Luokkakokous tulossa. Miten kertoa, että he

Minua kiusattiin vakavasti koko lapsuuteni. En silti ymmärrä lainkaan ajatusta, että juuri luokkakokousjuhlaan mennä pamahdetaan vuodattamaan tästä aiheesta. Jos niin kovasti edelleen aikuisena haluat asiasta heille puhua, niin miksi juuri juhlassa, miksei kullekin vaikka puhelimitse tai henkilökohtaisessa tapaamisessa? Mikset yrittäisi hoitaa asiaa kypsästi? Itse ajattelen, että kiusaamistausta on varmasti jo itsessään entisille kiusaajillenikin raskas asia. Miksi hyökkäisin nyt aikuisena niiden päälle, ketkä ovat olleet idi000tteja (tämä sana meni sensuuriin palstalla) alaikäisinä? Ja kyllä, asia on vaikuttanut elämääni paljon, en silti kanna kaunaa ihmisille heidän lapsuuden hirveyksien takia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että kiusaajissani on eronneita, lapsettomuudesta kärsiviä. Aion niin hieroa suolaa heidän haavoihinsa kertomalla omasta ehjästä perheestäni. Kyllähän se varmaan harmittaa heitä kun se kiusattu on saanut rakastavan perheen.

Vau. Olet siis aikuisena kiusaaja. Jotkut sentään jättävät sen lapsuuteen ja kypsyvät henkisesti.

Mul on kans trauma yläasteelta. 9 vuotta kiusaamista ja vielä vaikuttaa mun 40 veen elämään. Jos tulisi kutsu niin repisim sen ja heittäsin roskiin. En edes ilmoittaisi tulenko vai en. Aivan samantekevää. Niinku mä olin heille. Eräs luokkatoverini siltä ajalta on etsivä nuorisotyöntekijä. Auttaa syrjäytyviä nuoria siis. Aikamoinen ammatinvalinta. Joo, ihmiset muuttuu vuosien varrella mutta joihinkin jää jälki vuosien saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaikka näin:

"Kiitos kutsusta. Vakavan ja kroonisen mielenterveyshäiriöni takia en kuitenkaan pääse paikalle."

Heh, tää on oikeasti hyvä vastaus. Parannan vielä vähän:

"Kiitos kutsusta. Koulukiusaamisen aiheuttaman vakavan ja kroonisen mielenterveyshäiriöni takia en kuitenkaan pääse paikalle."

Ja antaisit näille kiusaajille tyydytystä yhä vieläkin? Huono taktiikka tuo uhriutuminen, se herättää vain myötähäpeää.

No jos oikeasti kärsii tästä vieläkin, niin että on työkyvytön yms., niin en näe miten tuo vastaus pahentaisi tilannetta. Tuo on sopiva tapa ilmaista asia. Sen jälkeen voi keskittyä oman elämänlaatunsa parantamiseen.

Niin että sen kiusatun pitäisi jäädä pois? Ihan kuin ennen vanhaan kaikista bileistä

Olin koulukiusattu yläasteella, enkä ikinä menisi luokkakokoukseen. En usko, että saisin siitä kokemuksesta mitään positiivista. Tuskin kukaan mua eniten kiusannut katuu tekemisiään, enkä usko että katuisi vaikka kuinka heille nyt asiasta puhuisin. Jotkut ihmiset vain on kusipäitä (ja ehkä pää-kiusaajani oli myös persoonallisuushäiriöinen.) Ei sellaiset ihmiset mitään opi, eivätkä ota vastuuta teoistaan. Eiköhän he ole jatkaneet kiusaamista eri muodoissa ja nykyisin ovat vähintään työpaikkakiusaajia jos eivät ex-puolison vainoajia tms. äärimmäistä sontaa. En halua tavata moisia ihmisiä enkä myöskään muita luokkakavereitani, jotka peesasivat kiusaamista tai sen mahdollistivat. Miksi käyttäisin moisten ihmisten tapaamiseen yhtään aikaani tai rahaani, sillä asun satojen kilometrien päässä joten täytyisi nähdä vähän vaivaa käydäkseni luokkakokouksessa. Onneksi vanhempanikin muuttivat entisestä kotikaupungistani 20 v sitten, ja siellä ei myöskään asu sukulaisiani eikä ystäviäni. Ei siis ole tarvetta siellä käydä ketään katsomassa, ja en aio sinne mennä. Kannatti todellakin muuttaa heti lukiosta valmistuttuani opiskelemaan kauas, eikä palata enää koskaan. Samaa suosittelen kaikille niille, jotka nyt ovat koulukiusattuja: kannattaa ottaa etäisyyttä ja hankkia uusi elämä muualla eikä jäädä niihin pieniin piireihin, joissa kaikki tietävät taustasi. Mulla on mennyt elämässäni hyvin: olen korkeasti koulutettu kahden lapsen äiti ja taloudellisesti tulemme mieheni kanssa hyvin toimeen. Yläkouluaikojani en juurikaan muistele, enkä todellakaan mene verestämään (huonoja) muistojani johonkin luokkakokoukseen. Käytän aikani johonkin hauskempaan tekemiseen paremmassa seurassa:)

En ikinä menis mihinkään luokkakokoukseen. Ei kiinnosta jotkut ihmiset joiden kanssa kävin koulua joskus sata vuotta sitten. 

Jopas koriasti kostea pieru persereiässä pärisöö.

terveisin diplu Espoosta

Eihän se ole loogista että menee tapaamaan ihmisiä joista jäi paha mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että kiusaajissani on eronneita, lapsettomuudesta kärsiviä. Aion niin hieroa suolaa heidän haavoihinsa kertomalla omasta ehjästä perheestäni. Kyllähän se varmaan harmittaa heitä kun se kiusattu on saanut rakastavan perheen.

Miksi kuvittelet, että he oikeasti vain sinua aina ajattelevat. Soita jonnekin palvelevaan puhelimeen ja koeta elää omaa elämääsi äläkä kierisekele enää menneisyyden iäkvissa kokemuksissa-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menisit sinne?

Jotta voitaisiin vähän muistella

Voihan se tehdä hyvää kohdata kiusaajansa ja tehdä tiliä.

Miksi ihmeessä menisit sinne? Huonolla tuurilla sama kohtelu jatkuu ja pahoitat mielesi uudelleen. Minä en tietääkseni ole kiusannut ketään eikä minua ole kiusattu, mutta en tosiaankaan menisi tapaamaan peruskouluaikaisia tuttuja. En ole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä eikä yhtään kiinnosta mitä he ovat elämässään saavuttaneet tai jättäneet saavuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet näin kauan kantanut tuota taakkaa ota nyt itseä niskasta kiinni kirjoita tuo ylös ja lue kokouksessa toisten edessä rohkeasti . Jos tulee itku niin olet vain paikalla että he näkevät . Ehkä he osaavat sitten omille lapsilleen opettaa että toisia ei kiusata , toivotaan . Ehkä osaavat viimein pyytää anteeksi .

Minulla ainakin eräs " luokkakaveri" sanoi, että syy oli minussa. Olin liian hiljainen ja ujo. Tämä ihminen kouluttaa nykyään tulevia luokanopettajia. T. Nro 

Tytärtäni kiusattiin koulussa. Opettajien mukaan vika on tyttäressäni, koska on ujo ja kärsii kiusaamisesta. Lisäksi itse olin kelvoton kasvattaja. Kaksi opettajaa sätti silmät viiruina vuoroin minua, vuoroin kahdeksanvuotiasta lasta. 

Että tällaisia kansankynttilöitä sitä onkin. Molemmat olivat tuolloin lapsettomia. Toisella on nykyään ainakin yksi lapsi. Ehkäpä karma iskee.