Tic-oireet
Moi!
Poikani, nyt 6v, alkoi saamaan tic-oireita n vuosi sitten.
Perheellämme oli surua, jonka seurauksena ticit mahdollisesti alkoivat.
Aluksi kielsin poikaa, mutta tutustuttuani aiheeseen tarkemmin, huomasin että tämä saattaa lisätä stressiä ja voimistaa oireita. Oireet laimenivat, kun jätimme ne huomiotta.
Tänä syksynä on taas ilmennyt uusia oireita.
Myös eskarissa on oireet huomattu.
Voiko lapsi reagoida esim kaamokseen, kun oireet tulevat esiin eritoten syksyllä/ talvella?
Onko kenenkään lapsella oireet loppuneet kokonaan ajan myötä?
Lääkäri ehdotti neurologilla käyntiä, onko järkevää, kun oireet ovat vielä aika lieviä?
Ei ole ainakaan vielä aiheuttanut kiusaamista (mikä on suurin huolenaiheeni).
Miten puhua lapselle oireista vai jätänkö puhumatta?
Kommentit (3)
Yhdellä meidän kouluikäisistä pojistamme on ollut aina koulun alkaessa nolla-luokasta lähtien ticsejä (aina eri juttuja, välillä kurkkuääniä, joskus silmissä, joskus pään puisteluja). Ne ovat kestäneet pari kuukautta syksyllä ja sitten häipyneet. 6-vuotiaana niitä oli eniten, mutta ovat vuosi vuodelta lieventyneet.
Olemme antaneet asian olla. 6-vuotiaana kun hänellä oli kurkkuääniä, niistä tuli muotijuttu luokassa, kaverit halusivat tietää kuinka hän äänet teki! Muuten niistä ei ole puhuttu.
Aina välillä kun on ollut kahdeksas viikko menossa, olen harkinnut lääkärille lähtöä, mutta sitten ovat pian laimentuneet ja häipyneet.
En tosiaankaan tekisi niistä numeroa, lapsi ei niitä edes itse huomaa.
Meillä on ollut pojalla ainakin silmien räpytystä, joskus kai suupielikin nykii. Ikävin versio oli kun tuli änkytys lisäksi, alkoi kun lapsi odotti hieman liikaa eskarin alkua. Eskarissa se jatkui aikansa ja poistui, palatakseen heti kun tuli muutoksia päiväohjelmaan: niinkin pieni muutos kuin hiihtoloma, jolloin eskaria ei ollut sotki jo lapsen systeemin ja aiheutti änkytyskauden. Keväälläkin änkytti, en muista kuinka pitkään.
Koulun alku meni sitten paremmin, ja nyt en muista huomanneeni mitään.
Meidän perheessä tätä löytyy toisen suvusta, onneksi sukulaiset kertoi minulle asiasta, kun huomasivat pojan räpsytyksen. Oli mukava tietää, että sitä on ollut muillakin lapsena&nuorena ja poistuu aikanaan. Tosin muistelen joskus huomanneeni että miehellä suupieli tai poski nykii, tosi harvoin kyllä.
Syksyllä 6-vuotta täyttäneellä pojallani alkoivat tic-oireet 3-vuotiaana, kun aloitti päiväkodissa ( silmien räpyttelyä). Kestivät silloin pari kuukautta. Välissä oli pitkä oireeton kausi, kunnes sisaruksen syntymä ja kerhon aloitus saivat aikaan suupielten kiristelyä. Tätä kesti yhteensä noin vuoden (oli pitkiä oireettomia kausia välissä, useita kuukausia)
Sen jälkeen on ollut kausittain (yleensä jokin stressitilanne, muutos, jännitys yms.) erilaisia oireita. Näkyvin on kuitenkin ollut tämä suupielten kiristely.
Lapselle ei pidä oireista huomautella, eli ole kuin niitä ei olisikaan.Omaa poikaani ei oireiden takia ole koskaan kiusattu, tai ainakaan ei ole tullut tietooni. Kiusaamis tapauksessa asiasta on varmaan hyvä jutella ja rohkaista lasta. Lapselle kannattaa kertoa, että hänessä ei ole mitään vikaa yms.
Tic-oireista olen neuvolassa puhunut. Erityisesti lääkäri oli sitä mieltä, että asiaa on turha " viedä eteenpäin" ainakaan tässä vaiheessa. Jos oireista alkaa olla haittaa, niin sitten on tietenkin eri asia.
Nyt pojallani on ollut neljän kuukauden täysin oireeton jakso.