Muistatteko 90-luvun alun saatanpalvontapaniikin

En pitänyt valtavirran juttuna enkä myöskään ole osannut pelätä. Jotkut lahkouskovaiset näkevät saatanan houkutuksen kaikkialla ja pelkäävät kovastikin, mutta mulle kadotus on merkinnyt vain pimeyttä ja saatana vain houkutusta pois valosta.

Tiedän kyllä että on olemassa koko skaala hyväntahtoisesta wiccasta äärimmäisen pahantahtoisiin sekopäihin jotka saatanapalvonnan nimissä ja pikku huumeissa uhraavat ihmisiä, mutta en oikein näe että sellainen houkuttaisi minua.

Jo kauan sitten kuollut isoäitini päivitteli 70-lukua 80-luvun alussa, että maailma oli silloin "aivan hullu".

Kaipa moni suomalainen, ainakin maalla, koki myllerrykset ja nuorison touhut lähinnä kielteisesti. Kasarin lopulla alettiin sitten epäilemään myös äärimmäistä rockmusiikkia kuten Black Metal, ja ylipäätään rockia. Ja yllättävän nuoretkin ihmiset olivat samoilla linjoilla.

Alettiin ehkä nähdä rockin kapinallisuus vain epäkelpojen ja ongelmaisten ihmisten asiana, kun aiemmin se oli ollut positiivinen asia. Luultavasti ulkomainen media ja esimerkiksi Britannian silloiset suuret mellakat ohjasi tähän suuntaan. "Kunnon ihmiset" kuuntelivat poppia, klassista, balladeja ja iskelmää.

Ehkä tilanne oli vähän eri Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Ördög kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks tää saatananpalvonnasta möyhkääminen alkanu jo 80-luvulla? Itse ainakin muistan että hevimusiikkia takaperin soittaessa kuulee saatanan ylistystä. Tai siis näin väitettiin.

Kyllä. Jo vuosina 1985-86 siitä puhuttin. Seinäjoen helluntailaisten "nuorisotiimi" julkaisi kasettinsa "Rock & rollin maailma", ja vanhalta epäkunnon Leo Melleriltä ilmestyi kulttikirja "Rock". (Olin Itse teini tuohon aikaan, mutta kasetti ja kirja tulivat omaan kokoelmaani vasta 2000-luvun kirppistonkimisen myötä.)

Näistä on keskusteltu täällä ennenkin.

Joskus tosiaan 80-luvun lopulla tapahtui konservatiivisempaa ja kristillisempää käännettä Suomessa. Kai se oli vastaveto nuorisokulttuurille, etenkin punk-aatteelle, ja 70-luvun vapaamielisyydelle. Isänikin, joka oli ollut rockhenkinen, hankki yhtäkkiä uskonnollisia kirjasarjoja tuolloin.

Saatiin vaikutteita USAsta, missa uskonnollinen oikeisto ja Moral Majoriity jylläsi Reaganin aikana. Täällä Suomessakin tulivat tutuiksi Jimmy Swaggart, Pat Robertson (rip) ja muut tuomiopäivän julistajat ja Harmageddonin ennustajat, heidän naisseikkailunsa ja maallisen mammonan kääriminen. Billy Graham kävi Suomessa 1987, ja sekin oli aivan valtava mediatapahtuma. Olika isäsi Olympiastadionilla kuuntelemassa?

Ainoa saatana maan päällä on ihminen itse. Meissä on mahdollisuus niin pimeyteen kuin valoon. Toistaiseksi voitolla on pimeys.

Katselepa hieman maailmaa ja sen menoa:

Ihmisten riistoa ja hyväksikäyttöä, väkivaltaa, seksiä ja pornoa, luonnonvarojen hyväksikäyttöä, tuotantoeläinten hyväksikäyttöä, ahneutta, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä, kovuutta, ilkeyttä, julmuutta ..

Vain rakkaus voi murtaa pahan ja pimeyden, universaali rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Jo kauan sitten kuollut isoäitini päivitteli 70-lukua 80-luvun alussa, että maailma oli silloin "aivan hullu".

Kaipa moni suomalainen, ainakin maalla, koki myllerrykset ja nuorison touhut lähinnä kielteisesti. Kasarin lopulla alettiin sitten epäilemään myös äärimmäistä rockmusiikkia kuten Black Metal, ja ylipäätään rockia. Ja yllättävän nuoretkin ihmiset olivat samoilla linjoilla.

Alettiin ehkä nähdä rockin kapinallisuus vain epäkelpojen ja ongelmaisten ihmisten asiana, kun aiemmin se oli ollut positiivinen asia. Luultavasti ulkomainen media ja esimerkiksi Britannian silloiset suuret mellakat ohjasi tähän suuntaan. "Kunnon ihmiset" kuuntelivat poppia, klassista, balladeja ja iskelmää.

Ehkä tilanne oli vähän eri Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa.

Kasarin loppu oli vain osa jatkumoa. Rock on kuulostanut alusta asti sopivissa korvissa vaarallisen kapinalliselta ja syntiseltä meteliltä. Beatlesin kappaleitakin oli soitettu 60-luvulla väärinpäin ja kuultu ns. piiloviestejä.

90-luvun lopun Alastarolla vaikuttanut black metal porukka sai aikaan:

kirkon ovea hakattu kirveellä, hautuumaalta löytyi kuollut kissa jonkun rituaalin jäljiltä

, papille soitetut yölliset häirintäpuhelut ja tietysti kasa luokattomia suhinademoja.

Naapuripaikkakunnan kirkkokin kuulemma uhattu polttaa muttei lopulta mitään tapahtunut,

taisi mennä pojilla pupu pöksyyn.

Alkuun erotuksena Saatananpalvonnan kautta tulleeseen rikollisuuteen, josta puhuttiin kyllä niin tuli mieleen yleisesti näistä muistoista ihan Tuskan haastattelut menneinä aikoina. Nykyisin metallimusiikki eri genreinään on enemmän keski-ikäisten musiikkia, joten sinällään hauskaa ajatella Tuskan kävijöiden ikää ja verrata tuohon aiempaan dokumenttiin, mikä Tuskasta aikanaan kuvattiin :D Joku nuorisolainen sinne vielä eksyy sianveret naamassa, mutta harvemmin mitään kovin poikkeavaa.

Kaipa silloin oikeastikin oli tuollainen ilmiö, koska en jaksa uskoa että koko tuo kohu olisi syntynyt täysin tyhjästä ja että siitä kerrottiin pelkästään keksittyjä juttuja.

Muistan. Oli muotia musta tukka ja pitkät mustat nahkatakit kun tajuttiin että sillä tavoin voi järkyttää aikuisia .D

israilin toimet osoittavat että uskonnot ovat paljon pahempia kuin olematon saatana. ja taas uusi siirtokunta. satukirjan luvattu maa

Liittyi paljon musiikkiin. Jotkut artistit näkivät siinä oivan markkinaraon ja tilaisuuden saada julkisuutta. Mitä enemmän kohua sitä enemmän levyt myivät. 

Sitten oli näitä Varg Vikkernesejä, jotka varmaan aidosti vihasivat kirkkoa ja halusivat polttaa kirkkoja. Vaikea sanoa oliko kysymys oikeasta saatanan- palvonnasta vai patoutuneesta aggressiosta. 

Nykyiset päättäjät on sen ikäisiä että nuorena tuo oli muotia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja Satanismi voitti. Jeesus itkee kun katsoo nykylänttä. Katse itään tuo toivoa.

Jeesus itkee idän touhuja Ukrainassa.