Onko maanviljelijän työ oikeesti niin kauheaa?
Nykyään kuulee että eniten tekee tyylii maanviljelijät itsareita ja ei meinaa ollenkaan pärjätä? Jos mielenkiintoa riittää fyysiseen työhön eläinten ja luonnon parissa, oisko maanviljelijän ammatti ihan turha toivo?
Kommentit (31)
Tule kokeilemaan. Elukoista suuri osa on laitumella, mutta heinäntekoaika on parhaimmillaan. Eihän tässä sen suurempia murheita, kun koneet pitäisi saada pysymään kunnossa, eläimet aidoissa niin, että eivät karkaile laitumilta ja heinät kuiviksi.
Meillä tämä on pikemminkin harrastus eikä varsinainen elinkeino. Mitään myytävää ei oikeastaan ole, ja tulot ovat satunnaisia harrastetuloja ja pikkuisia tukia. Itse asiassa menoja on yleensä aina enemmän kuin tuloja eikä verotettavaa tule.
Ei se itse työ kauheaa ole, oikeastaan ihan paras ammatti. Se siinä on kauheus kun ei meinaa saada rahaa kokoon edes peruspäivärahan verran vaikka kuinka tekisi työtä aamusta iltaan niska limassa ja persesuoli pitkällä.
Tykkään hirveästi työstäni maitotilallamme. Mutta alkaa jo todella kyllästyttää se, kuinka taloudellisesti tiukkaa muutamat viime vuodet on olleet. Harmittaa kun ei ole varaa palkata työntekijää kun ei itselleenkään saa juuri mitään palkaksi. Töissä on oltava joka päivä, vaihtelevasti 5-15 tuntia päivässä. Etukäteen ei tiedä, millainen päivä tulee. Tää olisi unelmatyö, jos olisi mahdollista pitää vapaapäiviä ja palautua niin kuin normaalit ihmiset. Lomaoikeus on 26 päivää vuodessa, mutta aina ei lomittajaa saa.
Unelmaa tämä on. Trvitsee vain olla tekevinään paljon töitä, nojailla naapurin isännän kanssa traktoriensa renkaisiin ja kadehtia muita, varsinkin duunareita. Paperitöitä toki on. Pitää huomioida kaikki verovähennykset, esim. vessapaperit ja nuorison mopojen bensat ja emännän puutarhatyökalut sekä käsineet. Eivätkä tukihakemuksetkaan aivan "nuon vaan" täyty. Maatalousnäyttelyihinkin pitää ehtiä sekä MTK:n tarjoamalle matkalle tutustumaan eurooppalaiseen karjanhoitoon ja viininviljelyyn. Onneksi vaivojemme palkkoina tulee muutama repullinen tukiaisia.
Maataloustuen mediaani on 15000 e/v.
Kaksilapsinen kahden työttömän helsinkiläisperhe saa asumistukea ja työttömyysetuuksia vuodessa noin 32 000 e ja siihen toimeentulotuen päälle.
Että kumpi sitä nyt sitten olisi, pelkän pääkaupungissa asumisen perusteella rahaa saava työtön vai sittenkin maanviljelijä, joka tekee kahta tai jopa kolmea työtä, jotta on varaa harjoittaa maataloutta.
Vierailija kirjoitti:
Unelmaa tämä on. Trvitsee vain olla tekevinään paljon töitä, nojailla naapurin isännän kanssa traktoriensa renkaisiin ja kadehtia muita, varsinkin duunareita. Paperitöitä toki on. Pitää huomioida kaikki verovähennykset, esim. vessapaperit ja nuorison mopojen bensat ja emännän puutarhatyökalut sekä käsineet. Eivätkä tukihakemuksetkaan aivan "nuon vaan" täyty. Maatalousnäyttelyihinkin pitää ehtiä sekä MTK:n tarjoamalle matkalle tutustumaan eurooppalaiseen karjanhoitoon ja viininviljelyyn. Onneksi vaivojemme palkkoina tulee muutama repullinen tukiaisia.
Vessapaperia ei enää saa verotukseen. Navetassa ei saa olla vessaa, josta jätökset menevät lietesäiliöön eli pitäisi olla ihmisulosteelle ihan omat säiliönsä ja valvontansa, joten lopetettiin sen mökkiläisten kadehtiman vesivessan käyttö.
Maanviljelijän työ oli ja on unelma-ammattini. Karjasta jouduttiin luopumaan ajat sitten, koska se ei kannata. Luomussa on oltu jo yli 20 vuotta, se on kiinnostavaa ja palkitsevaa, byrokratiasta ollaan selvitty ihan hyvin. Tämä elättää yhden ihmisen (keskituloinen) eli toisen on oltava muualla töissä. Nykyisin se on isäntä, ennen emäntä. Pari viimeistä vuotta on ollut taloudellisesti heikkoa ja kuluva vuosi näyttää samalta. Moni on nyt luopunut luomusta, kun luomun hinnat ovat laskeneet, mutta me jaksamme kyllä odottaa parempia aikoja. Koetan parhaillaan hommata tienestiä muualta, että saadaan velat maksettua. Onneksi velkataakka on nykyisin siedettävä.
Jos on pelkkä maanviljelijä (siis sellainen joka pelkästään viljelee, ei kasvata eläimiä) niin työ on lopulta aika helppo. Keväällä kylvö ja syksyllä niitto. Tosin silloin täytyy kyllä tehdä jotain muuta työtä että elää.
Vierailija kirjoitti:
Jos perit maatilan,ostamalla täysin mahdotonta saada kannattavaksi.
Suurin osa tiloista on ostettuja eli ne ostetaan edeltävältä sukupolvelta sukupolvenvaihdoksessa.
Jep ja siihen päälle kauppaketjujen v-tuilu kaikkien "tuottajalle kiitos" -kamppisten muodossa. Jes, tästä vehnäkilosta on maksettu viljelijälle 1 c ylimääräistä, kyllä nyt saadaan kotimainen ruuantuotanto nousuun!
Ja sitten keskustelua käydään siitä, kuinka viljelijä on se ahne paska, vaikka sen kaupassa myytävän tuotteen hinta koostuu pääosin kaupan katseesta, leipomon kuluista, logistiikan kuluista, myllyn tms. alkupään tuotantoketjun käsittelijän kuluista jne. Se viljelijän osuus on aika marginaalinen tuotteen loppuhinnasta, mutta kummasti kauppiaat voi perustella sitä euron korotusta leipäpussin hinnassa kerta toisensa jälkeen sillä, kuinka viljatonnin hinta on noussut 15 c.