Lue keskustelun säännöt.
Luokanopettajan plussat ja miinukset?
13.07.2023 |
Jos olet luokanopettaja mitkä on plussat ja miinukset? Harkitsen alaa, mutta en ole vielä ihan varma
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko koululaitos on nykyisin sellainen paikka, mihin ei todellakaan kannata hakeutua töihin. Eikä sinne kohta menijöitä olekaan, ainakaan sellaisia, jotka haluavat tehdä työnsä kunnolla. Ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Ei saa vaatia mitään - läksyjen tekemistä, hyvää käytöstä, tunnilla kuuntelemista osallistumisesta puhumattakaan. Pitää vain ymmärtää. Ja ymmärtää antaa se viitonen todistukseen etteivät raukat syrjäydy. Eivät välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa, laskeminen on täysin ulottumattomissa, mutta hyväksytty arvosana on kurssista annettava.
Kuka tuollaista työtä jaksaa ja haluaa tehdä? Heikommalla työmoraalilla ehkä, toivottavasti sellaisia kouluihin löytyy.
Fiksut vanhemmat opettanevat lapsensa jatkossa itse, tai sitten yksityiskoulut alkavat räjähdysmäisesti lisääntyä. Ei tämä näin voi jatkua.
Nuo lomatkin ovat vähän niin ja näin. Itse olen tehnyt 5 vuotta aineenopettajan töitä ilman lomia. Työttömyys odottaa kesäisin hakuvelvoitteineen.
Vierailija kirjoitti:
Se mitä ko. ammatissa toimivalta läheiseltä olen kuullut (ja vähän vieraammiltakin), niin raskasta on. Luokkakoot ovat hirmuisia ja "joskus tuntuu, että ilman diagnoosia olevat ovat vähemmistönä". Aika menee enemmän kaitsemiseen ja "erityisyyksistä" johtuvien ongelmien ratkomiseen, kuin opetustyöhön. Huono omatunto siitä, että ne "normaalit" jäävät niin vähälle huomiolle. Haastavat vanhemmat. Nämä toki vähemmistönä, jotka olettavat opettajan kaikki illat vastailevan juuri heidän lastaan koskeviin viesteihin jne. Vanhemmat, jotka ottavat (yrittävät ottaa) opettajan perheen sisäisiä asioita, kuten parisuhdetta ratkomaan.
Luokkakoot on suunnilleen 2/3 siitä mitä 70-luvulla...
Meitä oli aina vähintään 32, pahimmillaan 42.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä ko. ammatissa toimivalta läheiseltä olen kuullut (ja vähän vieraammiltakin), niin raskasta on. Luokkakoot ovat hirmuisia ja "joskus tuntuu, että ilman diagnoosia olevat ovat vähemmistönä". Aika menee enemmän kaitsemiseen ja "erityisyyksistä" johtuvien ongelmien ratkomiseen, kuin opetustyöhön. Huono omatunto siitä, että ne "normaalit" jäävät niin vähälle huomiolle. Haastavat vanhemmat. Nämä toki vähemmistönä, jotka olettavat opettajan kaikki illat vastailevan juuri heidän lastaan koskeviin viesteihin jne. Vanhemmat, jotka ottavat (yrittävät ottaa) opettajan perheen sisäisiä asioita, kuten parisuhdetta ratkomaan.
Luokkakoot on suunnilleen 2/3 siitä mitä 70-luvulla...
Meitä oli aina vähintään 32, pahimmillaan 42.
Teidän aikaan erityisoppilaat olivat omissa luokissaan tai erityiskouluissa. Nykyään 27 oppilaan luokat ovat tavallisia ja heistä puolella voi olla jotain huomioon otettavaa. Pahimmillaan ihan eri ohjelma, kuin muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä ko. ammatissa toimivalta läheiseltä olen kuullut (ja vähän vieraammiltakin), niin raskasta on. Luokkakoot ovat hirmuisia ja "joskus tuntuu, että ilman diagnoosia olevat ovat vähemmistönä". Aika menee enemmän kaitsemiseen ja "erityisyyksistä" johtuvien ongelmien ratkomiseen, kuin opetustyöhön. Huono omatunto siitä, että ne "normaalit" jäävät niin vähälle huomiolle. Haastavat vanhemmat. Nämä toki vähemmistönä, jotka olettavat opettajan kaikki illat vastailevan juuri heidän lastaan koskeviin viesteihin jne. Vanhemmat, jotka ottavat (yrittävät ottaa) opettajan perheen sisäisiä asioita, kuten parisuhdetta ratkomaan.
Luokkakoot on suunnilleen 2/3 siitä mitä 70-luvulla...
Meitä oli aina vähintään 32, pahimmillaan 42.
1970-luvulla oli myös oppikoulu ja kansalaiskoulu. Ja vielä apukoulukin. Vielä tuon vuosikymmenen lopussa oli noin, ei esim. kansalaiskoulussa aloittaneet oppilaat mihinkään peruskouluun enää siirtyneet, vaikka peruskoulu alkoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyseessä on mukava työ. Minulla on kiva luokka, vapaus vaikuttaa työaikaan tuntien ulkopuolella ja erinomaiset lomat. Katso toki, mihin kouluun menet. Hae virkaa vain koulusta, jossa olet ollut töissä. Ulkopuolelta et voi tietää tilannetta.
Vielä 90-luvulla isossakin koulussa oli vain 1-3 koulunkäynninohjaajaa, jotka pääsääntöisesti auttoivat liikuntarajoitteisia ihmisiä. Nykyään kouluissa on näitä ohjaajia lähes yhtä paljon kuin opettajiakin, kiitos inkluusion, joten "do the math"..
En suosittele kenellekään. Kaikki ovat uupuneita ja se näkyy työilmapiirissä. Jos lasten ja vahempien kanssa selviää voi joutua vielä työpaikkakiusatuksi . Kauhean stressaava työ.