Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö kuolemaa
11.07.2023 |
Pelkäättekö kuolemaa. Olisi mielenkiintoista tietää muiden ihmisten mielipide tästä. Tiedämme jo mitä kristityt ajattelevat, ettänsen jälkeen on joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti. Siitä voi lukea lukemattomilta nettisivuilta. Minua kiinnostaisi tietää, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat asiasta. Erityisesti ei-uskovaiset. En toivo uskonnollista ketjua tästä aiheesta. Kiitos.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, jälleensyntymisen loputon kiertokulku - se on luultavasti juuri se helvetti.
Tämä sai minut uskiksen nauramaan ääneen. Jos syntyy aina samaan elämään auts.
Aloituksessa sanottiin, että tämä ei ole kristillinen ketju. Taas yksi yritys sivuuttaa muiden ihmisten mielipiteitä. Tyypillistä kristillistä käytöstä. Hyi olkoon, karmivaa.
Aloitus sivuuttaa osan ihmisten mielipiteen. Syrjintää, poissulkemista toisten ihmisten mielipiteiden mitätöimistä. Tyypillistä ihmisluonteelle ominaista käytöstä.
Sinä ohitat sujuvasti kristittyjen muita uskontoja kohtaan harjoittaman psyykkisen terrorin ja pakkokäännyttämisyritykset. Kristittyjen syrjintä vääräuskoisia kohtaan on väärin. Aloittaja varmaan haluaisi rauhallistaa keskustelua. Mutta jokainen keskusteluketju, johon kristityt tunkeutuvat, muuttuu väkivaltaisiksi uhkailuiksi ja oman uskonnollisen ylivertaisuuden väitteiksi. Juuri kristityt sortavat muita.
En ole lukenut koko tätä ketjua, mutta sen mitä olen, en ole havainnut väkivaltaista uhkailua. Sen sijaan jo aloitus syrjii tiettyä ihmisryhmää. Mielestäsi kristittyjen syrjintä vääräuskoisia kohtaan on väärin. Eikö sitten ei-uskovien syrjintä kristittyjä kohtaan ole väärin? Kuka tässä nyt siis sortaakaan ketä?
Maailmaan mahtuu monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, ja jokaisella on valinnanvapaus ajatella kuten tahtoo. Kysymys oli pelkäättekö kuolemaa. Mitä uhkailua tai väkivaltaa on siinä jos joku sanoo ettei pelkää koska uskoo että elämä jatkuu kuoleman jälkeen? Jos joku kokee tuon uhkaavana, samoin joku toinen voi kokea sen uhkaavana, että joku sanoo, että pelkää koska kaikki loppuu. Tai että että pelkää koska ei tiedä millaiseen paikkaan syntyy uudelleen. Mielipiteitä ja ajatuksia on tuhansia tässä maailmassa.
Yleisesti ottaen kaikkien ihmisten pitäisi osata hyväksyä toinen toisensa, uskoivatpa he mitä hyvänsä tai ovat uskomatta.
Ja myös ymmärtää jos yksi uskoo yhdellä tavalla, ei se ole pois itseltä, jos uskoo toisella tavalla.
Kiitos mielipiteestäsi. Olen tämän viestiketjun aloittaja ja haluan rauhaa tähän viestiketjuun, haluan rauhaa eri osioihin, haluan rauhaa koko maailmaan. Koska olen huomannut, että kristityt ihannoivat omaa uskontoaan ja halveksivat muiden mielipiteitä, siksi tein tällaisen aloituksen. En halveksi yhtäkään maailman uskontoa, en halveksi yhdenkään ihmisen mielipidettä. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita uskonnosta tai mielipiteestä riippumatta. Halusin vain rauhaa, siksi kirjoitin tämän. En pidä siitä, että jokin ryhmä, tässä tapauksessa kristityt, pitää muita uskontoja alempiarvoisina kuin omaa uskontoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman itseni psyykkaamista(jota inhoan) tai jotain itsekorostusta(myös) niin totta hilvatissa pelkään.
Uskovaisten lohtuharhoihin en pysty uskomaan enkä muutenkaan viitsi sepitellä päässäni fantasioita todeksi (en pystyisikään) joten sitä kautta ajatellen kuolema on loppu .
Me kaikki ollaan erilaisia. Ja hyvä niin.
En pelkää kuolemaa. Pelkään kuolemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun kysyt saattaa olla että terveelliset elintapani ovat jonkinlaista kuoleman tai oikeastaan sairauksien pelkoa. Pyrin syömään terveellisesti ja liikkumaan riittävästi, näiden myötä nukun hyvin ja elämän pienet murheet eivät venettä kaada. Tykkään kokkauksistamme ja liikunnasta, eli nautin kovasti elämästäni, en tee tätä hampaat irvessä. Elämä on ihanaa, vaikkei mitenkään täydellistä olekaan.
En halua kuolla, ennen kuin olen liian väsynyt elämään. Pelkään, että mielenkiintoisia asioita jäisi kokematta ja näkemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ehkä pelkäsin ja pelkäsin siihen liittyvää mahdollista kipua. Ukrainan sodan jälkeen olen miettinyt enemmän mahdollista kuolemaa ja yrittänyt hyväksyä sen että se kuolema ei välttämättä ole kivuton ja rauhallinen.
Täällä on/on ollut useampi kristitty, ei vaan yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää itse kuolemaa, mutta pelkään kärsimystä ja kipua joka saattaa edeltää varsinaista kuolemaa.
Ajatus kuolemisesta on päinvastoin helpottava ja lohdullinen, ihanaa että tämä elämä ei jatku ikuisesti. Sen verran haastavaa tämä on ollut.
Pelkään jälleensyntymistä, en haluaisi sitä enää kokea. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, kaikki negatiivinen on jo nähty niin moneen kertaan, eikä tämä ole mielekästä omalta kannaltani katsottuna.
Valitettavasti tämä uskomus jälleensyntymisestä kuuluu oleellisesti elämänkatsomukseeni, se on mielestäni ainoa järkevä selitys joka selittää aukottomasti tämän kaiken näennäisen mielettömyyden.
Yhtä luontevaa kuin syntymän, pitäisi olla myös kuoleman. Vanhusten kuolema ok, vaikka itkettää ja kaipaa. Mutta lasten/ nuorten kuolema, tätä on vaikeampi ymmärtää. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin pelkään. Pelko alkoi varmaan samoihin aikoihin, kun Hanna-Riikka Siitonen kuoli, vaikka ei mulla ollut mitään sidettä häneen.
Pelkään vaan ihan hirveesti sitä tietoa, että mulle kerrotaan, että mitään ei ole tehtävissä . Eli joku sairaus tulisi. Se tunne ja tieto olisi aivan murskaavan kauhea. Toisaalta pelkään myös sitä, että tästä vaan yhtäkkiä kuolisin vaikka kesken tämän kirjoituksen tekemisen.
Tiedän, että me jokainen kuollaan, mutta en ilmeisesti hyväksy sitä. Mä oikeestaan inhoon kuolemaa. Liki traumatisoiduin, kun kävimme katsomassa appivanhempaa kappelissa. Pari viikkoa iltaisin pelkäsin ihan hirveesti ja "näin" että se ruumis hyökkää mun päälle. Hirveetä.
Musta on myös hirvee ajatus, että muiden elämä jatkuu , vaikka mua ei enää ole. Hirveetä sekin. Itsekästä joo.
Ja mua pelottaaa kivut ennen kuolemaa. Esim. Maarit Feldt- Ranta kuoli äärimmäisen tuskallisesti kituen.
En pelkää enää.
Vanhin poikani kuoli toukokuussa. On lähettänyt minulle paljon todisteita että hänellä on nyt hyvä olla.
Oli kuollessaan 29 vuotias.
Kun joskus kuolen niin tiedän että saan taas tavata hänet.
Jos vaikka lähtisin tänään niin olisi ihan ok, en ole riidoissa kenenkään kanssa ja lähimmäiseni tietävät että rakastan heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pelkää enää.
Vanhin poikani kuoli toukokuussa. On lähettänyt minulle paljon todisteita että hänellä on nyt hyvä olla.
Oli kuollessaan 29 vuotias.
Kun joskus kuolen niin tiedän että saan taas tavata hänet.
Jos vaikka lähtisin tänään niin olisi ihan ok, en ole riidoissa kenenkään kanssa ja lähimmäiseni tietävät että rakastan heitä.
Uskon enkeleihin ja jälleensyntymiseen. Olemme vain energiahippusia, osa suurempaa kokonaisuutta.
En varsinaisesti pelkää, enkä ole pelännyt. Mikäli saisin kovia tuskia aiheuttavan sairauden mistä selviytyminen jatkoon ei tulisi toteutumaan. Uskoisin, että kuolema tulisi mieleeni jopa äkkilähtö toiveena.
Silloin pelkään, jos on riski kuolla sairaalasa esim sairaalassa, mutta en muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää itse kuolemaa, mutta pelkään kärsimystä ja kipua joka saattaa edeltää varsinaista kuolemaa.
Ajatus kuolemisesta on päinvastoin helpottava ja lohdullinen, ihanaa että tämä elämä ei jatku ikuisesti. Sen verran haastavaa tämä on ollut.
Pelkään jälleensyntymistä, en haluaisi sitä enää kokea. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen, kaikki negatiivinen on jo nähty niin moneen kertaan, eikä tämä ole mielekästä omalta kannaltani katsottuna.
Valitettavasti tämä uskomus jälleensyntymisestä kuuluu oleellisesti elämänkatsomukseeni, se on mielestäni ainoa järkevä selitys joka selittää aukottomasti tämän kaiken näennäisen mielettömyyden.
Itämaisen reinkarnaatioteorian mukaan on olemassa mahdollisuus saada vapautus. Vapautumista on viitta erilaista lajia.
Toki on yksilötasolla ainakin teoreettinen mahdollisuus vapautumiseen, vaikka mitään kollektiivista valaistumista olekaan tiedossa. Mutta sekin vapautuminen tai valaistuminen on ehdollista aivan niin kuin rakkauskin: tee sitä, tee tätä, älä tee tuota, usko tähän, älä usko tuohon, meditoi, syö vegaanisesti, rukoile, joogaa, ole hyvä ihminen ja niin edelleen, loputtomasti vaatimuksia.
Ei siis kauhean motivoivaa, jos on jo valmiiksi masentunut ja eksistentiaalikriisin kourissa.
En pelkää kuolemaa vaan kuolemista, sitä pakokauhua, tukehtumista, hukkumista, raajojen irtoamista, syövän runtelemista, palamista tms. Kipua ja tuskaa. Kuolemahan noilta armahtaa.
Tulee olemaan helpotus. Näin ajattelen.
En pelkää kuolemaa sinänsä. Mutta pelkään kivuliasta kuolemaa. Toivottavasti saan sitten joskus kuolla mahdollisimman nopeasti. Elämä on ollut kohdallani hyvää, enkä kadu mitään.
Näitä asioita olen miettinyt viime vuosina, ensin pandemian kanssa ja sitten Venäjän sekoilun takia.