Sinä, joka ihmettelet miten joku ei kestä 2 tunnin junamatkaa syömättä...
Katselin just aikatauluja. Kun lähden kotipihasta vähän ennen 8 aamulla, olen mummolassa kuuden aikaan illalla. Sisältää paikallisbussi + 3 junan vaihtoa + bussi + muutaman kilometrin hakumatka pysäkiltä. Tampereella on 20 minuutin vaihto, siinä voisi kyllä ehtiä syömäänkin. Pieksämäen aseman tarjonnasta ei ole tietoa, siellä on yksi vaihto ja vartti aikaa. Mutta matkat vaihtojen välillä on 1 h, 2 h, 2,5 h ja reilu 1 h.
Autolla tuo reissu yleensä mennäänkin, mutta tällä kertaa lähden yksin kun mulla on lomaa ja miehellä ei ja mies tarttee autoa töissään. Autolla menee 4-4,5 h. Halki Suomen ei ole hyviä bussiyhteyksiäkään juuri tällä matkalla. Ennen pääsi kahdella bussilla yksi vaihto (ei yhteyksellinen vaihto), mutta se pitkä bussilinja on lopetettu.
Kommentit (162)
Mä en koskaan syö omalla paikallani. Joko ravintolavaunussa tai sitten välikössä.
Matkustan paljon ja joo, tunnistan ton mussutus/eväiden lemahdus ällötyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään junassa saa tilata ruokaa ravintolavaunusta omalle paikalle.
Just. Ettei tarvi edes muutamaa ylimääräistä askelta lyllertää, koska siinähän saattaisi luoja paratkoon KULUA KALOREITA!!! Läskiyden ylistys on mennyt jo näin pitkälle. Huh huh.
Huoh miten kapeakatseinen ja ilkeä tyyppi olet. Sopiiko se omalle paikalle tilaaminen sinulle silloin, jos kärsii alipainosta?
Läskit eivät enää mahdu kulkemaan penkkirivien välissä. Pitäisi leventää junia ja se on jo vaikeampi yhtälö. Lisäksi läskit lyllertäessään läikyttävät kahvit muiden matkustajien niskaan.
Puhut varmaan itsestäsi 😊!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa omilla paikoillaan omia eväitä mässyttäville on ihan oma paikkansa helvetissä. Mikä helvetti siinä on että AINA pitää syödä junassa, onko se joku lapsena opetettu tapa? Ei selvitä edes tuntia tai paria ilman että pitää vähintään haukkailla äänekkäästi jotain fakin omenaa tai kalisuttaa lusikalla jugurttipurkkia? Syövätkö nämä ihmiset kotonakin jatkuvasti? Keittiöstä pitää aina tehdä eväät mukaan jos lähtee vaikkapa olohuoneeseen hetkeksi tai vessaan paskalle?
Paikallisjunissakin nämä torspot kaivavat aina aamulla heti eväät esiin ja lisäksi osa tekee muut aamutoimet kuten meikkaamiset siinä samalla, ikäänkuin se junan vaunu olisi oman kodin jatke. Ja muut saavat haistella hajut ja kuunnella äänet, halusivat tai eivät. Onneksi ei tarvitse enää kulkea julkisilla. Kaiken huippuna vielä toki näiden lisäksi kaakattavat ja juoruavat akkalaumat ja kikattelevat ja käkättelevät nuoremmat naiset. Juna on pahimmillaan maanpäällinen helvetti.
Ei ole kyse siitä että ei selviäisi paria tuntia syömättä, vaan ainakin omasta mielestäni se matka-aika on kätevää käyttää ruokailuun niin tulee käytettyä se hyödyksi. Todellakin syön aamiaisen aina matkalla.
Jos jotakuta haittaa toisten eväiden haju niin sitten se on tosiaan paras hankkia itselleen auto ja kulkea sillä. Ruuattomaksi et koko muuta maailmaa saa.
Itse puolestani inhoan moottoripyörien ääniä, mutta en tee mitään poistaakseni motskarit maailmasta koska tajuan että ongelma on minussa.
Turhaahan tämä on ja tuuleen huutamista, mutta kysyn silti:
Minne katosi HUOMAAVAISUUS toisia ihmisiä kohtaan? Ei joka paikassa tarvitse toteuttaa omia mielihaluja vaan siksi "koska mä voin". Aika usein kaipaan menneen maailman häveliäisyyttä, hienotunteisuutta, kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta ja ennen kaikkea käytöstapoja.
Oleellinen osa sitä huomaavaisuutta toisia ihmisiä kohtaan on hyväksyä, etteivät he kaikki ole kuten sinä ja antaa heidän rauhassa nauttia junan tarjoamista palveluista, joista yksi on ruokatarjoilu omalle paikalle. Vaikka se sinua henkilökohtaisesti ärsyttäisikin, on huomaavaista olla osoittamatta mieltään näiden palveluiden tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä.
Tämä koskee myös muita tarjottujen palvelujen hyödyntämistä, jotka saattavat ärsyttää. Kuten se, että lastenrattaiden kanssa matkustava kulkee bussilla ilmaiseksi, ja Stockmannilla joku kokeilee viittä eri hajuvettä ennen ostopäätöstä ja jatkaa sitten aromikkaana tavaratalossa kiertelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa omilla paikoillaan omia eväitä mässyttäville on ihan oma paikkansa helvetissä. Mikä helvetti siinä on että AINA pitää syödä junassa, onko se joku lapsena opetettu tapa? Ei selvitä edes tuntia tai paria ilman että pitää vähintään haukkailla äänekkäästi jotain fakin omenaa tai kalisuttaa lusikalla jugurttipurkkia? Syövätkö nämä ihmiset kotonakin jatkuvasti? Keittiöstä pitää aina tehdä eväät mukaan jos lähtee vaikkapa olohuoneeseen hetkeksi tai vessaan paskalle?
Paikallisjunissakin nämä torspot kaivavat aina aamulla heti eväät esiin ja lisäksi osa tekee muut aamutoimet kuten meikkaamiset siinä samalla, ikäänkuin se junan vaunu olisi oman kodin jatke. Ja muut saavat haistella hajut ja kuunnella äänet, halusivat tai eivät. Onneksi ei tarvitse enää kulkea julkisilla. Kaiken huippuna vielä toki näiden lisäksi kaakattavat ja juoruavat akkalaumat ja kikattelevat ja käkättelevät nuoremmat naiset. Juna on pahimmillaan maanpäällinen helvetti.
Ei ole kyse siitä että ei selviäisi paria tuntia syömättä, vaan ainakin omasta mielestäni se matka-aika on kätevää käyttää ruokailuun niin tulee käytettyä se hyödyksi. Todellakin syön aamiaisen aina matkalla.
Jos jotakuta haittaa toisten eväiden haju niin sitten se on tosiaan paras hankkia itselleen auto ja kulkea sillä. Ruuattomaksi et koko muuta maailmaa saa.
Itse puolestani inhoan moottoripyörien ääniä, mutta en tee mitään poistaakseni motskarit maailmasta koska tajuan että ongelma on minussa.
Voit syödä evääsi ravintolavaunussa, asemalla tai vaikka junaa odotellessa tai kävellessäsi. Junan vaunuosasto ei ole se paikka missä sivistynyt ihminen mässyttää aamiaisensa muiden haistellessa ja kuunnellessa.
Sinä taidat olla kaikkea muuta kuin sivistynyt. Sivistynyt ihminen ei puutu kanssamatkustajien syömisiin millään lailla, koska tällä on aina jokin syy syömiseensä. Yleisin syy on nälkä. Syynä voi olla myös jokin säännöllisesti otettava lääke, joka täytyy ottaa jonkun ruoan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa omilla paikoillaan omia eväitä mässyttäville on ihan oma paikkansa helvetissä. Mikä helvetti siinä on että AINA pitää syödä junassa, onko se joku lapsena opetettu tapa? Ei selvitä edes tuntia tai paria ilman että pitää vähintään haukkailla äänekkäästi jotain fakin omenaa tai kalisuttaa lusikalla jugurttipurkkia? Syövätkö nämä ihmiset kotonakin jatkuvasti? Keittiöstä pitää aina tehdä eväät mukaan jos lähtee vaikkapa olohuoneeseen hetkeksi tai vessaan paskalle?
Paikallisjunissakin nämä torspot kaivavat aina aamulla heti eväät esiin ja lisäksi osa tekee muut aamutoimet kuten meikkaamiset siinä samalla, ikäänkuin se junan vaunu olisi oman kodin jatke. Ja muut saavat haistella hajut ja kuunnella äänet, halusivat tai eivät. Onneksi ei tarvitse enää kulkea julkisilla. Kaiken huippuna vielä toki näiden lisäksi kaakattavat ja juoruavat akkalaumat ja kikattelevat ja käkättelevät nuoremmat naiset. Juna on pahimmillaan maanpäällinen helvetti.
Ei ole kyse siitä että ei selviäisi paria tuntia syömättä, vaan ainakin omasta mielestäni se matka-aika on kätevää käyttää ruokailuun niin tulee käytettyä se hyödyksi. Todellakin syön aamiaisen aina matkalla.
Jos jotakuta haittaa toisten eväiden haju niin sitten se on tosiaan paras hankkia itselleen auto ja kulkea sillä. Ruuattomaksi et koko muuta maailmaa saa.
Itse puolestani inhoan moottoripyörien ääniä, mutta en tee mitään poistaakseni motskarit maailmasta koska tajuan että ongelma on minussa.
Voit syödä evääsi ravintolavaunussa, asemalla tai vaikka junaa odotellessa tai kävellessäsi. Junan vaunuosasto ei ole se paikka missä sivistynyt ihminen mässyttää aamiaisensa muiden haistellessa ja kuunnellessa.
Mutta se on oivallinen paikka, jossa kiireinen ihminen joka ei halua tukehtua ruokaansa kävellessä syö aamiaisensa. Tosin en tiedä miten se olisi sivistyneempääkään syödä kävellessä...
Jos sinua ahdistaa muiden normaali elämä, kannattaa kiertää julkinen liikenne kaukaa. Äläkä ainakaan koskaan käy ravintolassa, siellä lähestulkoon poikkeuksetta joku viereisessä pöydässä syö!
Eri
Ravintola on oletetusti paikka, jossa pöydissä syödään ja keskustellaan. Juna ei ole ravintola. Siellä siis on oikeus odottaa hiljaisempaa ja rauhallisempaa/ärsykkeettömämpää matkustusympäristöä.
Juna on myös paikka, jossa usein kiertää tarjoilukärry palvelemassa asiakkaita. Se on siten matkustusympäristö, jossa ei ole oikeutta odottaa, ettei kukaan syö. Päinvastoin, etenkin aamujunissa se on enemmänkin oletusarvoinen lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa omilla paikoillaan omia eväitä mässyttäville on ihan oma paikkansa helvetissä. Mikä helvetti siinä on että AINA pitää syödä junassa, onko se joku lapsena opetettu tapa? Ei selvitä edes tuntia tai paria ilman että pitää vähintään haukkailla äänekkäästi jotain fakin omenaa tai kalisuttaa lusikalla jugurttipurkkia? Syövätkö nämä ihmiset kotonakin jatkuvasti? Keittiöstä pitää aina tehdä eväät mukaan jos lähtee vaikkapa olohuoneeseen hetkeksi tai vessaan paskalle?
Paikallisjunissakin nämä torspot kaivavat aina aamulla heti eväät esiin ja lisäksi osa tekee muut aamutoimet kuten meikkaamiset siinä samalla, ikäänkuin se junan vaunu olisi oman kodin jatke. Ja muut saavat haistella hajut ja kuunnella äänet, halusivat tai eivät. Onneksi ei tarvitse enää kulkea julkisilla. Kaiken huippuna vielä toki näiden lisäksi kaakattavat ja juoruavat akkalaumat ja kikattelevat ja käkättelevät nuoremmat naiset. Juna on pahimmillaan maanpäällinen helvetti.
Ei ole kyse siitä että ei selviäisi paria tuntia syömättä, vaan ainakin omasta mielestäni se matka-aika on kätevää käyttää ruokailuun niin tulee käytettyä se hyödyksi. Todellakin syön aamiaisen aina matkalla.
Jos jotakuta haittaa toisten eväiden haju niin sitten se on tosiaan paras hankkia itselleen auto ja kulkea sillä. Ruuattomaksi et koko muuta maailmaa saa.
Itse puolestani inhoan moottoripyörien ääniä, mutta en tee mitään poistaakseni motskarit maailmasta koska tajuan että ongelma on minussa.
Turhaahan tämä on ja tuuleen huutamista, mutta kysyn silti:
Minne katosi HUOMAAVAISUUS toisia ihmisiä kohtaan? Ei joka paikassa tarvitse toteuttaa omia mielihaluja vaan siksi "koska mä voin". Aika usein kaipaan menneen maailman häveliäisyyttä, hienotunteisuutta, kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta ja ennen kaikkea käytöstapoja.
Mitkä käytöstavat kieltävät eväiden syömisen? Esim. menneen maailman käytösoppaissa päin vastoin annetaan hyviä ohjeita eväitä ja evästelyä varten. Eväät olivat silloin se normi, kun pikaruokaa ei ollut. Kohteliaasti syötiin junassa ja busseissa, saatettiin jopa jakaa eväitä kanssamatkustajien kanssa.
Kukaan ei yökötellyt, saanut raivokohtauksia mandariinin kuorimisesta eikä yrittänyt määräillä toisten eväistä. Omattiin sitä kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta. Ymmärrettiin, että omat mieltymykset eivät ole maailman napa ja jos jonkun eväsleivällä oli jotain minkä tuoksusta ei itse pitänyt, niin todennäköisesti siitä ei tehty suurempaa numeroa. Luultavasti olisi ollut naurettavaa uhriutua siitä että joutui haistamaan hajun josta ei pitänyt.
Juuri näin. Olen kotoa saadun hyvän tapakasvatuksen lisäksi lukenut paljon käytösoppaita ja missään ei ole kerrottu että eväiden syöminen olisi millään tapaa huonoa käytöstä. Tuohan on ihan sama, kuin minä sanoisin että autolla ajaminen on huonoa käytöstä koska itse en pidä autojen äänistä eikä bensan hajusta. Sitten riehuisin ympäriinsä raivareita saamassa ja haukkumassa miten autoilijat eivät ymmärrä käytöstapoja. Omistani en tietenkään puhuisi mitään :)
Junassa saa syödä ja juoda. Eväsvalinnoissa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon muut edes sillä tasolla, että ei valitse kaikkein haisevinta tai murustelevinta ruokaa. :) Roskiksia ei kuitenkaan tyhjennetä heti ja muruja ei imuroida pois välittömästi.
Itse tykkään junareissuille tehdä eväät junaan, koska ennen lähtöä saa ajan kulutettua muuhunkin kuin syömiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan syö omalla paikallani. Joko ravintolavaunussa tai sitten välikössä.
Matkustan paljon ja joo, tunnistan ton mussutus/eväiden lemahdus ällötyksen.
Ai sinä olet se muiden matkustajien tukkeena oleva pösilö, joka ei älyä edes väistää ohikulkijaa. Eikö konnarit ole jo sinua siirrättänyt pois tieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on aivan pakko syödä junassa, niin syöt ravintolavaunussa. Omalla paikalla ei todellakaan syödä mitään eväitä, ketään ei kiinnosta haistella eväitäsi tai kuunnella mässytystäsi.
Omalla paikalla on just ihanaa levitellä mittavat eväät levälleen, huolella voipapereita rapistellen. Tonnikalapurkki auki ja silli-meetvurstileivät ihanasti tuoksumaan. Maku on messevä kun oikein maiskuttaa ja hörppää tuoksuvaa termarikahvia välillä. Keitettyjen kananmunien kuoriminen on myös mukavaa ajankulua!
Päästäthän myös rapsakat pierut syödessäsi?
En, miksi sen tekisin? Sinäkö pieret julkisilla paikoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa omilla paikoillaan omia eväitä mässyttäville on ihan oma paikkansa helvetissä. Mikä helvetti siinä on että AINA pitää syödä junassa, onko se joku lapsena opetettu tapa? Ei selvitä edes tuntia tai paria ilman että pitää vähintään haukkailla äänekkäästi jotain fakin omenaa tai kalisuttaa lusikalla jugurttipurkkia? Syövätkö nämä ihmiset kotonakin jatkuvasti? Keittiöstä pitää aina tehdä eväät mukaan jos lähtee vaikkapa olohuoneeseen hetkeksi tai vessaan paskalle?
Paikallisjunissakin nämä torspot kaivavat aina aamulla heti eväät esiin ja lisäksi osa tekee muut aamutoimet kuten meikkaamiset siinä samalla, ikäänkuin se junan vaunu olisi oman kodin jatke. Ja muut saavat haistella hajut ja kuunnella äänet, halusivat tai eivät. Onneksi ei tarvitse enää kulkea julkisilla. Kaiken huippuna vielä toki näiden lisäksi kaakattavat ja juoruavat akkalaumat ja kikattelevat ja käkättelevät nuoremmat naiset. Juna on pahimmillaan maanpäällinen helvetti.
Ei ole kyse siitä että ei selviäisi paria tuntia syömättä, vaan ainakin omasta mielestäni se matka-aika on kätevää käyttää ruokailuun niin tulee käytettyä se hyödyksi. Todellakin syön aamiaisen aina matkalla.
Jos jotakuta haittaa toisten eväiden haju niin sitten se on tosiaan paras hankkia itselleen auto ja kulkea sillä. Ruuattomaksi et koko muuta maailmaa saa.
Itse puolestani inhoan moottoripyörien ääniä, mutta en tee mitään poistaakseni motskarit maailmasta koska tajuan että ongelma on minussa.
Turhaahan tämä on ja tuuleen huutamista, mutta kysyn silti:
Minne katosi HUOMAAVAISUUS toisia ihmisiä kohtaan? Ei joka paikassa tarvitse toteuttaa omia mielihaluja vaan siksi "koska mä voin". Aika usein kaipaan menneen maailman häveliäisyyttä, hienotunteisuutta, kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta ja ennen kaikkea käytöstapoja.
Sekö sitten on huomaavaisuutta että vaaditaan muita olemaan kuten itse haluaa? Huomaavaisuutta vaatia sellaista mikä ei muutenkaan ole kiellettyä? Tällä konseptilla ei saa:
Syödä junassa/leffassa
Viedä lapsia kauppaan ja ravintolaan
Vetää vessaa yöllä kerrostalossa
Pyykätä ja imuroida kerrostalossa edes hiljaisuusajan ulkopuolella jos sunnuntai tms päivä
Mikään noista ei ole kielletty missään säännöissä paitsi niiden päässä jotka haluavat määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan syö omalla paikallani. Joko ravintolavaunussa tai sitten välikössä.
Matkustan paljon ja joo, tunnistan ton mussutus/eväiden lemahdus ällötyksen.
Ai sinä olet se muiden matkustajien tukkeena oleva pösilö, joka ei älyä edes väistää ohikulkijaa. Eikö konnarit ole jo sinua siirrättänyt pois tieltä?
Ei varmaan ravintolavaunussakaan oikein tykätä jos änkeät sinne syömään omia eväitä ja viemään paikkoja maksavilta asiakkailta. Pysy siellä ihan omalla paikallasi vain. Ihmisnenä on rakennettu niin, että se kyllä kestää vaikka eväistä lehahtaisikin joku haju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa omilla paikoillaan omia eväitä mässyttäville on ihan oma paikkansa helvetissä. Mikä helvetti siinä on että AINA pitää syödä junassa, onko se joku lapsena opetettu tapa? Ei selvitä edes tuntia tai paria ilman että pitää vähintään haukkailla äänekkäästi jotain fakin omenaa tai kalisuttaa lusikalla jugurttipurkkia? Syövätkö nämä ihmiset kotonakin jatkuvasti? Keittiöstä pitää aina tehdä eväät mukaan jos lähtee vaikkapa olohuoneeseen hetkeksi tai vessaan paskalle?
Paikallisjunissakin nämä torspot kaivavat aina aamulla heti eväät esiin ja lisäksi osa tekee muut aamutoimet kuten meikkaamiset siinä samalla, ikäänkuin se junan vaunu olisi oman kodin jatke. Ja muut saavat haistella hajut ja kuunnella äänet, halusivat tai eivät. Onneksi ei tarvitse enää kulkea julkisilla. Kaiken huippuna vielä toki näiden lisäksi kaakattavat ja juoruavat akkalaumat ja kikattelevat ja käkättelevät nuoremmat naiset. Juna on pahimmillaan maanpäällinen helvetti.
Ei ole kyse siitä että ei selviäisi paria tuntia syömättä, vaan ainakin omasta mielestäni se matka-aika on kätevää käyttää ruokailuun niin tulee käytettyä se hyödyksi. Todellakin syön aamiaisen aina matkalla.
Jos jotakuta haittaa toisten eväiden haju niin sitten se on tosiaan paras hankkia itselleen auto ja kulkea sillä. Ruuattomaksi et koko muuta maailmaa saa.
Itse puolestani inhoan moottoripyörien ääniä, mutta en tee mitään poistaakseni motskarit maailmasta koska tajuan että ongelma on minussa.
Turhaahan tämä on ja tuuleen huutamista, mutta kysyn silti:
Minne katosi HUOMAAVAISUUS toisia ihmisiä kohtaan? Ei joka paikassa tarvitse toteuttaa omia mielihaluja vaan siksi "koska mä voin". Aika usein kaipaan menneen maailman häveliäisyyttä, hienotunteisuutta, kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta ja ennen kaikkea käytöstapoja.
Mitäköhän mennyttä maailmaa sinä oikein kaipaat, jossa eväiden syöntikin olisi ollut kiellettyä? Päinvastoin, nykyään on ehdottomasti hajuttomin ja äänettömin aikakausi historiassamme. Ennen junissa ei ollut edes ilmastointia ja ne kolisivat isoäänisesti. Eväitä syötiin ihan normaalisti eikä ollut puhettakaan että sitä olisi pidetty huonona käytöksenä.
Se, mikä oli eri tavalla, on se että omille oikuille ja mieltymyksille ei annettu niin hirveästi huomiota. Nykyään taas oikuista tehdään ylin diktaattori, joita muidenkin on toteltava. Tarkkana kuunnellaan kuuluisiko tai haisisiko jostain jotain mistä voisi ärsyyntyä, ja jos sellainen asia löytyy niin aletaan lietsoa itseä raivoon eikä voida päästää asiasta mitenkään irti. Lopulta sitten ihminen eristäytyy koko maailmasta tottelemaan omia oikkujaan ja samalla opettaa oman hermostonsa entistä herkemmäksi, joka ei kestä enää minkäänlaista ärsykettä. Vaikea tuossa on muiden asialle mitään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on aivan pakko syödä junassa, niin syöt ravintolavaunussa. Omalla paikalla ei todellakaan syödä mitään eväitä, ketään ei kiinnosta haistella eväitäsi tai kuunnella mässytystäsi.
Omalla paikalla on just ihanaa levitellä mittavat eväät levälleen, huolella voipapereita rapistellen. Tonnikalapurkki auki ja silli-meetvurstileivät ihanasti tuoksumaan. Maku on messevä kun oikein maiskuttaa ja hörppää tuoksuvaa termarikahvia välillä. Keitettyjen kananmunien kuoriminen on myös mukavaa ajankulua!
Päästäthän myös rapsakat pierut syödessäsi?
En, miksi sen tekisin? Sinäkö pieret julkisilla paikoilla?
Pieru haisee taatusti paremmalta kuin sinun evääsi.
Otan aina banaanin matkaevääksi junaan. Jostain syystä bansku ärsyttää kanssamatkustajia? En ymmärrä 🥴
Oma matkani alkaa aamulla klo 4:45, siitä junassa 5:30-7:30, sitten paikallisbussissa 25 min ja sitten alkaakin työt. Lounaalle pääsen vasta klo 11.30. Syön junassa, koska muuten ei ole aikaa. Jos vieruskaveria haittaa mun syöminen, se on pienempi paha kuin se, että heräisin ennen klo 4 jotta ehtisin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä. Kyse on siitä, että vaikka mulla yhdessä junassa pisin aika on 2,5 tuntia, niin KOKO matkaan kotoa mummille menee 10 tuntia. Mutta huomasin nyt että Jyväskylässä ehdinkin lounaalle kun menen Seinäjoki Jyväskylä välin taajamajunalla. Siinä ei ole ravintolavaunua. Kaikki syövät joskus, ne jotka ei syö, kuolee.
Plotwist myös ne ketkä syövät junassa tai kotona, kuolevat.
Vierailija kirjoitti:
Otan aina banaanin matkaevääksi junaan. Jostain syystä bansku ärsyttää kanssamatkustajia? En ymmärrä 🥴
Normaalisti sitä ei syödä kuorineen roikkuen pää alaspäin jaloista hattuhyllystä.
Ap:lle, kyllä kestää matka julkisilla aivan hurjasti pitempään. Itse olin yllättynyt, että sukumökille ja mökiltä pois yleensä pääsi ilman autoa, mutta jo pelkästään bussipysäkille kävelemiseen piti varata reilusti yli puolitoista tuntia, sitten kolme bussimatkaa, junalla kaksi tuntia, ja vielä metro ja bussi kotiin. Mennessä söin lohisopan ravintolavaunussa ja palatessa hain paikalleni teen, kun jäi mökkieväistä valmisleipä kotimatkalle. Matkan kohokohtia nuo ruokailut, vaikka onhan se retkeily muutenkin kesällä hauskaa.
Itse olen muuten varmaan tuollainen nykyään sanottuna erityisherkkä, kun on tietoa, että vauvana jo säikyin kaikkia ääniä neuvolassa. Mutta kun on näistä kärsinyt noin pienestä, niin ei sitä turhaan valiteta, vaan selviytymiskeinot on pitänyt opetella. Kuulokkeista musiikkia ja tosiaan pitää SYÖDÄ niin ei hajuaisti ole niin herkillä.
Misofoniasta kärsivänä tunnistan kyllä tuon äänikuormituksen. Silti matkustan normaalisti junissa ja elän aivan normaalia elämää muutenkin. Ei ole ikinä tullut edes mieleenkään, että muiden pitäisi varoa päästämästä normaaliin elämään kuuluvia ääniä, jotta minä en kuormittuisi. Elämään kuuluu myös pienet ärsytykset ja ketutukset. Mikä siinä on, että nykyihminen ei kestä sekuntiakaan mitään tylsää, väsyttävää tms?
Miten esim. perhe-elämä onnistuu, jos mistään ei saa tulla minkäänlaista ääntä?
Mitkä käytöstavat kieltävät eväiden syömisen? Esim. menneen maailman käytösoppaissa päin vastoin annetaan hyviä ohjeita eväitä ja evästelyä varten. Eväät olivat silloin se normi, kun pikaruokaa ei ollut. Kohteliaasti syötiin junassa ja busseissa, saatettiin jopa jakaa eväitä kanssamatkustajien kanssa.
Kukaan ei yökötellyt, saanut raivokohtauksia mandariinin kuorimisesta eikä yrittänyt määräillä toisten eväistä. Omattiin sitä kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta. Ymmärrettiin, että omat mieltymykset eivät ole maailman napa ja jos jonkun eväsleivällä oli jotain minkä tuoksusta ei itse pitänyt, niin todennäköisesti siitä ei tehty suurempaa numeroa. Luultavasti olisi ollut naurettavaa uhriutua siitä että joutui haistamaan hajun josta ei pitänyt.