Ihastuminen suhteessa: ok vai väärin?

On ok, eihän sille mitään voi.

Ei tunteitaan pysty määräämään. Ihastumisia voi aivan hyvin tulla koko elämän ajan tilanteesta riippumatta. Ei siinä ole mitään pahaa. Tunne on eri asia kuin teko.

ok

On ok kunhan tunne pysyy tunteena eikä johda tekoihin. Se että ihastuu toiseen kun ei tarkoita sitä että ihastuksen kohteen kanssa pitäisi tehdä mitään.

Itse olen kokenut 2 lyhyttä ihastusta nykyisen nyt 13v kestäneen parisuhteeni aikana.

Tää on vähän sama kuin kysyisi onko ok jos tulee kakkahätä kirkossa.

Pitkässä suhteessa ihastumisia, tai kiinnostumisia, tulee ennen pitkää kaikille. Niistä voi nauttia ihan vain tekemättä asialle mitään. Et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä sinne pesää.

Hohhoijaa, ihastumise tapahtuvat ihan siellä päässä ilman omaa tietoista valintaa. Mutta kyllähän Ap varmaan tämän tiesikin, mutta halusi pitää pikku trollauksen ennen sulkemisaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, ihastumise tapahtuvat ihan siellä päässä ilman omaa tietoista valintaa. Mutta kyllähän Ap varmaan tämän tiesikin, mutta halusi pitää pikku trollauksen ennen sulkemisaikaa.

Korjaan, tämä olikin nosto vanhemmasta ketjusta.

t: edellinen

On ok. Niitä tulee ja menee. Ei niitä tarvitse alkaa ruokkimaan.

Mitä tekisitte, jos puolisonne kysyisi, oletko suhteen aikana/sillä hetkellä ihastunut keneenkään muuhun?

Pahimmillaan kysyisi sitä sellaisella hetkellä, kun olet parasta aikaa ihastunut toiseen.

Olisiko viisainta valehdella, jos tarkoituksena ei ole mitenkään toimia ihastuksen pohjalta?

Tapailin miestä, joka oli etäsuhteessa. Hän oli hyvin ihastunut minuun, mutta halusi pysyä etäsuhteessa. Nyt ovat toki jo eronneet.

Pitkässä parisuhteessa on melko väistämätöntä, että edes joskus harvoin vähän ihastuu johonkuhun toiseen. Tai ehkä sitä voisi mieluummin kutsua haaveiluksi tms. Koska olen kyllä joskus kokenut kiinnostusta muutamaan muuhun, mutta en kuitenkaan kehenkään heistä rakastunut tai edes olisi halunnut alkaa parisuhteeseen, niin kuin taas mieheni kanssa. Ajatukset ja teot eivät ole sama asia ja kyllä se pitää hyväksyä, että olemme ihmisiä. Tunteita tulee ja menee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos puolisonne kysyisi, oletko suhteen aikana/sillä hetkellä ihastunut keneenkään muuhun?

Pahimmillaan kysyisi sitä sellaisella hetkellä, kun olet parasta aikaa ihastunut toiseen.

Olisiko viisainta valehdella, jos tarkoituksena ei ole mitenkään toimia ihastuksen pohjalta?

Itse olen kertonut, ja nimenomaan sen, ettei ollut ajatuksissakaan toimia ihastuksen pohjalta. Ihastukseni hälveni aika nopeasti kertomisen jälkeen, mutta uskoiko kumppanini sen, tai sen etten aio ihastukseni vuoksi tehdä mitään, en voi tietää.

Turvallisempaa voi olla ettei kerro kumppanille, mutta kertoo jollekulle läheiselle, ehkä omaa sukupuolta olevalle ystävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos puolisonne kysyisi, oletko suhteen aikana/sillä hetkellä ihastunut keneenkään muuhun?

Pahimmillaan kysyisi sitä sellaisella hetkellä, kun olet parasta aikaa ihastunut toiseen.

Olisiko viisainta valehdella, jos tarkoituksena ei ole mitenkään toimia ihastuksen pohjalta?

Itse olen kertonut, ja nimenomaan sen, ettei ollut ajatuksissakaan toimia ihastuksen pohjalta. Ihastukseni hälveni aika nopeasti kertomisen jälkeen, mutta uskoiko kumppanini sen, tai sen etten aio ihastukseni vuoksi tehdä mitään, en voi tietää.

Turvallisempaa voi olla ettei kerro kumppanille, mutta kertoo jollekulle läheiselle, ehkä omaa sukupuolta olevalle ystävälle.

Mielenkiintoista. Kerroitko kumppanillesi jotenkin spontaanisti, yllättäen ja pyytämättä? Vai kysyikö kumppanisi sinulta ihastumisasiaa?

Mikä on ajatuksesi siitä, että pitäisi kertoa ystävälle? Eikö sinusta tunnu, että se tekee ihastuksesta jotenkin todellisemman, jos sen menee ääneen myöntämään...

Minulla aikoinaan ihastuminen toiseen auttoi repäisemään itseni irti toimimattomasta avioliitosta. Tosin olin jo pitkään tiennyt, että liitto ei toiminut ja olin/olimme työstänyt tilannetta jo pari vuotta keskusteluilla, parisuhdeterapialla ja tehden konkreettisia muutoksia. Mikään ei auttanut hetkeä pidempään epäterveeseen parisuhteeseen, mutta roikuin vielä uupuneena systeemissä kun nuorin lapsistakin oli vielä niin pieni. En vain kertakaikkiaan olisi jaksanut sitä kivuliasta viimeistä siirtoa ellen olisi saanut energiaa ja iloa tästä ihastumisesta.

Ihastus itsessään ei siis missään tapauksessa ollut syy eroon, vaikka joku ulkopuolinen näin olisikin voinut tulkita.

Itse avioliiton aikana en oikeastaan edes ihastunut. Niin kauan kun olen sitoutunut ja uskon siihen parisuhteeseen ei siihen kukaan ulkopuolinen pääse väliin koska kohdistan kaikki sen tyyppiset tarpeeni ja huomioni puolisooni (olen hyvin monogaaminen). Vasta kun koen tulleeni jo pidempään laiminlyödyksi alan nähdä muita miehiä vähän sillä silmällä. Näin on siis käynyt avioliittoni lisäksi myös sitä aikaisemmassa pitkässä suhteessa. Ehkä näin on myös joillain toisilla, ja ihastuminen voi tuolloin olla merkki siitä, että siinä omassa suhteessa voisi olla jotain parannettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos puolisonne kysyisi, oletko suhteen aikana/sillä hetkellä ihastunut keneenkään muuhun?

Pahimmillaan kysyisi sitä sellaisella hetkellä, kun olet parasta aikaa ihastunut toiseen.

Olisiko viisainta valehdella, jos tarkoituksena ei ole mitenkään toimia ihastuksen pohjalta?

Miksi puoliso kysyisi tuota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos puolisonne kysyisi, oletko suhteen aikana/sillä hetkellä ihastunut keneenkään muuhun?

Pahimmillaan kysyisi sitä sellaisella hetkellä, kun olet parasta aikaa ihastunut toiseen.

Olisiko viisainta valehdella, jos tarkoituksena ei ole mitenkään toimia ihastuksen pohjalta?

Miksi puoliso kysyisi tuota?

Varmaan erilaisia syitä voi olla: yleisestä mielenkiinnosta aihetta kohtaan, selvitelläkseen omia tunteitaan tai epäillessään puolison ihastuneen suhteen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos puolisonne kysyisi, oletko suhteen aikana/sillä hetkellä ihastunut keneenkään muuhun?

Pahimmillaan kysyisi sitä sellaisella hetkellä, kun olet parasta aikaa ihastunut toiseen.

Olisiko viisainta valehdella, jos tarkoituksena ei ole mitenkään toimia ihastuksen pohjalta?

Ei tarvitse kertoa jos tietää että pahoittaisi toisen mielen. Ne on vaan ajatuksia ja tunteita, ei tekoja. Tunteet tulee ja menee.

Sen sijaan jos tuo ihastuminen on mennyt tekoihin, eli flirttailuun, viestittelyyn tms. niin silloin on mielestäni oikein että kumppani tietää, jotta voi tehdä omat johtopäätöksensä asiasta.

Olen ollut joitain kertoja ihastunut, ja ihan varmaan miehenikin on. Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta, ja kyllähän niin pitkään ajanjaksoon mahtuu kaikenlaista. Aina ne ihastukset ovat menneet ohi, eikä ainakaan minulle ole koskaan tullut edes houkutusta edetä ihastumisen kanssa mitenkään.

Ok. Mä ihastun tosi harvoin mutta toiset ihmiset ihastuu tosi helposti ja ovat silti uskollisia parisuhteessa. Ihastuksia tulee ja menee mutta pysyvä parisuhde on itsessään arvo, jota moni arvostaa niin ettei lähde ihastustensa perään juoksemaan.