Lue keskustelun säännöt.
27 vuotiaan poikani elämä on lähtenyt käsistä. Hirveää, kun en voi puuttua.
13.07.2023 |
Ei onneksi huumeita käytä, mutta alkoholia lähinnä keski-olutta kiskoo nykyisin joka ilta tölkkikaupalla, tupakkaa sekä nuuskaa kuluu.
Syömiset on mitä sattua.
Unirytmi myös.
Töissä käy keikkaluonteisesti ja sen onnistuu hoitamaan.
Ei juopottele päivällä, mutta kaverit on päihdeongelmaisia ja ottavat kuppia, joka ilta.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä?
Huoli-ilmoitus?
Tuota huonoa elämää on jatkunut jo vaihtelevasta yli 5 vuotta.
Mutta tuntuu menevän huonompaan suuntaan.
Viikonloppusin vetelee kunnon kännejä ja viinaa yms.
Olen todella huolissani.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Uusi rakkaus voisi ryhdistää
Tuota kaikki reppanat hoki aina siinä räkälässä missä olin nuorena blokkarina. Että kyllähän se tästä lähtis jos ois nainen 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toivo ole menetetty. Nykyinen mieheni eli parikymppisenä melko samankaltaista elämää. Jossain kohtaa hän vain itse tajusi että siitä on tultava loppu ennen kuin on täysin rappioalkoholisti. Hän lopetti juomisen ja tupakoinnin täysin. Nyt on jo vuosia elänyt terveellistä elämää.
Mutta se motivaatio on löydettävä itsestä. Ei valitettavasti muut pysty pakottamaan muutokseen.
Kaveri meni tuosta sitten taas toiseen suuntaan ja on nyt yli nelikymppinen rappioalkoholisti. Harmittaa, kun kyseessä niin aito, sydämellinen ja ihana ihminen. Ei vain ajoissa ymmärtänyt lopettaa ja nyt kynnys on todella suuri. Ärsyttää kun ihmiset puhuu, että kyse on valinnasta. Ei ole. Yleensä kyse on ajautumisesta ja siitä ettei ole oikealla hetkellä oikeita ihmisiä ympärillä auttamassa paremmalle polulle. Myös perimä rasitteena tällä kaverilla.
Tuolla miehelläni myös on perimä isona rasitteena. Mutta hänen tapauksessaan se onneksi toimi yhtenä isona motivaattorina lopettaa päihteiden käyttö. Oli nähnyt läheltä mitä alkoholismi tekee ihmisille ja pelkäsi päätyvänsä samaan jamaan jos ei lopeta käyttöä täysin. Ei se muutos silti helppo ollut.
Olen pahoillani kaverisi puolesta. Kyllä jotkut onneksi vielä tuossakin iässä saavat käännettyä kelkan. Toivottavasti saisi ympärilleen ihmisiä jotka pystyvät tukemaan muutoksessa. Jos kuitenkin jonkinlainen tahto on muuttaa tapansa vaikka kynnys olisikin suuri.
Ei, vaan ne on niitä vanhempia joiden lapsilla menee hyvin.
Olen vela ja ikisinkku EIKÄ IKINÄ tulisi mieleenkään vähätellä toisten ongelmia, pieniä eikä isompia. Hätä aikuisenkin lapsen puolesta on yksi pahimpia tuskan aiheita elämässä. Miten ihmeessä joku luulee että velana olo tai sinkkuus aiheuttaisi ilkeyttä?????