Lue keskustelun säännöt.
No, jos joku on traumatisoitunut tosi pahasti- hylätty tai jotain, niin pääsekö siitä koskaan yli?
12.12.2006 |
Auttaako esimerkikisi se, että voi kertoa ko. kokemuksesta vaikka äidille? Saa ikäänkuin ymärrystä ja turvaa tunteelleen. Vai pitääkö mennä psykiatrille jos ei meinaa muuten selvitä?
Kommentit (4)
ja täällä käsket kaikkien yrittää ymmärtää. Viiraa sulla vieläkin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunneta. Tai sitten toiset purkaa pahaa oloaan täällä:(
Ruokaa antoi kun muisti, mutta esim. pesulla en koskaan käynyt, kuljin samoissa vaatteissa kuukauden, lakanoita äiti ei vaihtanut varmaan koskaan. Hiuksiani ei ollut harjattu varmaan kuin kerran vuodessa. Neuvolaan meitä ei viety. Äiti ei leikkinyt kanssamme, ei hoitanut kun olimme kipeitä, hoitamattomat korvatulehdukset aiheutti mulle pysyvän haitan. Synttäreitä ja joulua ei huomioitu koskaan mitenkään.
En kai ole päässyt tuosta koskaan kunnolla yli. Olen käynyt psykologilla, ja pärjään nykyisin elämässäni ihan hyvin (on koulutus, työ, hyvä mies, lapsia joista huolehdin hyvin) mutta äitini kanssa en suostu olemaan tekemisissä. Ei ole mitään syytä olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä mielestäni. Olen katkera, tosiaankin.