Betania-yhteisö
Olen etsiskellyt jo vuosia itselleni hengellistä/spirituaalista yhteisöä, olen kristitty. Törmäsin jossakin vaiheessa kirjoituksiin Betania-yhteisöstä. Muuten oikein ok, mutta jäi ihmetyttämään vaade työpaikasta/opiskelipaikasta 🤔 Perustelut todella huterat, jos yhteisö esittää olevansa kristittyjä. Onko kenelläkään kokemuksia yhteisöstä?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuo Uusmonastinen yhteisö tarkoittaa? Tietääkö joku? On niin ihmeellinen sana ettei oikein meinaa selkeää suomennosta löytää. Mulle tuli sellanen arvaus että onko tämä new age uskonnollinen? Niin painotettiin nykyajan hengellisyyttä ja nykyajan valossa tutkailua.
Olisikohan luostariperinteen- ja tapojen/rukoustyylien vaalimista siviilissä?
No nyt alkoi löytyä tietoa kun laitoin pelkän monasteisen googleen.
Nuo pienryhmät kokoontuvat varmaan ihan vapaaehtoisen vetämänä. Jos rukoilevaan pienryhmään tulee joku, jolla on vakavia huolia, huono elämäntilanne, mielisairaus, psykoosi yms, niin ihan tavallisella tallaajalla ei ole osaamista käsitellä asiaa. Jos tuo henkilö olisi vielä kovin itsekeskeinen, niin voisi olla, että ryhmä keskittyisi vain häneen.
Se, että olet kykenevä tekemään työtä eli opiskelemaan tai työskentelemään, on yksi piirre terveestä mielestä.
Tämä on menestysteologiasta poiketen luostariperinteen asketismia seuraileva varakkaiden piiri? Kaikkea sitä keksitäänkin 😅
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuo Uusmonastinen yhteisö tarkoittaa? Tietääkö joku? On niin ihmeellinen sana ettei oikein meinaa selkeää suomennosta löytää. Mulle tuli sellanen arvaus että onko tämä new age uskonnollinen? Niin painotettiin nykyajan hengellisyyttä ja nykyajan valossa tutkailua.
Ei ole new agea.
Uusmonastinen = luostarielämästä vaikutteita ottava.
Tässä tapauksessa kukin asuu kyllä kotonaan, mutta sitoutuu päivittäiseen rukoukseen ja mietiskelyyn annettujen ohjeiden mukaan. Kukin osallistuu viikoittain oman seurakuntansa jumalanpalvelukseen. Lisäksi yhteisöön kuuluville on silloin tällöin omia kokoontumisia.
Eli vaikute luostarielämästä tässä tapauksessa tuo rukoukseen sitoutuminen, ja varmaan niin ettei silloin luritella mitään omia.
Pikemmin middle agea kuin new agea. :)
Ne tarttee muhevia lahjoituksia ja siksi sulla pitää olla massia
Sun tilipussi on liikkeelle kuuluvaa jatkossa
Rahaa ne haluaa
Hengellistä golfinpeluuta ja viininmaistelua.
Sellaisille, joita omissa arkielämän piireissään vähän nolottaisi myöntää olevansa uskovia, mutta kun sen kietoo meditaatioon ja retriittiin, se onkin ihan ok ja melkeinpä cool.
Mutta joo, seurakuntalaisena pitää nämäkin heikommat veljet ja sisaret hyväksyä mukaan. :) Ehkä he siitä kasvavat uskon tiellä, uskaltautuvat tuntemaan sitä häpeää joka monelle köyhemmälle seurakuntalaiselle on jokapäivinen tuttu.
Ammentaa siis katolisen karmeliittayhteisön hartaus- ja yhteisöelämän periaatteista. Hengellinen sopivuus itselle riippuu paljon taustasta, onko se vahva, onko vielä juuri lainkaan, sekä omista tavoitteista. Vaikuttaa mahdollisesti sekä antavalta että vaativalta. Tuo ensimmäisen vuoden ryhmäprosessi näyttää intensiiviseltä. Nuo työntekemisen tai opiskelemisen edellytykset sopivat siihen, että ainakaan kovin huonokuntoisena tuohon ei jaksa osallistua. Periaatteessa voidaan ajatella, että hengellinen polku olisi hyvä kulkea niin, että on olemassa myös jokin maallinen yhteisö kuten työ- tai opiskelupaikka, jossa olemiseen suhteuttaa myös hengellistä sisäistä maailmaansa.
Itselleni tuo olisi toisaalta hienon tuntuinen paikka, mutta myös yhteisöllisyytensä vuoksi liian vaativa.
Vierailija kirjoitti:
Ammentaa siis katolisen karmeliittayhteisön hartaus- ja yhteisöelämän periaatteista. Hengellinen sopivuus itselle riippuu paljon taustasta, onko se vahva, onko vielä juuri lainkaan, sekä omista tavoitteista. Vaikuttaa mahdollisesti sekä antavalta että vaativalta. Tuo ensimmäisen vuoden ryhmäprosessi näyttää intensiiviseltä. Nuo työntekemisen tai opiskelemisen edellytykset sopivat siihen, että ainakaan kovin huonokuntoisena tuohon ei jaksa osallistua. Periaatteessa voidaan ajatella, että hengellinen polku olisi hyvä kulkea niin, että on olemassa myös jokin maallinen yhteisö kuten työ- tai opiskelupaikka, jossa olemiseen suhteuttaa myös hengellistä sisäistä maailmaansa.
Itselleni tuo olisi toisaalta hienon tuntuinen paikka, mutta myös yhteisöllisyytensä vuoksi liian vaativa.
Työtönhän ei välttämättä ole mitenkään huonossa kunnossa. Ainoastaan työtön. Eikä ilman muuta yhteisöä, sillä voi olla perhe, sukulaisia, ystäviä, harrastuksia.
Eivät vain halua olla luusereiden kanssa tekemisissä, mutta leikkiä silti askeettisia jeesusleikkejä luostarityyliin? Eihän siinä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät vain halua olla luusereiden kanssa tekemisissä, mutta leikkiä silti askeettisia jeesusleikkejä luostarityyliin? Eihän siinä.
Minä taas ajattelen, että ovat kovastikin näennäisen hyväntahtoisia ja jopa hyvää tekeviä, mutta juurisynti on tässä: jaotellaan heti käyttelyssä jyviin ja akanoihin. Luokkajakoa, hierarkiaa, mukapyhyyttä, mukahyvyyttä. Tekouskovaisuutta ei-kristillisessä hengessä.
Hengellisyyttä on monenlaista ja henkiä muitakin kuin Pyhä Henki. Meditaatiot, äänimaljahoidot ja ekumenia ei kuulu kristilliseen elämään.
Kaikissa pienissä hengellisissä yhteisöissä on sama ilmiö: me olemme parhaita ja hengellisesti valveutuneimpia. Kokemusta on. Eivät välttämättä ole mitenkään harhaoppisia yhteisöjä, mutta tietynlaiset korostukset sulkevat ulkopuolelle porukkaa, vain 'oikeanlaiset' kelpaavat vaikka väitetään että kaikille ovet avoimet. Itse en enää tämän tyyppisissä yhteisöissä käy, ahdistavia kokemuksia ihmisten rajoittuneisuudesta ja armottomuudesta ahtaammat raamatuntulkinnan vuoksi.
Kaikista parhaiten viihdyn oman luterilaisen kirkon piirissä. En ole kokenut tuomisemista enkä vaatimuksia. Sellaisessa yhteisössä on hyvä olla omana itsenään heikkouksineen päivineen. Kukaan ei ole täydellinen, ja pahimmat kristityt ovat ne jotka itseään parempina pitävät. Heillä ei ole mitään toisille annettavaa, vain armottomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Hengellisyyttä on monenlaista ja henkiä muitakin kuin Pyhä Henki. Meditaatiot, äänimaljahoidot ja ekumenia ei kuulu kristilliseen elämään.
Onpa ristiriitainen kommentti.
Ekumenia on nimenomaan kristillisyyttä sen syvimmässä merkityksessä.
Holtittoman hintaisia kursseja ja retriittejä noilla! 😳
Ev.lut. oma yhteisö kirjoitti:
Kaikissa pienissä hengellisissä yhteisöissä on sama ilmiö: me olemme parhaita ja hengellisesti valveutuneimpia. Kokemusta on. Eivät välttämättä ole mitenkään harhaoppisia yhteisöjä, mutta tietynlaiset korostukset sulkevat ulkopuolelle porukkaa, vain 'oikeanlaiset' kelpaavat vaikka väitetään että kaikille ovet avoimet. Itse en enää tämän tyyppisissä yhteisöissä käy, ahdistavia kokemuksia ihmisten rajoittuneisuudesta ja armottomuudesta ahtaammat raamatuntulkinnan vuoksi.
Kaikista parhaiten viihdyn oman luterilaisen kirkon piirissä. En ole kokenut tuomisemista enkä vaatimuksia. Sellaisessa yhteisössä on hyvä olla omana itsenään heikkouksineen päivineen. Kukaan ei ole täydellinen, ja pahimmat kristityt ovat ne jotka itseään parempina pitävät. Heillä ei ole mitään toisille annettavaa, vain armottomuutta.
Sama kokemus. Kirkon yhteisössä saan olla, saan hengittää, saan kasvaa, saan olla ihminen. . . armollisuus ja vapaus antavat hyvän kasvupohjan Jumalan syvempään tuntemiseen, mikäli Häntä jotenkin voi tuntea. Katsomalla Jeesukseen jotain aavistusta saa Hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Holtittoman hintaisia kursseja ja retriittejä noilla! 😳
No eikö siellä jo alussa mainita, että tähän Jeesuksen seuraamiseen ei perseaukisia haluta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekumeenista henkeä, eli kaikki uskonnot käy.
Pitää olla kristitty. Siihen riittää, että on kastettu.
Vauva parka ei tiedä kasteestaan tuon taivaallista. Aikuiskasteessa sitoudutaan Kristkseen tietoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Holtittoman hintaisia kursseja ja retriittejä noilla! 😳
Mistä sinä ne hinnat näit? Minusta kun siellä luki että ne on ilmaisia.
Älä nyt jaksa. Raha ja talous tuossa on takana. Armo ja Kristuksen rakkaus on ennen kaikkea heikoille, sairaille ja ahdistuneille!