Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö kuolemaa
11.07.2023 |
Pelkäättekö kuolemaa. Olisi mielenkiintoista tietää muiden ihmisten mielipide tästä. Tiedämme jo mitä kristityt ajattelevat, ettänsen jälkeen on joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti. Siitä voi lukea lukemattomilta nettisivuilta. Minua kiinnostaisi tietää, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat asiasta. Erityisesti ei-uskovaiset. En toivo uskonnollista ketjua tästä aiheesta. Kiitos.
Kommentit (228)
Kuolema ei pelota mutta mahdollinen kituminen ennen sitä. Ei tosin sitäkään kannata murehtia koska koskaan ei voi tietää kuka lähtee kerta laakista ja kuka pitkän kipuilun lopputuloksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää. Olen todennut että kun tärkeimmät ystäväsi aikanaan poistuvat yksi toisensa perään näyttämöltä, hiipuu myös oma elämänhalu. Pelottavampaa olisi jos tämä teatteri ei loppuisi koskaan.
En ollenkaan, en ole ikinä pelännyt. Kuolema saa tulla vaikka ensi yönä.
Kuolema tulee pelkäät tai et. Ei se auta sen hetkellä jos olet pelännyt. Eli parempi antaa olla koko asia ja keskittyä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin pelkään. Pelko alkoi varmaan samoihin aikoihin, kun Hanna-Riikka Siitonen kuoli, vaikka ei mulla ollut mitään sidettä häneen.
Pelkään vaan ihan hirveesti sitä tietoa, että mulle kerrotaan, että mitään ei ole tehtävissä . Eli joku sairaus tulisi. Se tunne ja tieto olisi aivan murskaavan kauhea. Toisaalta pelkään myös sitä, että tästä vaan yhtäkkiä kuolisin vaikka kesken tämän kirjoituksen tekemisen.Tiedän, että me jokainen kuollaan, mutta en ilmeisesti hyväksy sitä. Mä oikeestaan inhoon kuolemaa. Liki traumatisoiduin, kun kävimme katsomassa appivanhempaa kappelissa. Pari viikkoa iltaisin pelkäsin ihan hirveesti ja "näin" että se ruumis hyökkää mun päälle. Hirveetä.
Musta on myös hirvee ajatus, että muiden elämä jatkuu , vaikka mua ei enää ole. Hirveetä sekin. Itsekästä joo.
Ja mua pelottaaa kivut ennen kuolemaa. Esim. Maarit Feldt- Ranta kuoli äärimmäisen tuskallisesti kituen.
Olen sun kanssa samaa mieltä asiasta. Odotan itse lääkärin aikaa, koska toinen lääkäri epäili, että voisi olla jopa syöpää. Pelkään aivan kamalasti! En ole valmis lopettamaan tätä kaikkea vielä. En todellakaan ole tehnyt, nähnyt ja kokenut tarpeeksi. Ja mulla on pieniä lapsia. Eivät he halua elää ilman äitiä.
Muutamia vuosia sitten kuoli erittäin läheinen nuori ihminen yllättäen. Itkin monta viikkoa iltaisin nukkuvan lapseni vieressä ja mietin miten hän ikinä pärjäisi ilman minua. Tämän läheisen ihmisen lapsella on ollut todella vaikeaa, enkä usko että hän selviää ikinä kunnolla asiasta.
Inhoan ajatusta siitä, että ketään meistä ei ole täällä reilun 100 vuoden jälkeen. En halua olla ei-mitään jossain tyhjyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin pelkään. Pelko alkoi varmaan samoihin aikoihin, kun Hanna-Riikka Siitonen kuoli, vaikka ei mulla ollut mitään sidettä häneen.
Pelkään vaan ihan hirveesti sitä tietoa, että mulle kerrotaan, että mitään ei ole tehtävissä . Eli joku sairaus tulisi. Se tunne ja tieto olisi aivan murskaavan kauhea. Toisaalta pelkään myös sitä, että tästä vaan yhtäkkiä kuolisin vaikka kesken tämän kirjoituksen tekemisen.Tiedän, että me jokainen kuollaan, mutta en ilmeisesti hyväksy sitä. Mä oikeestaan inhoon kuolemaa. Liki traumatisoiduin, kun kävimme katsomassa appivanhempaa kappelissa. Pari viikkoa iltaisin pelkäsin ihan hirveesti ja "näin" että se ruumis hyökkää mun päälle. Hirveetä.
Musta on myös hirvee ajatus, että muiden elämä jatkuu , vaikka mua ei enää ole. Hirveetä sekin. Itsekästä joo.
Ja mua pelottaaa kivut ennen kuolemaa. Esim. Maarit Feldt- Ranta kuoli äärimmäisen tuskallisesti kituen.Olen sun kanssa samaa mieltä asiasta. Odotan itse lääkärin aikaa, koska toinen lääkäri epäili, että voisi olla jopa syöpää. Pelkään aivan kamalasti! En ole valmis lopettamaan tätä kaikkea vielä. En todellakaan ole tehnyt, nähnyt ja kokenut tarpeeksi. Ja mulla on pieniä lapsia. Eivät he halua elää ilman äitiä.
Muutamia vuosia sitten kuoli erittäin läheinen nuori ihminen yllättäen. Itkin monta viikkoa iltaisin nukkuvan lapseni vieressä ja mietin miten hän ikinä pärjäisi ilman minua. Tämän läheisen ihmisen lapsella on ollut todella vaikeaa, enkä usko että hän selviää ikinä kunnolla asiasta.
Inhoan ajatusta siitä, että ketään meistä ei ole täällä reilun 100 vuoden jälkeen. En halua olla ei-mitään jossain tyhjyydessä.
Yleensä ihmiset tapaavat usein uudelleen seuraavassa elämässä.
Kulteista.
Aluksi kaikki hienoa? Häh? Onko? Minun kokemukseni kulteista: alusta alkaen kaikki on aivan kamalaa ja mitä pidempään siellä on niin sitä kamalemmaksi meno ainavain kehittyy. Niin: ensimmäinen päivä on perseestä. Sadas päivä on jo täyttä helvettiä. Jotkut eivät vain tajua poistua sieltä kultista jo "ensimmäisten varoitusmerkkien ilmaannuttua" vaan joillain se tajuaminen vain kestää ihan älyttömän pitkään, poistuvat vasta sitten kun on jo (melkein) myöhäistä, jos silloin enää voivat poistua. Jos ihminen erehtyy astumaan kultin ovesta sisään, niin kultti yrittää vangita yksilön jo ensimmäisestä päivästä alkaen kaikenmaailman uhkauksilla, kiristämisellä, pelottelulla,... eli ei siellä mitään "niin hienoa" ole missään vaiheessa, vaan pelkästään "vangitsemis-pakottamisyrityksiä" joilla estettäisiin ihmisten pakeneminen, pidettäisiin väkisin ihmiset paikalla loputtoman pitkään.
Ja jos jokin jossain "kristillisessä yhteisössä" on aluksi "niin hienoa", niin... no silloinhan siinä on jokin pahasti pielessä! Eihän se silloin ole kristillinen yhteisö. Koska eihän kristinuskossa ole kyse siitä että saataisiin jotain "hienoa". Vaan siinähän on kyse siitä että pelastuttaisiin joltain pahalta. Kristinusko, se että pelastuu helvetiltä, se ei ole "hienoa", vaan se on välttämätöntä. Se nyt vain täytyy tehdä, mitään hienoa siinä ei ole.
Ei kristinuskon "pelastuminen" mene niin että "voi luojan kiitos, minä en joudu helvettiin, jee, onpas ihanaa, saan jotain upeaa!" vaan se menee niin että "huh, en joudu helvettiin, olisipas siellä ollut tosi kamalaa, olipas tuo uhkailu pelottavaa, onneksi en joudu kärsimään".
Pelastuminen ei ole mikään "voitto". Se on vain se että ei joudu helvettiin. Se on "nollatila" - sama kuin ei olisi koskaan syntynyt ollenkaan. Syntymättömät ihmiset eivät päädy helvettiin, eivät taivaaseen,... syntymättömät ihmiset eivät päädy minnekään koska ei heitä ole koskaan ollut olemassa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5181475/milta-kristinusko-pelastaa?page=66
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten pelkään sitä, että edes kuoleman jälkeen ei ole rauhaa ja että koko karmeus voi jatkua.
Olisihan se kamalaa. Ihan kuin elämä täällä olisi joku rangaitus, että edes synnyimme. Mitä pahaa olemme tehneet, että edes synnyimme.
Elämä saa uudenlaista kauhua, kun liityt johonkin uskonnolliseen järjestöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten pelkään sitä, että edes kuoleman jälkeen ei ole rauhaa ja että koko karmeus voi jatkua.
Olisihan se kamalaa. Ihan kuin elämä täällä olisi joku rangaitus, että edes synnyimme. Mitä pahaa olemme tehneet, että edes synnyimme.
Älä lisää kauhua liittymällä uskonnollisiin organisaatioihin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, jälleensyntymisen loputon kiertokulku - se on luultavasti juuri se helvetti.
Niin on, mutta tästä on mahdollisuus vapautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten pelkään sitä, että edes kuoleman jälkeen ei ole rauhaa ja että koko karmeus voi jatkua.
Olisihan se kamalaa. Ihan kuin elämä täällä olisi joku rangaitus, että edes synnyimme. Mitä pahaa olemme tehneet, että edes synnyimme.
Ei elämä olekaan mikään rangaistus. Elämä kuolleessa ruumiissa on sielun oppikoulu. Tämä oppikoulu päättyy, kun olemme oppineet kunnioittamaan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema itsessään on ongelmaton. Pelottava osuus on kuolemaa edeltävä aika. Mikäli kuolema tapahtuu niin nopeasti, ettei ehdi tajuamaan mitä kävi niin ei huolta. Hidas kituva kuoleminen taas olisi kauheaa.
Pelkään ihan sairaasti. En halua lähteä vielä. Täällä on monta, jotka tarttee mua vielä, lapset, mies, eläimet (koira ei kestä olla ilman mua), sukulaisetki. En uskalla edes elää, kun pelkään, että kuolen. En vielä.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään ihan sairaasti. En halua lähteä vielä. Täällä on monta, jotka tarttee mua vielä, lapset, mies, eläimet (koira ei kestä olla ilman mua), sukulaisetki. En uskalla edes elää, kun pelkään, että kuolen. En vielä.
Yritä, hyvä ihminen, nyt kuitenkin elää.
Joitain asioita siinä pelkään, joitain en. Pelkään kivuliasta kuolemaa, esim. palamalla, tai joku onnettomuus, jonka seurauksena kituu pitkään. Esimerkkinä nyt vaikka niinkin epätodennäköinen kuin rakennuksen romahtaminen, jossa jää loukkuun loukkaantuneena mutta tajuissaan, ja pelastustöissä kestää niin kauan, että kuolee useamman päivän jälkeen. Joku tuontapainen, ettei apua saa, eikä voi itseään auttaa, ja kivut on kovat pitkän aikaa.
Samaten hieman pelkään, että kuoleman jälkeen on jotain "elämää"? Oli se sitten uudelleen syntyminen, tuonpuoleinen "taivas" tai "helvetti", tai jotain tietoisuuden olemassaoloa. En halua olla olemassa kuoleman jälkeen minään muuna kuin maaperään haudattuna tuhkana.
Joten kivuton kuolema kiitos, eikä mitään sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään ihan sairaasti. En halua lähteä vielä. Täällä on monta, jotka tarttee mua vielä, lapset, mies, eläimet (koira ei kestä olla ilman mua), sukulaisetki. En uskalla edes elää, kun pelkään, että kuolen. En vielä.
Itse olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta ja haluan vapautua jälleensyntymäkierteestä, mutta jos sinä pelkäät, voin kertoa sinulle, että tämä elämä ei ole viimeinen. Älä pelkää.
https://www.sikhnet.com/files/styles/social-sharing/public/news/image/m…
Vierailija kirjoitti:
Pelkään ihan sairaasti. En halua lähteä vielä. Täällä on monta, jotka tarttee mua vielä, lapset, mies, eläimet (koira ei kestä olla ilman mua), sukulaisetki. En uskalla edes elää, kun pelkään, että kuolen. En vielä.
Usein samat ihmiset ja perheenjäsenet kohtaavat taas seuraavassa elämässä.
Niin kuin laulussa sanotaan:
"...Teen hitaan itsemurhan alkoholilla/
Kuin hyvää ystävää, mä ootan kuolemaa/
Tervetuloa!"
Eli siis en