Uskokaa nyt, että asuntolainaan tarvittavan rahasumman VOI säästää, kunhan vain ihan oikeasti haluaa ja on valmis. Onko muitakin, jotka ovat tässä onnistuneet? Nyt vinkit jakoon. :)
Me muutimme yhteen, että oli kahdet tulot, mutta vain yhdet asumismenot. Muutimme hieman syrjemmälle, että vuokra olisi edullinen. Elimme aika nuukasti ja ulkomaanmatkat olivat kyllä vähissä. Molemmat tietysti töissä, koska töistä se raha tienataan. Ja tietysti olimme opiskelleet sellaiseen ammattiin, että työtä riittää ja palkka on kohtuullinen tai hyvä.
Rahaa jäi hiljalleen säästöön ja sijoitimme sen matalalla riskillä. Summa kasvoi vuosi vuodelta ja aikojen saatossa meillä oli 40 000 euroa säästöjä. Se oli silloin paljon isompi summa kuin nykyään.
Onneksi uskalsimme ostaa asunnon vuoden 2009 lamatunnelmissa, koska silloin asuntojen hinnat olivat lyhytaikaisesti alhaalla, pankkien lainamarginaali oli vain 0,5 %-yksikköä ja korot nollassa seuraavat 13 vuotta. :) Oli halpa ostaa asunto ja tosi halpaa maksaa asuntolainaa pois.
Pitää kuitenkin sanoa, että nykyään ensiasunnon ostamisessa rima on paljon korkeammalla, koska elämiseen menee paljon enemmän rahaa kuin ennen, asuntojen hinnat ovat paljon korkeammat, pankkien lainamarginaalit ja korot ovat suorastaan pilvissä. Mutta noilla samoilla vinkeillä pärjää edelleen.
Nyt laina alkaa olemaan maksettu eikä korkojen nousu ole hetkauttanut yhtään. Kuukausierä tuntuu ihan kivan pieneltä, jos sitä vertaa nykyajan vuokriin. Kohta jää joka kuukausi 1100 euroa kuussa enemmän elämiseen ja selvitään pelkällä 142 euron vastikkeella. Kyllä kannatti ostaa oma. Onhan nää omistusasuntotalot ihan eri rauhallisia ja siistimpiä ja tasokkaammin toteutettuja.
Tsemppiä vaan kaikille säästäjille.
Kommentit (49)
Huokaus Pätkätyöläisenä maisterina ikisinkkuna olen vähän kateellinen....
Olen sinkku, enkä enää nuorikaan. Oli pakko tehdä rajuja ratkaisuja, että säästäminen onnistui. Muutin asumaan kimppakämppään syrjäisempään kaupunginosaan pariksi vuodeksi, eli vuokrakulut puolittui siinä reilusti. Kaikki muutkin kulut laitoin minimiin ja shoppailut kokonaan seis. Palkasta aina niin paljon säästötilille kuin vain pystyi, ja ruokaostokset liiteristä. Sellainen projektimeininki siinä päällä koko ajan. Eihän se varsinaisesti hauskaa ollut, mutta toimi sentään!
Kertokaas omia kokemuksianne, kiinnostava aihe.
Täällä säästän 2000 bruttotuloista sitkeästi yksinäni. Ikääkin alkaa olla, mutta periksi ei anneta. Olisihan se ihanaa, jos olisi mies jakamassa unelman ja tämän hullun projektin, mutta minkäs voi. Mitä iloa olisi elämässä, jossa ei edes yritä toteuttaa unelmiaan?
Ensiksi sitä vaahdotaan ettei kuka tahansa mies kelpaa.
Nyt sitä ulistaan että olisipa joku jakamassa asuntolainakulut.
Tässä se taas nähtiin, mies ei kelpaa teille naisille muuhun kuin maksumieheksi laskuihin!
Ap on harhainen - pelkkä asunnon ylläpito nitistää.....
Lainan saaminen on aika kiven alla.
Vuonna 2021 meitä kaksi vakityössä olevaa, 15v katkeamattomalla työhistorialla, ei maksuhäiriöitä, nettotulot yht 5500-6000€/kk
Omaa rahaa 55 000€.
Ei meinattu millään saada 300 000 lainaa uuden omakotitalon rakentamiseen 45km Helsingistä.
Kuulema melkein sata tonnia olis pitänyt olla omaa rahaa. Se on aika iso kakku säästää, samalla kun maksat täyttä vuokraa joka kuukausi. Monella menee budjetti plörinäksi ja tarvitaankin yhtäkkiä se 400 tonnia, sanottiin...
Mieheni on onneksi jonkun sortin ammattilainen raksalla, budjetti piti eikä yllätyksiä tullut.
No, onneksi pienemmän maalaiskaupungin konttorista laina lohkesi. Nyt on tölli pystyssä ja hyvin menee kun korkokattokin on seuraavat 10v voimissaan.
On se edullinen asunto kun 142€ sisältää vastikkeen, vakuutukset, veden, autopaikan, sähkön, varautumisen tuleviin remontteihin yms
Itsekseni säästin, toki tähän tarvittiin kokopäivätyö. Tulot olivat tuolloin noin 3500€/kk bruttona, mutta jatkoin opiskelijabudjetilla elämistä reilut kolme vuotta kun aloitin valmistumisen jälkeen työt. Sain säästöön vähintään 1500 €/kk, eli ei juurikaan bilettämistä (joskus pari tuoppia pubissa tai pussikaljaa), ei matkustelua ulkomaille, ei kalliita harrastuksia tai hankintoja.
Onnistuuhan se keltä tahansa jolla on siihen rahaa. Riittävillä tuloilla, EI USKOLLA, homma hoituu.
Vierailija kirjoitti:
Onnistuuhan se keltä tahansa jolla on siihen rahaa. Riittävillä tuloilla, EI USKOLLA, homma hoituu.
Juuri näin. Tietty määrä rahaa menee aina asumiseen, ruokaan yms. vaikka eläisi kuinka säästäväisesti. Riippuu sitten niistä tuloista kuinka paljon jää käteen välttämättömisen peruskulujen jälkeen.
Ei muuten onnistu oman asunnon osto, vaikka olisi 2 tienaajaa, kun toisella tulot alle minimin ja toisella aika hyvät, niin kysyttiin, mutta ei saatu lainaa, koska toisen pienet tulot... Kyllä voisi ennemmin maksaa lainaa tai korkoja omaan asuntoon, eikä vuokranantajalle. Meillä on ruokaan budjetti, johon kumpikin osallistuu, vuokra maksetaan puoliksi, maksan omat autolainan, vakuutukset, puhelinliittymän, vakuutukset yms. Ei riitä rahat yleensä kuun loppuun asti. Ja lainatut on tottakai maksettava takasin, ja kierre on valmis.
Voihan sen 15% asunnon hinnasta säästää, mutta lainanannossa pihistellään entistä enemmän.
Ukko40 kirjoitti:
Ensiksi sitä vaahdotaan ettei kuka tahansa mies kelpaa.
Nyt sitä ulistaan että olisipa joku jakamassa asuntolainakulut.Tässä se taas nähtiin, mies ei kelpaa teille naisille muuhun kuin maksumieheksi laskuihin!
Miksi luulet, että naiset haluavat miehen vain maksajaksi? Eiköhän nämä ihan kaipaa elämänkumppania, jonka kanssa sitä unelmaa lähtisi tavoittelemaan.
Enkä kyllä nähnyt kenenkään sanovan, että mikä tahansa ukko kelpaisi, kunhan maksaa puolet?
Itse aloin säästämään jo sinkkuna ja ostimme oman, kun olimme jo avioliitossa.
Puolison säästöt olivat pienemmät, mutta konkreettinen apu asuntolainan saamisen kannalta. Tosiaan pienessä vuokrakämpässä asuttiin ensin ja säästeliäästi elettiin.
Toki silloin ennen oli varmasti paljon helpompi säästää rahaa vuokralla asuessa kuin mitä nykyään.
Loppujen lopuksi meillä oli kasassa enemmän rahaa kuin mitä olisi tarvinnut, mutta ostettiin sitten sen verran tasokkaampi asunto.
Tsemppiä säästäjille!
:-( kirjoitti:
Ei muuten onnistu oman asunnon osto, vaikka olisi 2 tienaajaa, kun toisella tulot alle minimin ja toisella aika hyvät, niin kysyttiin, mutta ei saatu lainaa, koska toisen pienet tulot... Kyllä voisi ennemmin maksaa lainaa tai korkoja omaan asuntoon, eikä vuokranantajalle. Meillä on ruokaan budjetti, johon kumpikin osallistuu, vuokra maksetaan puoliksi, maksan omat autolainan, vakuutukset, puhelinliittymän, vakuutukset yms. Ei riitä rahat yleensä kuun loppuun asti. Ja lainatut on tottakai maksettava takasin, ja kierre on valmis.
Kannattaiskohan laittaa tulopuoli kuntoon niin ei tarvitse maksella vuokraisännälle asuntoja koko loppuelämän ajan...?
Usko sinä, pa ap, että mikään ei ole niin helppoa kuin neuvojen ja ohjeiden jakaminen.
Ostin ensimmäisen asuntoni ihan itse. Se maksoi 22 000 euroa ja vuosi oli 2004. Myin sen muutaman vuoden päästä selvästi kalliimmalla, kun muutin isompaan.
Nykyään samalla paikkakunnalla yksiöt ovat monta kertaa kalliimpia.
Totta.
Ostin exän kanssa 2005 asunnon espoosta.
Säästettiin ihan peruspalkasta kasaan 60% hinnasta.
Laina aika oli 20 v, mutta maksettiin se pois 5 v aikana.
Kaikki tämä peruspalkoista, ei perintöjä tms apuja.
Myyntivoiton sijoitinkin sitten talooni ja se on velaton myös, etelä suomessa.
Eli tuo on mahdollista.
Asp säästäjänä onnistui ihan hyvin yksinkin.
Se on varmasti mukavaa kun rinnalla on kumppani, jolla on suunnilleen samanlaiset ajatukset rahasta ja sen käytöstä. Suhteellsesti on kalleinta elää sinkkuna. - Toisaalta tiedän toki, että pareja, joissa juuri mikään ole yhteistä mut minusta he ovat enempi kämppiksiä kuin ainakaan rakastavassa ja välittvässä keskinäisesssparisuhteen omaavat. Enkä nyt tarkoita, että hyvässäkään parisuhteessa aivan kaiken pitäsi olla yhteistä ja jaettua,