On kivaa, kun naapurissa asuu 6 - vuotias joka saa mennä pihalle yksin aina kun haluaa, vaikka sata kertaa päivässä ja saa soittaa naapurin ovikelloa aina kun haluaa vaikka sata kertaa päivässä.
Kun lapsen äiti on avioerosta masentunut eikä jaksa kieltää mitään.
Ei naapurin 4 - vuotiaan tarvitse nukkua päiväunia, kun yh : n 6 - vuotias hakkaa ovea ja soittaa ovikelloa ja huutelee postiluukusta, kun ei 6 - vuotias nyku päiväunia niin ei tarvitse kenenkään muunkaan nukkua.