Ymmärsin suomalaisten pahan olon syyn vauvapalstan avulla
Joku kyseli, että saako avioeron takia sairauslomaa. Muutama vastasi ihan asiallisesti, että akuutin stressireaktion takia voi saada esim parisen viikkoa mutta monet sitten raivosivat, että tuollaisen syyn takia on turha ottaa lomaa tai että töihin pitää mennä vaikka puolikuolleena ja vaikka olisi käytännössä työkyvytön (kyllä, pitkästä suhteesta eroaminen on verrattavissa läheisen kuolemaan ja silloin töihin keskittyminen voi olla aika vaikeaa).
Miksi niin moni ihminen VIHAA sitä, että joku sanoo ääneen että ei voi hyvin? Eikö ihmisellä saa olla aikaa toipua traumaattisista kokemuksista? Pitää vain suorittaa, suorittaa ja suorittaa silläkin uhalla että sekoaa entisestään? Kyllä tämä on sitten v-mäinen kansa.
Kommentit (23)
Täällä voi huudella kasvottomasti, tuskin moni kehtaisi sanoa tuolla tavalla ystävälle.
Nämä ihmiset, jotka öyhöttävät äänekkäimmin, eivät todennäköisesti ole saaneet itse kokea empaattisuutta, joten käytösmallille ei ole esikuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos aina pitäisi voida hyvin, että voi mennä töihin, kukaan ei lopulta kävisi töissä.
Itse en kyllä vertaisi avioeron tuomaa stressiä vaikkapa sunnuntai-illan ketutukseen tai harmitukseen siitä, että on huono sää.
Olet oikeassa. Kylmä mää, kylmä kansa ja kylmät arvot, näkeehän sen nykyisessä hallituksessakin.
Suomi on tutkitusti yksi maailman epäempaattisimmista maista. Maailma todellakin voittaisi, jos suomalaiset hävitettäisiin viimeiseen kusipäähän.
Onneksi en asu enää Suomessa, oksettaa koko likainen ja vihainen kansa. En ihmettele yhtään, että sielläpäin porukka ostaa paksua köyttä tai laittaa kuulan kalloonsa. Käykää perähikiän Irmelit vaikka edes kerran Tallinnaa pidemmällä niin huomaatte että olette aivan tohloppeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aina pitäisi voida hyvin, että voi mennä töihin, kukaan ei lopulta kävisi töissä.
Itse en kyllä vertaisi avioeron tuomaa stressiä vaikkapa sunnuntai-illan ketutukseen tai harmitukseen siitä, että on huono sää.
Itsekin olen eronnut, ja todellakin sunnuntai-illan harmitus estäisi minua menemästä töihin huomattavasti enemmän kuin avioero. Itse asiassa sunnuntai-illan harmitus sai minut vaihtamaan alaakin niin, että nyt saan itse päättää milloin sinne töihin menen. Avioero ei aiheuttanut minkäänlaista työkyvyn alenemista, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
#maailman onnellisin kansa.
Tarkoitit varmaan manipuloiduin ja omiensa hyväksikäytetyin?
Avioero ei ole mikään sairaus. Yleensä se on kahden henkilön yhteinen päätös, harvemmin mikään yhtäkkinen juttu. Miksi se olisi traumaattinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#maailman onnellisin kansa.
Tarkoitit varmaan manipuloiduin ja omiensa hyväksikäytetyin?
Et kai sentään pohjoiskorealaisten kansaa vertaa suomalaisiin. Ja onhan niitä muitakin manipuloituja kansoja, ihan jo rajan takana yksi iso ja mahtava kansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aina pitäisi voida hyvin, että voi mennä töihin, kukaan ei lopulta kävisi töissä.
Itse en kyllä vertaisi avioeron tuomaa stressiä vaikkapa sunnuntai-illan ketutukseen tai harmitukseen siitä, että on huono sää.
Itsekin olen eronnut, ja todellakin sunnuntai-illan harmitus estäisi minua menemästä töihin huomattavasti enemmän kuin avioero. Itse asiassa sunnuntai-illan harmitus sai minut vaihtamaan alaakin niin, että nyt saan itse päättää milloin sinne töihin menen. Avioero ei aiheuttanut minkäänlaista työkyvyn alenemista, päinvastoin.
Minä tykkäsin olla töissä eikä ollut mitään sunnuntai-illan harmituksia ikinä.
Repikää siis itsestänne juurineen irti kaikki sellainen, mistä ette pidä. Ei ole pakko. Kukaan ei sano, että nyt tulee onni, jos teet niin tai näin. Mutta ulkomaalaisille sanotaan, koska kirstu on tyhjä ja halpaa piti saada. Tässä. Olepa hyvä.
Ja ulkomaille pakenee vain ne, jotka ei jo tiedä. Mikää salapaikka ei sua pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#maailman onnellisin kansa.
Tarkoitit varmaan manipuloiduin ja omiensa hyväksikäytetyin?
Et kai sentään pohjoiskorealaisten kansaa vertaa suomalaisiin. Ja onhan niitä muitakin manipuloituja kansoja, ihan jo rajan takana yksi iso ja mahtava kansa.
Kuule suomalaisten sinisilmäisyydelle ei vertailukohtaa löydy edes Koreasta, saati lähinaapureista. Niissä kansa sentään tajuaa, että niitä vedätetään.
Suomalaisilla on kaikkein vähiten kykyä empatiaan. Jossain tutkimuksessa asia on todettu.
Vihan vallassa olevat ihmiset kirjoittavat tällaisille palstoille. Elämään positiivisemmin suhtautuvia näkee ulkona. Ainakin autoilijat väistivät tänään pyöräilijöitä vaikka autoilla olisi ollut etuajo-oikeus.
Joskus työ parantaa sitä oloa ettei tule koko ajan pask oja asioita mietittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aina pitäisi voida hyvin, että voi mennä töihin, kukaan ei lopulta kävisi töissä.
Itse en kyllä vertaisi avioeron tuomaa stressiä vaikkapa sunnuntai-illan ketutukseen tai harmitukseen siitä, että on huono sää.
Itsekin olen eronnut, ja todellakin sunnuntai-illan harmitus estäisi minua menemästä töihin huomattavasti enemmän kuin avioero. Itse asiassa sunnuntai-illan harmitus sai minut vaihtamaan alaakin niin, että nyt saan itse päättää milloin sinne töihin menen. Avioero ei aiheuttanut minkäänlaista työkyvyn alenemista, päinvastoin.
No aivan varmasti näinkin mutta sitten taas toisaalta on ihmisiä joilla tilanne on aivan päinvastoin. Ei voi tasapäistää.
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei ole mikään sairaus. Yleensä se on kahden henkilön yhteinen päätös, harvemmin mikään yhtäkkinen juttu. Miksi se olisi traumaattinen kokemus.
Missä maailmassa oikein elät? Aika monelle puolison eroaikeet tulee puun takaa tai ne johtuvat muista traumaattisista asioista kuten pettämisestä.
No kai nyt empatiat jossain kohtaa loppuu, kun valtiovalta käyttää hyväkseen vuosikymmeniä, eikä kukaan välitä, omista puhumattakaan. Mikä ihme se on? Miten tähän on tultu, johtuu siitä, ettei ole arvostettu sitä mitä on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei ole mikään sairaus. Yleensä se on kahden henkilön yhteinen päätös, harvemmin mikään yhtäkkinen juttu. Miksi se olisi traumaattinen kokemus.
Missä maailmassa oikein elät? Aika monelle puolison eroaikeet tulee puun takaa tai ne johtuvat muista traumaattisista asioista kuten pettämisestä.
Mutta joka paikassahan yritetään tuputtaa narratiiviia että yllätysero tai pettäminen on jätetyn/petetyn syytä. Narsisista elämävalintojen tapaa kannustetaan oikein olan takaa.
Jos aina pitäisi voida hyvin, että voi mennä töihin, kukaan ei lopulta kävisi töissä.