Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun koko elämä on yksi suuri irtipäästämisen harjoitus: saman valinnan edessä jälleen
16.07.2023 |
Valitsenko oman itseni ja oman hyvinvointini, vai ihmissuhteen, joka ottaa enemmän kuin antaa ja tekee onnettomaksi? Tiedän jo vastauksen ja olen tehnyt tämän saman valinnan aikuisiälläni kerta toisensa jälkeen jo aiemminkin. Jopa siinä määrin, että tuntuu ettei elämässäni ole enää kyse mistään muusta kuin luopumisen harjoittelemisesta.
Nuorempana olin lepsu, jäin väkivaltaiseen suhteeseen, annoin "ystävien" käyttää hyväksi, vaikka mitään vastavuoroisuutta ei ollut, annoin ihmisille uusia mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen, vaikka käytös oli huonoa ja loukkaavaa. Myöhemmin on ollut pitkän tien takana opetella tästä pois ja oppia tervettä itsekunnioitusta. Silti tuntuu, etten vaan jaksa vääntää ihmisten kanssa omasta arvostani enää. Jos joku ei kunnioita eikä välitä, niin laitan välit kokonaan poikki ja lopetan suhteen siihen nykyään. Tämän saman kaavan mukaan se on mennyt nyt jo useamman kerran.
Ja tähän se on taas mennyt jälleen kerran. Tuntuu masentavalta lukea näitä narratiiveja, joissa ihmiset on laittaneet huonon suhteen poikki, oppineet siitä jotain ja simsalabim: se uusi unelmakumppani on vaan tullut jossain vastaan. Itselläni sillä ei ole ollut mitään merkitystä yritänkö aktiivisesti etsiä suhdetta, vai katsonko vaan rauhassa, tuleeko jotain vastaan. Mikään hyvä ei koskaan löydä tietään luokseni, ihan sama, millaiselle mutkalle yritän itseäni vääntää. Mitään sellaista, josta kiinni pitäminen olisi minulle hyväksi ei vaan löydy. Ja nyt pitää taas päästää irti, vaikka luulin, että tällä kertaa tämä on jotain erilaista, tällä kertaa tämä on kiinnipitämisen arvoista.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Jos oikeasti olet useasti ja toistuvasti, samaa kaavaa seuraten tehnyt vääriä valintoja, voi ongelma olla myös sinussa. Oletko miettinyt terapiaa? Se on aika näppärä paikka kaivella niitä juurisyitä, miksi ajaudumme tiettyihin tilanteisiin, valitsemme tietynlaisia ihmisiä elämäämme:
No en kyllä ainakaan tällä kertaa ala tästä itseäni syyllistämään ja syyllistä kaivamaan, kun toinen osapuoli on nimenomaan ollut se, joka on halunnut parisuhteen ja sitten kohtelee huonosti ja valehtelee asioista. Miten se on minun syytäni? Mitä voin muuttaa itsessäni tässä terapian kautta, paitsi lopettaa suhde, mihin tämä on jo menossa? Ap
Kerrot että olet joutunut tekemään näitä luopumisia paljon, niin ystävyys- kuin miessuhteissasikin. Sinä _valitset_ seurasi, eikö totta? Tuskin erität mitään deomista kaasua, joka muuttaa persoonat ympärilläsi ihmisperseiksi - kyllä he sitä ovat ihan valmiiksi. Kyse on siitä, miksi teet näitä haitallisia valintoja kerta toisensa jälkeen. Mikä sinua vetää näiden pohjiltaan aika ikävien ihmisten seuraan. Koska jokin heissä vetää.
Ainakin kahden viimeisimmän tapauksen kohdalla, he alkuun esittivät aivan päinvastaista kuin millaiseksi todellisuus lopulta paljastui. Edelleenkään, minä en ole ajatustenlukija, minulla ei ole yliluonnollisia kykyjä, tai valheenpaljastuskonetta käytössä. Jos toinen esittää ja valehtelee ja en alkuun sitä hoksaa, niin se ei ole minun syytäni, minun korjattavissani, tai minun vastuullani. Tähän ainakin vedän rajan jo nyt ihan alkuunsa.
Voit valittaa täällä tai aloittaa ongelman korjaamisen. Tuli jo selväksi, kumman valitset.
Mitä sinä siis ehdotat ongelman korjaamiseksi? Koko suhde on minun osaltani jo taputeltu ja olen menossa eteenpäin. Harmittaa vaan aivan älyttömästi, ettei se onnistunut enkä vieläkään löytänyt sitä turvallista ja hyvää suhdetta, mitä etsin. Miehen puheista sain käsityksen, että hän etsii samaa, mutta asia ei näin ollut.
Ja on näitä asioita vuosien varrella terapioitu lukuisia kertoja, on lapsuutta kaiveltu, elämän varrella tullut yhtä jos toista klommoa ja traumaa, joiden kanssa tässä on parhaan mukaan yritetty pärjätä. Mutta en minä ala enää itsestäni tekemään syyllistä muiden huonolle käytökselle. Minä en voi kontrolloida muiden ihmisten käytöstä enkä ole siitä vastuussa. Kuten kirjoitin: rajanveto.
Sitten sinun on hakattava päätä seinään. Et voi kontrolloida muita, mutta voit opetella paremmaksi ihmistuntijaksi. Oikeasti; jos tuota on sattunut usein, on sinulla siinä huomattavia ongelmia, tai sitten alitajuisesti hakeudut epäluotettavaan seuraan - suoraan sanottuna itse epäilen tätä. Eteenpäin voi aina mennä, mutta veikkaan että sinulla on kivinen tie.
Niin, mikä on se konkreettinen ehdotus ratkaisuksi? Olen tunnistanut näitä elämässäni aiemmin toistuvia kaavoja ja tehnyt parhaani sen eteen niitä rikkoakseni. Olen yrittänyt hankkia ns. korjaavia kokemuksia ja tehdä asioita eri tavalla, se oli tässä nytkin taustalla. Nimenomaan hain turvallista ja tervettä suhdetta ja alkuun vaikutti, että olemme molemmat sitä yhdessä rakentamassa. Nyt kun kävi ilmi, ettei asia näin ole, en ole enää jäämässä tähän roikkumaan, kuten nuorempana olisin varmasti tehnyt.
Aika paljon olen itseni kanssa tehnyt töitä päästäkseni tähän pisteeseen, mutta mukavaa, ettei sinusta tieni koskaan tule olemaan muuta kuin kivikkoinen, koska olen huono ihmistuntija, kun en ole onnistunut parisuhteessa.
Älä ole niin ankara itsellesi. Olet varmasti haparoimassa oikeaan suuntaan sentään!
Minusta se nimenomaan on edistystä, ettei vie kymmentä vuotta tunnistaa suhteen ongelmien johtavan väistämättä joko sinun näivettymiseesi tai eroon, joten nyt vaan laukkuja pakkaamaan.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Jos oikeasti olet useasti ja toistuvasti, samaa kaavaa seuraten tehnyt vääriä valintoja, voi ongelma olla myös sinussa. Oletko miettinyt terapiaa? Se on aika näppärä paikka kaivella niitä juurisyitä, miksi ajaudumme tiettyihin tilanteisiin, valitsemme tietynlaisia ihmisiä elämäämme:
No en kyllä ainakaan tällä kertaa ala tästä itseäni syyllistämään ja syyllistä kaivamaan, kun toinen osapuoli on nimenomaan ollut se, joka on halunnut parisuhteen ja sitten kohtelee huonosti ja valehtelee asioista. Miten se on minun syytäni? Mitä voin muuttaa itsessäni tässä terapian kautta, paitsi lopettaa suhde, mihin tämä on jo menossa? Ap
Kerrot että olet joutunut tekemään näitä luopumisia paljon, niin ystävyys- kuin miessuhteissasikin. Sinä _valitset_ seurasi, eikö totta? Tuskin erität mitään deomista kaasua, joka muuttaa persoonat ympärilläsi ihmisperseiksi - kyllä he sitä ovat ihan valmiiksi. Kyse on siitä, miksi teet näitä haitallisia valintoja kerta toisensa jälkeen. Mikä sinua vetää näiden pohjiltaan aika ikävien ihmisten seuraan. Koska jokin heissä vetää.
Ainakin kahden viimeisimmän tapauksen kohdalla, he alkuun esittivät aivan päinvastaista kuin millaiseksi todellisuus lopulta paljastui. Edelleenkään, minä en ole ajatustenlukija, minulla ei ole yliluonnollisia kykyjä, tai valheenpaljastuskonetta käytössä. Jos toinen esittää ja valehtelee ja en alkuun sitä hoksaa, niin se ei ole minun syytäni, minun korjattavissani, tai minun vastuullani. Tähän ainakin vedän rajan jo nyt ihan alkuunsa.
Voit valittaa täällä tai aloittaa ongelman korjaamisen. Tuli jo selväksi, kumman valitset.
Mitä sinä siis ehdotat ongelman korjaamiseksi? Koko suhde on minun osaltani jo taputeltu ja olen menossa eteenpäin. Harmittaa vaan aivan älyttömästi, ettei se onnistunut enkä vieläkään löytänyt sitä turvallista ja hyvää suhdetta, mitä etsin. Miehen puheista sain käsityksen, että hän etsii samaa, mutta asia ei näin ollut.
Ja on näitä asioita vuosien varrella terapioitu lukuisia kertoja, on lapsuutta kaiveltu, elämän varrella tullut yhtä jos toista klommoa ja traumaa, joiden kanssa tässä on parhaan mukaan yritetty pärjätä. Mutta en minä ala enää itsestäni tekemään syyllistä muiden huonolle käytökselle. Minä en voi kontrolloida muiden ihmisten käytöstä enkä ole siitä vastuussa. Kuten kirjoitin: rajanveto.
Minä ehdotan skeematerapiaa tunnelukkotyöskentelyyn perehtyneen terapeutin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Jos oikeasti olet useasti ja toistuvasti, samaa kaavaa seuraten tehnyt vääriä valintoja, voi ongelma olla myös sinussa. Oletko miettinyt terapiaa? Se on aika näppärä paikka kaivella niitä juurisyitä, miksi ajaudumme tiettyihin tilanteisiin, valitsemme tietynlaisia ihmisiä elämäämme:
No en kyllä ainakaan tällä kertaa ala tästä itseäni syyllistämään ja syyllistä kaivamaan, kun toinen osapuoli on nimenomaan ollut se, joka on halunnut parisuhteen ja sitten kohtelee huonosti ja valehtelee asioista. Miten se on minun syytäni? Mitä voin muuttaa itsessäni tässä terapian kautta, paitsi lopettaa suhde, mihin tämä on jo menossa? Ap
Kerrot että olet joutunut tekemään näitä luopumisia paljon, niin ystävyys- kuin miessuhteissasikin. Sinä _valitset_ seurasi, eikö totta? Tuskin erität mitään deomista kaasua, joka muuttaa persoonat ympärilläsi ihmisperseiksi - kyllä he sitä ovat ihan valmiiksi. Kyse on siitä, miksi teet näitä haitallisia valintoja kerta toisensa jälkeen. Mikä sinua vetää näiden pohjiltaan aika ikävien ihmisten seuraan. Koska jokin heissä vetää.
Ainakin kahden viimeisimmän tapauksen kohdalla, he alkuun esittivät aivan päinvastaista kuin millaiseksi todellisuus lopulta paljastui. Edelleenkään, minä en ole ajatustenlukija, minulla ei ole yliluonnollisia kykyjä, tai valheenpaljastuskonetta käytössä. Jos toinen esittää ja valehtelee ja en alkuun sitä hoksaa, niin se ei ole minun syytäni, minun korjattavissani, tai minun vastuullani. Tähän ainakin vedän rajan jo nyt ihan alkuunsa.
Voit valittaa täällä tai aloittaa ongelman korjaamisen. Tuli jo selväksi, kumman valitset.
Mitä sinä siis ehdotat ongelman korjaamiseksi? Koko suhde on minun osaltani jo taputeltu ja olen menossa eteenpäin. Harmittaa vaan aivan älyttömästi, ettei se onnistunut enkä vieläkään löytänyt sitä turvallista ja hyvää suhdetta, mitä etsin. Miehen puheista sain käsityksen, että hän etsii samaa, mutta asia ei näin ollut.
Ja on näitä asioita vuosien varrella terapioitu lukuisia kertoja, on lapsuutta kaiveltu, elämän varrella tullut yhtä jos toista klommoa ja traumaa, joiden kanssa tässä on parhaan mukaan yritetty pärjätä. Mutta en minä ala enää itsestäni tekemään syyllistä muiden huonolle käytökselle. Minä en voi kontrolloida muiden ihmisten käytöstä enkä ole siitä vastuussa. Kuten kirjoitin: rajanveto.
Minä ehdotan skeematerapiaa tunnelukkotyöskentelyyn perehtyneen terapeutin kanssa.
Kiitos tästä, tsekkaan tämän. Ap
Suosittelisin tsekkaamaan myös, onko sinulla mahdollisesti hoitamaton kehityksellinen trauma. Se on melko uusi tutkimussuuntaus psykologiassa Suomessa, mutta ei varmasti haittaa ainakin vilkaista asiaa. Aiheesta löytyy lyhyt ja helppolukuinen kirja Juha Klaavulta "Lapsuuden kehityksellinen trauma" ja bongasin aiheeseen liittyen Juhaa haastattelevan podcastinkin Spotifysta: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=92582bcb7357…
Ikävä sanoa, mutta en kykene eläytymään.
En ikimaailmassa uskaltaisi enkä haluaisi olla ihmisen kanssa joka lyö mua.
En pysty edes kuvittelemaan sitä.
Terapiaa sä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin tsekkaamaan myös, onko sinulla mahdollisesti hoitamaton kehityksellinen trauma. Se on melko uusi tutkimussuuntaus psykologiassa Suomessa, mutta ei varmasti haittaa ainakin vilkaista asiaa. Aiheesta löytyy lyhyt ja helppolukuinen kirja Juha Klaavulta "Lapsuuden kehityksellinen trauma" ja bongasin aiheeseen liittyen Juhaa haastattelevan podcastinkin Spotifysta: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=92582bcb7357…
Varmasti tämän ongelman juurisyy on lapsuudessa, joka ei missään nimessä ollut helppo. Kyllä sitäkin on aiemmin kaiveltu ja yhteen vaiheeseen nimenomaan syytin ja syyllistin itseäni ihan kaikesta todella helposti ja se johti masennukseen ja todella voimakkaisiin arvottomuuden tunteisiin. Oli pitkä prosessi opetella vetämään rajat itsen ja muiden käytöksen välille. Sen takia koen ikävänä nämä viestit, että pitäisi itsestäni vaan kaivaa sitä vikaa. Se "vika" on todennäköisesti juurikin jokin vanha trauma, tai haava, jota minä en ole osannut korjata eikä terapeuttikaan silloin sitä löytää eikä hoksata. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa, mutta en kykene eläytymään.
En ikimaailmassa uskaltaisi enkä haluaisi olla ihmisen kanssa joka lyö mua.
En pysty edes kuvittelemaan sitä.Terapiaa sä tarvitset.
Niin, siitä on siis jo 15 vuotta. Sen jälkeen ei ole kukaan löynyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa, mutta en kykene eläytymään.
En ikimaailmassa uskaltaisi enkä haluaisi olla ihmisen kanssa joka lyö mua.
En pysty edes kuvittelemaan sitä.Terapiaa sä tarvitset.
Niin, siitä on siis jo 15 vuotta. Sen jälkeen ei ole kukaan löynyt. Ap
*lyönyt
Voimia ap. Kokemuksesi kuulostaa tutulta. Itse jäin suhteeseen ja jälkiviisaana kolme vuotta viimeisimmässä suhteessa olleena koen, että olisi pitänyt kuunnella intuitiota heti alkuun.
Nyt olen hyvin onnellinen itsekseni. En kaipaa suhdetta. Sellaiselle on tilaa kyllä, mutta en varsinaisesti tavoittele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinolo ole ainoastaan huono asia, se voi olla myös helpotus ja nautinto.
Jos sen osaa käsitellä oikein ja keksii elämälleen jotain muuta merkitystä. Itse en ainakaan osaa enkä osaa tutustua ihmisiin. Jos ei työ pitäisi jotain rytmiä elämässä niin varmaan olisin rappio alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinolo ole ainoastaan huono asia, se voi olla myös helpotus ja nautinto.
No eihän se olekaan ja itsekin olin vuosia yksin tätä viimeisintä suhdetta ennen. Viihdyin ihan hyvin itsekseni enkä varsinaisesti etsinyt mitään, kun kohtasimme ja aloitimme suhteemme. Sen takia ajattelin, että ehkä oli aika tälle nyt ja olisin kasvanut riittävästi ihmisenä yksin ollessani kyetäkseni hyvään suhteeseen. Näiden omien johtopäätösten ja ennakkoajatusten takia varmaan tulikin niin suuri pettymys, kun asiat meni pieleen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Jos oikeasti olet useasti ja toistuvasti, samaa kaavaa seuraten tehnyt vääriä valintoja, voi ongelma olla myös sinussa. Oletko miettinyt terapiaa? Se on aika näppärä paikka kaivella niitä juurisyitä, miksi ajaudumme tiettyihin tilanteisiin, valitsemme tietynlaisia ihmisiä elämäämme:
No en kyllä ainakaan tällä kertaa ala tästä itseäni syyllistämään ja syyllistä kaivamaan, kun toinen osapuoli on nimenomaan ollut se, joka on halunnut parisuhteen ja sitten kohtelee huonosti ja valehtelee asioista. Miten se on minun syytäni? Mitä voin muuttaa itsessäni tässä terapian kautta, paitsi lopettaa suhde, mihin tämä on jo menossa? Ap
Kerrot että olet joutunut tekemään näitä luopumisia paljon, niin ystävyys- kuin miessuhteissasikin. Sinä _valitset_ seurasi, eikö totta? Tuskin erität mitään deomista kaasua, joka muuttaa persoonat ympärilläsi ihmisperseiksi - kyllä he sitä ovat ihan valmiiksi. Kyse on siitä, miksi teet näitä haitallisia valintoja kerta toisensa jälkeen. Mikä sinua vetää näiden pohjiltaan aika ikävien ihmisten seuraan. Koska jokin heissä vetää.
Ainakin kahden viimeisimmän tapauksen kohdalla, he alkuun esittivät aivan päinvastaista kuin millaiseksi todellisuus lopulta paljastui. Edelleenkään, minä en ole ajatustenlukija, minulla ei ole yliluonnollisia kykyjä, tai valheenpaljastuskonetta käytössä. Jos toinen esittää ja valehtelee ja en alkuun sitä hoksaa, niin se ei ole minun syytäni, minun korjattavissani, tai minun vastuullani. Tähän ainakin vedän rajan jo nyt ihan alkuunsa.
Voit valittaa täällä tai aloittaa ongelman korjaamisen. Tuli jo selväksi, kumman valitset.
Mitä sinä siis ehdotat ongelman korjaamiseksi? Koko suhde on minun osaltani jo taputeltu ja olen menossa eteenpäin. Harmittaa vaan aivan älyttömästi, ettei se onnistunut enkä vieläkään löytänyt sitä turvallista ja hyvää suhdetta, mitä etsin. Miehen puheista sain käsityksen, että hän etsii samaa, mutta asia ei näin ollut.
Ja on näitä asioita vuosien varrella terapioitu lukuisia kertoja, on lapsuutta kaiveltu, elämän varrella tullut yhtä jos toista klommoa ja traumaa, joiden kanssa tässä on parhaan mukaan yritetty pärjätä. Mutta en minä ala enää itsestäni tekemään syyllistä muiden huonolle käytökselle. Minä en voi kontrolloida muiden ihmisten käytöstä enkä ole siitä vastuussa. Kuten kirjoitin: rajanveto.
Sitten sinun on hakattava päätä seinään. Et voi kontrolloida muita, mutta voit opetella paremmaksi ihmistuntijaksi. Oikeasti; jos tuota on sattunut usein, on sinulla siinä huomattavia ongelmia, tai sitten alitajuisesti hakeudut epäluotettavaan seuraan - suoraan sanottuna itse epäilen tätä. Eteenpäin voi aina mennä, mutta veikkaan että sinulla on kivinen tie.
Niin, mikä on se konkreettinen ehdotus ratkaisuksi? Olen tunnistanut näitä elämässäni aiemmin toistuvia kaavoja ja tehnyt parhaani sen eteen niitä rikkoakseni. Olen yrittänyt hankkia ns. korjaavia kokemuksia ja tehdä asioita eri tavalla, se oli tässä nytkin taustalla. Nimenomaan hain turvallista ja tervettä suhdetta ja alkuun vaikutti, että olemme molemmat sitä yhdessä rakentamassa. Nyt kun kävi ilmi, ettei asia näin ole, en ole enää jäämässä tähän roikkumaan, kuten nuorempana olisin varmasti tehnyt.
Aika paljon olen itseni kanssa tehnyt töitä päästäkseni tähän pisteeseen, mutta mukavaa, ettei sinusta tieni koskaan tule olemaan muuta kuin kivikkoinen, koska olen huono ihmistuntija, kun en ole onnistunut parisuhteessa.
Tunnistan tuosta paljon. Oma kaavani oli erilainen, enemmänkin hylkäämishakuinen kuin kaltoinkohtelua puoleensa vetävä, mutta muistan että kaavan tunnistamisvaiheessa aloin tietoisesti kiinnittämään huomiota varoitusmerkkeihin ja luulin tekeväni parempia valintoja. Alitajunta oli kuitenkin tietoista mieltäni vahvempi, ja päädyin edelleen valitsemaan vääriä ihmisiä, mutta tällä kertaa sellaisia jotka piilottivat vetäytyvyytensä paremmin. Lopulta ne hyvin alkaneet suhteetkin ajautuivat kuitenkin samaan kaavaan. En osaa auttaa ongelmassasi koska omankin työstäminen on vielä kesken, mutta kyllä minä näkisin, että jos toistuvasti suhteet päättyy huonosti ja vieläpä saman kaavan mukaan huonosti niin jotain siellä oman pään sisällä on vielä korjattavaa.
Mitä suhteessasi ap kävi?
Mistä hän valehteli? Onko pitkästä suhteesta kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin tsekkaamaan myös, onko sinulla mahdollisesti hoitamaton kehityksellinen trauma. Se on melko uusi tutkimussuuntaus psykologiassa Suomessa, mutta ei varmasti haittaa ainakin vilkaista asiaa. Aiheesta löytyy lyhyt ja helppolukuinen kirja Juha Klaavulta "Lapsuuden kehityksellinen trauma" ja bongasin aiheeseen liittyen Juhaa haastattelevan podcastinkin Spotifysta: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=92582bcb7357…
Varmasti tämän ongelman juurisyy on lapsuudessa, joka ei missään nimessä ollut helppo. Kyllä sitäkin on aiemmin kaiveltu ja yhteen vaiheeseen nimenomaan syytin ja syyllistin itseäni ihan kaikesta todella helposti ja se johti masennukseen ja todella voimakkaisiin arvottomuuden tunteisiin. Oli pitkä prosessi opetella vetämään rajat itsen ja muiden käytöksen välille. Sen takia koen ikävänä nämä viestit, että pitäisi itsestäni vaan kaivaa sitä vikaa. Se "vika" on todennäköisesti juurikin jokin vanha trauma, tai haava, jota minä en ole osannut korjata eikä terapeuttikaan silloin sitä löytää eikä hoksata. Ap
Onko mahdollinen ajatus vaan hyväksyä se, ettei parisuhteet ole kaikille ja yksinkin on ihan hyvä olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin tsekkaamaan myös, onko sinulla mahdollisesti hoitamaton kehityksellinen trauma. Se on melko uusi tutkimussuuntaus psykologiassa Suomessa, mutta ei varmasti haittaa ainakin vilkaista asiaa. Aiheesta löytyy lyhyt ja helppolukuinen kirja Juha Klaavulta "Lapsuuden kehityksellinen trauma" ja bongasin aiheeseen liittyen Juhaa haastattelevan podcastinkin Spotifysta: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=92582bcb7357…
Varmasti tämän ongelman juurisyy on lapsuudessa, joka ei missään nimessä ollut helppo. Kyllä sitäkin on aiemmin kaiveltu ja yhteen vaiheeseen nimenomaan syytin ja syyllistin itseäni ihan kaikesta todella helposti ja se johti masennukseen ja todella voimakkaisiin arvottomuuden tunteisiin. Oli pitkä prosessi opetella vetämään rajat itsen ja muiden käytöksen välille. Sen takia koen ikävänä nämä viestit, että pitäisi itsestäni vaan kaivaa sitä vikaa. Se "vika" on todennäköisesti juurikin jokin vanha trauma, tai haava, jota minä en ole osannut korjata eikä terapeuttikaan silloin sitä löytää eikä hoksata. Ap
Tästäkin tunnistan itseni vahvasti. Syyllisyyden, arvottomuuden ja häpeän tunteet, jotka vaan pahentavat tilannetta ja ruokkivat kierrettä. Ja vahva traumatausta itselläkin.
Ap ihan kuin mun kirjoitus. Meille tulossa nyt ero, kun en enää suostunut kontrollointiin ja henkiseen väkivaltaan. Mies on todella määräilevä ja kaikkea sitä, mitä esitti alussa. Oikein hämmentää kun ystävänsä kutsuvat häntä kiltiksi, vaikka pahoinpitelytuomio löytyy (kapakkatappelu) ja parisuhteessa ei suostu mihinkään kompromisseihin.
Meillä ei olisi ikinä riitoja, jos olisin kuin hänen äitinsä: pysyisin hiljaa ja olisin marttyyrina hiljaa vaan aina, passaisin yms.
Viimeinen pisara oli kun pariterapeutti kysyi että mihin hän minussa rakastui:
Kun kuulemma kokkasin aina.
Loukkaannuin siitä mutta mies suuttui minulle, kun ei kelvannut kuulemma mikään syy
Tänään koin hirveän hyvää oloa kun tajusin, että kohta tää on ohi ja saan taas olla kotonani rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin tsekkaamaan myös, onko sinulla mahdollisesti hoitamaton kehityksellinen trauma. Se on melko uusi tutkimussuuntaus psykologiassa Suomessa, mutta ei varmasti haittaa ainakin vilkaista asiaa. Aiheesta löytyy lyhyt ja helppolukuinen kirja Juha Klaavulta "Lapsuuden kehityksellinen trauma" ja bongasin aiheeseen liittyen Juhaa haastattelevan podcastinkin Spotifysta: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=92582bcb7357…
Varmasti tämän ongelman juurisyy on lapsuudessa, joka ei missään nimessä ollut helppo. Kyllä sitäkin on aiemmin kaiveltu ja yhteen vaiheeseen nimenomaan syytin ja syyllistin itseäni ihan kaikesta todella helposti ja se johti masennukseen ja todella voimakkaisiin arvottomuuden tunteisiin. Oli pitkä prosessi opetella vetämään rajat itsen ja muiden käytöksen välille. Sen takia koen ikävänä nämä viestit, että pitäisi itsestäni vaan kaivaa sitä vikaa. Se "vika" on todennäköisesti juurikin jokin vanha trauma, tai haava, jota minä en ole osannut korjata eikä terapeuttikaan silloin sitä löytää eikä hoksata. Ap
Onko mahdollinen ajatus vaan hyväksyä se, ettei parisuhteet ole kaikille ja yksinkin on ihan hyvä olla?
Onhan se mahdollinen ajatus. Ja näin ajattelinkin, olin siis pitkään yksin ja ihan onnellinen ja tyytyväinen. En etsinyt mitään enkä ketään, kunnes tämä tuli vastaan ja siinä oli jokin semmoinen tunne varsinkin alkuun, että tämä on erilaista ja ehkä tässä on jotain sellaista, mistä pitää kiinni. Ainakin alkuun rakastuin mieheen jossain määrin, mutta ne tunteetkin on jo laimenneet, kun eihän tästä mitään tullut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Jos oikeasti olet useasti ja toistuvasti, samaa kaavaa seuraten tehnyt vääriä valintoja, voi ongelma olla myös sinussa. Oletko miettinyt terapiaa? Se on aika näppärä paikka kaivella niitä juurisyitä, miksi ajaudumme tiettyihin tilanteisiin, valitsemme tietynlaisia ihmisiä elämäämme:
No en kyllä ainakaan tällä kertaa ala tästä itseäni syyllistämään ja syyllistä kaivamaan, kun toinen osapuoli on nimenomaan ollut se, joka on halunnut parisuhteen ja sitten kohtelee huonosti ja valehtelee asioista. Miten se on minun syytäni? Mitä voin muuttaa itsessäni tässä terapian kautta, paitsi lopettaa suhde, mihin tämä on jo menossa? Ap
Kerrot että olet joutunut tekemään näitä luopumisia paljon, niin ystävyys- kuin miessuhteissasikin. Sinä _valitset_ seurasi, eikö totta? Tuskin erität mitään deomista kaasua, joka muuttaa persoonat ympärilläsi ihmisperseiksi - kyllä he sitä ovat ihan valmiiksi. Kyse on siitä, miksi teet näitä haitallisia valintoja kerta toisensa jälkeen. Mikä sinua vetää näiden pohjiltaan aika ikävien ihmisten seuraan. Koska jokin heissä vetää.
Ainakin kahden viimeisimmän tapauksen kohdalla, he alkuun esittivät aivan päinvastaista kuin millaiseksi todellisuus lopulta paljastui. Edelleenkään, minä en ole ajatustenlukija, minulla ei ole yliluonnollisia kykyjä, tai valheenpaljastuskonetta käytössä. Jos toinen esittää ja valehtelee ja en alkuun sitä hoksaa, niin se ei ole minun syytäni, minun korjattavissani, tai minun vastuullani. Tähän ainakin vedän rajan jo nyt ihan alkuunsa.
Voit valittaa täällä tai aloittaa ongelman korjaamisen. Tuli jo selväksi, kumman valitset.
Mitä sinä siis ehdotat ongelman korjaamiseksi? Koko suhde on minun osaltani jo taputeltu ja olen menossa eteenpäin. Harmittaa vaan aivan älyttömästi, ettei se onnistunut enkä vieläkään löytänyt sitä turvallista ja hyvää suhdetta, mitä etsin. Miehen puheista sain käsityksen, että hän etsii samaa, mutta asia ei näin ollut.
Ja on näitä asioita vuosien varrella terapioitu lukuisia kertoja, on lapsuutta kaiveltu, elämän varrella tullut yhtä jos toista klommoa ja traumaa, joiden kanssa tässä on parhaan mukaan yritetty pärjätä. Mutta en minä ala enää itsestäni tekemään syyllistä muiden huonolle käytökselle. Minä en voi kontrolloida muiden ihmisten käytöstä enkä ole siitä vastuussa. Kuten kirjoitin: rajanveto.
Sitten sinun on hakattava päätä seinään. Et voi kontrolloida muita, mutta voit opetella paremmaksi ihmistuntijaksi. Oikeasti; jos tuota on sattunut usein, on sinulla siinä huomattavia ongelmia, tai sitten alitajuisesti hakeudut epäluotettavaan seuraan - suoraan sanottuna itse epäilen tätä. Eteenpäin voi aina mennä, mutta veikkaan että sinulla on kivinen tie.
Niin, mikä on se konkreettinen ehdotus ratkaisuksi? Olen tunnistanut näitä elämässäni aiemmin toistuvia kaavoja ja tehnyt parhaani sen eteen niitä rikkoakseni. Olen yrittänyt hankkia ns. korjaavia kokemuksia ja tehdä asioita eri tavalla, se oli tässä nytkin taustalla. Nimenomaan hain turvallista ja tervettä suhdetta ja alkuun vaikutti, että olemme molemmat sitä yhdessä rakentamassa. Nyt kun kävi ilmi, ettei asia näin ole, en ole enää jäämässä tähän roikkumaan, kuten nuorempana olisin varmasti tehnyt.
Aika paljon olen itseni kanssa tehnyt töitä päästäkseni tähän pisteeseen, mutta mukavaa, ettei sinusta tieni koskaan tule olemaan muuta kuin kivikkoinen, koska olen huono ihmistuntija, kun en ole onnistunut parisuhteessa.
Tunnistan tuosta paljon. Oma kaavani oli erilainen, enemmänkin hylkäämishakuinen kuin kaltoinkohtelua puoleensa vetävä, mutta muistan että kaavan tunnistamisvaiheessa aloin tietoisesti kiinnittämään huomiota varoitusmerkkeihin ja luulin tekeväni parempia valintoja. Alitajunta oli kuitenkin tietoista mieltäni vahvempi, ja päädyin edelleen valitsemaan vääriä ihmisiä, mutta tällä kertaa sellaisia jotka piilottivat vetäytyvyytensä paremmin. Lopulta ne hyvin alkaneet suhteetkin ajautuivat kuitenkin samaan kaavaan. En osaa auttaa ongelmassasi koska omankin työstäminen on vielä kesken, mutta kyllä minä näkisin, että jos toistuvasti suhteet päättyy huonosti ja vieläpä saman kaavan mukaan huonosti niin jotain siellä oman pään sisällä on vielä korjattavaa.
Nämä on ihan tolkuttoman vaikeita asioita. Vanhat kaltoinkohtelut ja traumat elävät elämäänsä siellä alitajunnassa ja ihminen toistaa niitä ihan tiedostamattaankin saadakseen sisäiset ristiriidat ratkottua ja asioille erilaisen lopputuloksen. Mutta kun toistat jotain vahingollista, mikä ei toimi, niin eihän se lopputulos ole ikinä erilainen. Pitäisi vaan jaksaa tietoisesti jatkuvasti valita eri tavalla, mutta jostain se vanha kuona vaan alitajunnasta puskee nykyhetkeen eikä historiaa kuitenkaan ole koskaan mahdollista poistaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Suvaitsen epäillä, että jotkut ihastuvat omainaisuuksiin, mitkä eivät ole otollisia pitkää parisuhdetta ajatellen.
No kerro mitä sitten, kun mies joka on kertonut viihtyvänsä kotona, ei juo alkoholia ja on tyytyväinen yksinkertaiseen arkeen, jossa käydään töissä, treenataan ja eletään semmoista mukavaa peruselämää, alkaakin hypätä baareissa ja laittaa sen parisuhteen edelle? Onko vika silloinkin naisen?
Mä olisin tuollainen mies.
Mutta mutta, kukaan heistä naisista ei halua tutustua minuun. Se on ongelma, en ole joiltain ominaisuuksiltani kiinnostava.
Alue: Aihe vapaa
Niin, mikä on se konkreettinen ehdotus ratkaisuksi? Olen tunnistanut näitä elämässäni aiemmin toistuvia kaavoja ja tehnyt parhaani sen eteen niitä rikkoakseni. Olen yrittänyt hankkia ns. korjaavia kokemuksia ja tehdä asioita eri tavalla, se oli tässä nytkin taustalla. Nimenomaan hain turvallista ja tervettä suhdetta ja alkuun vaikutti, että olemme molemmat sitä yhdessä rakentamassa. Nyt kun kävi ilmi, ettei asia näin ole, en ole enää jäämässä tähän roikkumaan, kuten nuorempana olisin varmasti tehnyt.
Aika paljon olen itseni kanssa tehnyt töitä päästäkseni tähän pisteeseen, mutta mukavaa, ettei sinusta tieni koskaan tule olemaan muuta kuin kivikkoinen, koska olen huono ihmistuntija, kun en ole onnistunut parisuhteessa.