Lue keskustelun säännöt.
Olisipa kiva jos vaimo edes joskus olisi ylpeä miehestään
15.07.2023 |
Lastenteon jälkeen hyvin pian alkoi vaimolla se omasta ajasta höpöttäminen. No sitä järjestettiin parhaamme mukaan ja minä poika paiskin duunia niin että rahasta ei ollut pulaa. Sitten vaimo kyllästyi rakastamaansa ammattiin (jota hän oli ehtinyt harjoittaa hädin tuskin viittä vuotta) ja lähti opiskelemaan. No minä poika paiskin duunia koska raha.. Alan valinnasta johtuen vaimon ansiot uudessakin ammatissa ovat noin kolmasosan minun tuloista ja työhön ei kuulu matkustusta tms vaihtelua jota hän ilmeisesti haluaisi. Minulla matkustusta ja illastamista on paljon. Nyt ollaan keski-ikä saavutettu ja vaimon on hyvin vaikea enää vaihtaa täysin toiselle alalle, sanonut sen itsekin. On todettava että it is what it is. Ehkä siitä johtuen viime vuodet on olleet riitaisia. Olen kuulemma paroni ja hän on kuulemma yksin tehnyt kaiken, hoitanut lapset ja kodin. Tätä hän kelaa hyvin usein vaikka olen toistuvasti vastannut että kyllä olet hoitanut , ehket kuitenkaan ihan yksin, mutta todella hyvin olet hoitanut. Kun olen kysynyt että eikö minun työssäkäynnillä ja laskujen maksulla ole ollut mitään arvoa niin vastaus on pah. Kun olen kysynyt että etkö ole edes hieman ylpeä minusta sillä minä olen hyvin ylpeä hänestä, niin vastaus on taas pah.
Tuntuu että tässä meidän parisuhteessa on ollut valuvika alusta saakka. Vaimo kokee olevansa vähäpätöisempi ja pienikin minun kehuminen heikentäisi hänen asemaa entisestään. Lienekö tässä kuviossa koskaan ollut todellista rakkauttakaan. No onpahan kasvatettu useampi hyvä veronmaksaja tähän maahan. Hyvää vauhtia on myös varttumassa kaksi v*ttuuntunutta keski-ikäistä jotka aikanaan ovat vanhainkodin ilopillereitä joo.. Finnish way.
Mukavaa lauantaita kaikille jotka jaksoitte lukea:-)
Kommentit (191)
Ei se ole mikään ylpeilyn aihe, että on paljon erossa perheestään ja poissa kotoa. Vai vaatiiko vaimosi sinulta ylitöitä, jotta saa uusia Luiskan laukkuja ja timanttikoruja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli vaimo on vetänyt sen koko lastenhoidon ja kodinhoidon ja mies keskittynyt itseensä.
Meillä on juuri näin, kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaimo on vetänyt sen koko lastenhoidon ja kodinhoidon ja mies keskittynyt itseensä.
Vaimo on työpäivän jälkeen pyyhkinyt paskaperseitä, siivonnut kotia ja laittanut lapsille ruokaa, kun mies on istunut illallisella. Ja miestä pitäisi vielä vuolaasti kiitellä ja ylistää? Mistä tarkalleen ottaen?
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa kun luen vielä 2023 tekstiä, jossa nainen on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Äärestä surullista. Tekisi melkein mieli kysyä, jos me naiset kerran teemme kaiken miten meillä voi olla näin surkeita miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Joskus huomannut saman, koirakin saa enempi hoitoa ja rakkautta. Miehiä mollataan mutta heidän lompakko kelpaa.
Isompi ostos, matka tai muu hankinta niin kyllähän hymy irtoaa. Kohta taas kaikki on huonosti ja ukko ei tee mitään, vaikka rahaa tekee koko ajan perheen hyväksi.
Elkää olko tossuja !!
Nainen tekee myös rahaa perheen hyväksi. Ei kukaan ansaitse kiitosta siitä että käy töissä. Se kuuluu aikuisen vastuuseen. Taas yksi mies vinkuu kehuja siitä kun tekee vähimmäismäärän rimaa hipoen.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Tämän kirjoituksen perusteella sanoisin, että olet ollut hyvä ja kannustava kumppani ja puoliso, ja että varmasti olet monen kehun arvoinen.
Olisiko pariterapia mitään? Aina on mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Jos vain puolisosi haluaa. Tai haluaa ymmärtää itseään ja tilannettanne. Ei kannata loppuelämää vain suorittaa.
Vaikka tässä anonyymisti kirjoitellaan toisillemme internetissä niin silti lämmitti sydäntä lukea kommenttisi. Olin näet varautunut 100.00% negatiiviseen palauteryöppyyn. Vai oletko Ai botti? :-)
Pariterapia ei toiminut ollenkaan. Tyssäsi alkuunsa, vaimo oli hyvin defensiivinen ja halusi lopettaa yhteen kertaan. Vaimo ei omien puheidensa mukaan usko minkäänsortin keskusteluterapioihin olivatpa ne sitten henkilökohtaisia tai pareille. Olen koettanut sanoa että ihan jo se avautuminen on hyvästä, vaikka olisi puhasta yksinpuhelua. Mutta silti jyrkkä ei. Minä en tiedä mikä on syynä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä mieltä olet ap nyt kun katsot teidän parisuhdetta, kannattiko teettää vaimollasi kotityöt ja hoidattaa yhteiset lapsenne? Oliko se sinun lepolomasi nyt sen arvoista että saat nauttia tuollaista kohtelua, minkä todella hyvin ansaiset? Toivottavasti oli.
Tykkäsin erityisesti kohdasta missä kerrot vaimosi "höpöttävän" omasta ajasta. Ajatteletko usein vaimosi puhetta "höpöttämisenä"?
Vierailija kirjoitti:
Ylpeys ; en tiedä onko se edes positiivinen sana.
Ylpeys on hyvä sana, "kunnia" olisi aivan kauhea. Moni hirmuteko murhista lähtien tehdään "kunnian" vuoksi. "Kunniasta" ei ole mitään hyötyä ihmiskunnalle.
Ylpeä kannattaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaimo on vetänyt sen koko lastenhoidon ja kodinhoidon ja mies keskittynyt itseensä.
Vaimo on työpäivän jälkeen pyyhkinyt paskaperseitä, siivonnut kotia ja laittanut lapsille ruokaa, kun mies on istunut illallisella. Ja miestä pitäisi vielä vuolaasti kiitellä ja ylistää? Mistä tarkalleen ottaen?
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa kun luen vielä 2023 tekstiä, jossa nainen on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Äärestä surullista. Tekisi melkein mieli kysyä, jos me naiset kerran teemme kaiken miten meillä voi olla näin surkeita miehiä?
Ja miksi meillä on naisia, jotka on siellä nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa?
Olisiko nyt parisuhdeterapian paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän olemme kuulleet vain miehen version asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Tämän kirjoituksen perusteella sanoisin, että olet ollut hyvä ja kannustava kumppani ja puoliso, ja että varmasti olet monen kehun arvoinen.
Olisiko pariterapia mitään? Aina on mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Jos vain puolisosi haluaa. Tai haluaa ymmärtää itseään ja tilannettanne. Ei kannata loppuelämää vain suorittaa.Vaikka tässä anonyymisti kirjoitellaan toisillemme internetissä niin silti lämmitti sydäntä lukea kommenttisi. Olin näet varautunut 100.00% negatiiviseen palauteryöppyyn. Vai oletko Ai botti? :-)
Pariterapia ei toiminut ollenkaan. Tyssäsi alkuunsa, vaimo oli hyvin defensiivinen ja halusi lopettaa yhteen kertaan. Vaimo ei omien puheidensa mukaan usko minkäänsortin keskusteluterapioihin olivatpa ne sitten henkilökohtaisia tai pareille. Olen koettanut sanoa että ihan jo se avautuminen on hyvästä, vaikka olisi puhasta yksinpuhelua. Mutta silti jyrkkä ei. Minä en tiedä mikä on syynä.
AP
Me olimme ex-vaimon kanssa myös vain kerran pariterapiassa. Kaikki vika ei ollutkaan minussa ja hän ei enää suostunut tulemaan. Kävin terapian loppuun yksin ja otin eron. Nyt olen keskellä huoltajuuskiistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa, että tässä ovat molemmat linnoittautuneet näkökulmiinsa ja senttiäkään ei peräännytä, koska on niin isoa tuskaa ja katkeruutta alla. Siitä jos päästää irti, niin sinni katkeaa, koska se ainoa voimavara mistä anmentaa. Ei tota voi lähteä korjaamaan kuin kuuntelemalla toista ja ottamalla kosketusta hänen näkökulmaan. Mitä jos ap kokeilisit sitä? Jos vaimon olisi helpompi olla ylpeä siitä, että haluat auttaa kuin siitä että illallistat työmatkalla?
Onhan tämä nyt ihan mahdotonta että mies saa max out duunit ja kotihommat ja silloin vasta hyvällä tuurilla voi joku hautajaisissa muistosanoissaan mainita että kai häntä jostain kiittäminen. Mutta täyttä varmuutta ei ole:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tympeää. Jos olisin vaimosi, olisin kiitollinen siitä, että olet voinut tarjota paremman elintason. Muistathan kuitenkin, että et voi luistaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että vaimosi tienaa vähemmän. Ja opiskelukin on työtä. Olette yhdessä vastuussa kodistanne ja lapsistanne.
Meillä taas käytännössä miehenä tienaan vaimoani 4x vähemmän. Työskentelen vietnamilaisten ja ukrainalaisten kanssa maatalousalalla.
Jos teen joka päivä 10-11h päiviä, niin kuun tulot on noin 1400-1600 e netto.
En tosiaan kerkeä tehdä mitään kotitöitä kuin vain kääntyä kotona nukkumassa ja aamulla aikaisin töihin.
En edes juttele lapsilleni mitään, kun olen niin poikki fyysisesti. Ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä ja kaikenlaisia kipuja on lonkissa ja olkapäissä. Mitään työterveyslääkäreitä ei ole ja ala on käytännössä täyttä riistoa, mutta pidän siitä ja työTOVEREISTA. Työväki on käytännössä entisistä sosialistsista maista ja ovat sen mukaisia ihmisiä. Kaikki vetää yhtä köyttä. Kausityön luonteen takia kesällä minua ei ole perheessä, mutta työttömänä yritän integroitua perheeseen ja ottaa lapsiinikin kontaktia.
Vaimo hoitaa kotityöt ja kaikki käytännön syystä, koska hänellä on työpäivät lyhyemmät ja osittain tekee toisinaan etänäkin kuukausia, eikä käy missään.
Ei meillä ole mitään riitoja, vaikka joudun pummaamaan häneltä kaljarahat viikonloppuna, kun rahat ei yksinkertaisin riitä mihinkään.
t. ruokkislainen
Ymmärsinkö oikein: vaimo on vastannut kodin ja lasten hoidosta, kun sinä olet saanut tehdä uraa, ja matkustella maailmalla? Vaikka väität, että olet osallistunut, niin et todellakaan, kuin vähän, koska ei ole mahdollista. Eli vaimo on hoitanut käytännössä kaiken. Ja nyt uhriudut, että ihan vaan sen takia olet tehnyt töitä, että vaimo on saanut opiskella uuden ammatin, ja ihan vaan sen takia paiskotaan töitä kun vaimo hankki pskan ammatin, jossa ei tienaa, ja sinä joudut nyt vastaamaan teidän elintasosta.
Vierailija kirjoitti:
o
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Tämän kirjoituksen perusteella sanoisin, että olet ollut hyvä ja kannustava kumppani ja puoliso, ja että varmasti olet monen kehun arvoinen.
Olisiko pariterapia mitään? Aina on mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Jos vain puolisosi haluaa. Tai haluaa ymmärtää itseään ja tilannettanne. Ei kannata loppuelämää vain suorittaa.Vaikka tässä anonyymisti kirjoitellaan toisillemme internetissä niin silti lämmitti sydäntä lukea kommenttisi. Olin näet varautunut 100.00% negatiiviseen palauteryöppyyn. Vai oletko Ai botti? :-)
Pariterapia ei toiminut ollenkaan. Tyssäsi alkuunsa, vaimo oli hyvin defensiivinen ja halusi lopettaa yhteen kertaan. Vaimo ei omien puheidensa mukaan usko minkäänsortin keskusteluterapioihin olivatpa ne sitten henkilökohtaisia tai pareille. Olen koettanut sanoa että ihan jo se avautuminen on hyvästä, vaikka olisi puhasta yksinpuhelua. Mutta silti jyrkkä ei. Minä en tiedä mikä on syynä.
AP
En tunne sun vaimoa, mutta useimmiten kun toinen sulkeutuu pariterapiassa, se on merkki siitä, ettei hän luota tulevansa kuulluksi, luota siihen toiseen ihmiseen tai pelkää mutä käy, jos toinen saa todella tietää hänen ajatuksensa.
Voi ressukkaa. Vihainen ja ylimielinen, vaimo, joka purkaa sanoitta ja sanoin päivän kuorman miehen harteille. Kiitokset kaikille miehille, ketkä pystyvät tällaiseen elämään.
maatalousmies ja renki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tympeää. Jos olisin vaimosi, olisin kiitollinen siitä, että olet voinut tarjota paremman elintason. Muistathan kuitenkin, että et voi luistaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että vaimosi tienaa vähemmän. Ja opiskelukin on työtä. Olette yhdessä vastuussa kodistanne ja lapsistanne.
Meillä taas käytännössä miehenä tienaan vaimoani 4x vähemmän. Työskentelen vietnamilaisten ja ukrainalaisten kanssa maatalousalalla.
Jos teen joka päivä 10-11h päiviä, niin kuun tulot on noin 1400-1600 e netto.
En tosiaan kerkeä tehdä mitään kotitöitä kuin vain kääntyä kotona nukkumassa ja aamulla aikaisin töihin.
En edes juttele lapsilleni mitään, kun olen niin poikki fyysisesti. Ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä ja kaikenlaisia kipuja on lonkissa ja olkapäissä. Mitään työterveyslääkäreitä ei ole ja ala on käytännössä täyttä riistoa, mutta pidän siitä ja työTOVEREISTA. Työväki on käytännössä entisistä sosialistsista maista ja ovat sen mukaisia ihmisiä. Kaikki vetää yhtä köyttä. Kausityön luonteen takia kesällä minua ei ole perheessä, mutta työttömänä yritän integroitua perheeseen ja ottaa lapsiinikin kontaktia.
Vaimo hoitaa kotityöt ja kaikki käytännön syystä, koska hänellä on työpäivät lyhyemmät ja osittain tekee toisinaan etänäkin kuukausia, eikä käy missään.
Ei meillä ole mitään riitoja, vaikka joudun pummaamaan häneltä kaljarahat viikonloppuna, kun rahat ei yksinkertaisin riitä mihinkään.
t. ruokkislainen
Kommunistit on parhaimpia työntekijöitä. Kommunistivaimot arvostavat työtä tekevää miestä.
Vierailija kirjoitti:
Yritä kuvitella itsesi vaimosi asemaan. Tylsä työ huonolla palkalla ja kaikki kotityöt päälle. Miltä se tuntuisi verrattuna isoon palkkaan ja mahdollisuuteen viettää aikaa myös kodin ulkopuolella? Haluaisitko vaihtaa rooleja?
No ei kai se 100% miehen vika ole jos vaimo keksii aikuisiällä vaihtaa ammattia ja varmaan kyllä tiesi uuden alan palkkatason. Ja sitten ilmeisesti kyllästyi myös uuteen ammattiin. Kuulostaa että apn vaimo on kateellinen uraputkesta ja siitä että on itse jämähtänyt tylsään ammattiin.
Ja nää tilanteet toki tekee katkeruutta, mutta jos ukko on kovapalkkaisessa uraputkessa niin siihen liittyy pitkiä työpäiviä, matkoja ja illallisia. Mutta kyllä koko perhe hyötyy siitä ukon kovasta palkkatasosta. Onhan sitä toisissa perheissä isä rekkakuski jota ei paljon näy kotona ja palkkakaan ei ole kovin juhlava.
Jos vaimo ei enää halua edes pariterapiaan ja on niin vihainen, että istui siellä vain kädet puuskassa, niin hän on jo päättänyt ottaa eron. Jos ap haluaa välttää eroamisen, minkä jälkeen joutuu omassa kodissaan ihan oikeasti tekemään kaikki kotityöt ja ottamaan puolet lastenhoitovastuusta, niin nyt on viimeiset hetket alkaa osoittaa arvostusta, kiitosta ja ihailua vaimoa kohtaan.
Ne lapset taitaa olla jo isoja.
Toki aloittaja olisi voinut sopia vaimonsa kanssa aiemmin, että aloittaja vähentää työntekoa ja perhe laskee elintasoaan. Muutto halvempaan ja pienempään asuntoon.
Aloittajana harkitsisin vakavasti eroa. Mitä tuossa enää kannattaa yrittää. Tuskin teidän parisuhde muuksi enää muuttuu.